Lue keskustelun säännöt.
Tapaan lauantaina ihonalaiseni
08.11.2007 |
Tärisen jännityksestä jo nyt. Emme ole tavanneet seitsemään vuoteen toisiamme. Nyt hän otti yllättäen yhteyttä ja kertoi tulevansa kotikylille käymään viikonlopuksi.
7v aikana olen ehtinyt löytää itselleni hyvän miehen ja saada hänen kanssaan lapsen. Mieheni on ihana, mutta hän ei ole kuitenkaan minun mr Big.
En tiedä mitä ajatelle tapaamisesta. Haluaisin häntä vielä yhden kerran, mutta en halua pettää miestäni. Hän onneksi tietää mikä tilanteeni on, joten herrasmiehenä hän vetäytyy jos siihen suuntaan vinkkaan.
Tsempatkaa minua, on upeaa tavata hänet taas pitkästä aikaa, mutta jännittää pystynkö pitämään itseni kurissa.
Kommentit (42)
Haluatko vielä kerran sänkyyn hänen kanssaan?
Haluatko vain jutella jostain arkisesta?
Haluatko sekoittaa oman-ja toisen ihmisen perhekuviot?
Mitä sinä todella haluat tapaamiselta? Ja mitä luulet saavasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni olisi valmis jättämään perheensä jonkun 10vuotta vanhan ihonalaisen takia.
Kukaan ei tunne niin vanhoja tuttuja enää, se on vaan se tunne, mikä silloin vuonna yks ja kaks jäi elämään.
sielunkumppanin kanssa saa elää arkea. Eli se kumppanuus on sitä samaa kuin nykyisten miestenne kanssa tai voi olla huonompaakin. Se mikä tekee siittä nyt niin upean tuntuisen on saavuttamattomuus. Kertokaas naiset montako kertaa ne upeat miehet ovat röyhtäilleet tai piereskelleet teidän seurassa? Tai edes sanoneet että ole hiljaa radiosta tulee tärkeä uutinen? Arvaan että ei kertaakaan mutta muistakaa että se ei tarkoita että he eivät tee sitä kotona, myös teille jos olisitte vaimoja(varmoja).
Oikeasti ihmettelen erästäkin naista joka kaipaili mieheni perään monta vuotta. Jos vielä kaipailee niin sen kun ilmoittaa minulle niin,kärrään mieheni sinne heti. (Nimen omaan minä joudun sen tuomaan kun on kuitenkin niin kaljoissa että ei voi ajaa). Siinä teille ihonalaista.
jonka mielestä mieheni on hänen ihonalaisensa.
Ihan vapaasti saa käydä hakemassa pois. Mies on hurmuri ja miehellä on ollut näitä ihonalaisia pari liittomme aikana. Olemme jo muutenkin eroamassa, joten passaa vain viedä.
Tällä naisella on mies ja 2 lasta. Ovat seurustelleet joskus teineinä ja mieheni on kai naisen ensirakkaus. Ei oppinut tuntemaan miehen oikeaa luonnetta. Vain sen hurmuripiirteen, mihin itsekin sorruin. Ainoa vain, että mies on tunkemassa kaikkien naisten ihon alle.
Ihan vapaasti vietävissä.
Niin ja olen yli 40v ja kuuntelin Lindholmia nuorena.
Tapasin hänet ja edelleen hän on ihonalainen. Edelleen sama kipinä ja sama sähköisyys välillämme. Tanssittiin, naurettiin, juteltiin, suudeltiin ja erottiin. Ties milloin tapaamme seuraavan kerran. Ehkä siihen tarvitaan toiset 7 vuotta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin komea mutta karismaattinen, kuunteleva, ymmärtävä ja auttava mies joka on huomaavainen ja hauska. Ei haukkunut minua näille naisille eikä puhunut ylisanoja heistä eikä itsestään. Kertoi että kärsii ADHD:stä...
Se mitä ei kertonut oli että saa kotona raivareita ihan mitättömistä asioista, haukkui vaimoa, ei jaksanut hoitaa lapsia koska oli vaativa työ, joi kaljaa joka ilta kävi vaimoon käsiksi, pelasi lähes kaikki rahansa...
Juu, upea mies ja todellakin parin naisen ikuinen haave.
Ja jos olisit saanut tämän " ihon alaisesi" niin luultavasti haikailisit nykyisen miehesi perään!! Usko minua, näin se menee. Ihminen ku on....
Vierailija:
.. tavattiin sattumalta ja kyllä huomaa mikä kipinä on aina välillämme ollut. Emme olleet nähneet moniin vuosiin, numeroita emme vaihtaneet, mutta oli lähellä ettei menty taksilla lähimpään hotelliin. Juteltiin ja sellaista pientä..Nyt tuntuu kurjalta kun en tiedä milloin näen hänet taas. Se, että hän on varattu tuntui silloin ja tuntuu yhä pieneltä sivuseikalta sen rinnalla, mikä yhteenkuuluvuuden ja kemioiden kohtaamisen tunne välillämme on.
Ahdistaa ja sydäntä särkee kun " menetin" hänet. Olin jo pitkään toivonut että tapaisimme, sillä tahdoin kertoa hänelle mitä ajattelen ja sainkin sen sanottua, mutta oma olo ei helpottunut vaikka uskoin näin saavani mielenrauhan. Päinvastoin, kun kuulin, että hänkin ajattelee minua..
Nyt taas päätän..että seuraavan kerran kun tapaamme niin en päästä häntä käsistäni. Mutta se saattaa olla vasta vuosien päässä. Onneksi sentään tapasimme, vaikka nyt se tuntuu vain unelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälleni soittelee poikaystävä 20 vuoden takaa. Miehellä on perhe ja elämä muka mallillaan, mutta sitten haikailee ystäväni perään ja sanoo tätä elämänsä naiseksi. Haloo, he olivat ihan teinejä seurustellessaan, eikä hän tunne ystävääni juuri lainkaan. Uskomatonta touhua.
Minun tapauksessani ihonalainen on muuten täydellinen, mutta vähän rauhaton. Ei varmaan osaisi pysyä aloillaan suhteessakaan, vaan olisi aina menossa. En tarkoita pettämistä vaan sitä ettei hänen kanssaan koskaan tulisi katsottua vain kotona telkkaria. En tiedä miten perhe muutaisi sitten häntä, rauhottuisiko yhtään.
Se tuntuikin kurjalta, että silloin 7v sitten olimme täysin päinvastaisissa elämäntilanteissa, nyt hän olisi ollut valmis siihen mihin minä olin 7v sitten.
Vaikka täällä haikailenkin hänen peräänsä, niin reaalimaailmassa olen suhteellisen tyytyväinen elämääni.
ap
Vierailija:
Ei niin komea mutta karismaattinen, kuunteleva, ymmärtävä ja auttava mies joka on huomaavainen ja hauska. Ei haukkunut minua näille naisille eikä puhunut ylisanoja heistä eikä itsestään. Kertoi että kärsii ADHD:stä...Se mitä ei kertonut oli että saa kotona raivareita ihan mitättömistä asioista, haukkui vaimoa, ei jaksanut hoitaa lapsia koska oli vaativa työ, joi kaljaa joka ilta kävi vaimoon käsiksi, pelasi lähes kaikki rahansa...
Juu, upea mies ja todellakin parin naisen ikuinen haave.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyllä hyvä ketju.
Mullakin on oma ihon alle jäänyt... Ja sehän siinä onkin kaikista kummallisinta; kovin nuoria silloin oltiin eikä tiedetty mistään mitään, joten miksi haikailla sellaisen perään? Niin, en tiedä. Enkä osaa sanoa, miksi juuri tämä ihminen on jäänyt mulle niin tärkeäksi. En tosiaan tiedä. Mutten pääse ajatuksiani karkuun. Siksikin tuntuu tosi kurjalta, kun täällä jotkut tuomitsee jyrkin sanoin nämä " ihon alaiset." Tunteilleen ei aina voi mitään, hyvät ihmiset. Teoilleen silti voi.
Jos keskittyy omaan perheeseensä ja elämäänsä ja antaa " ihonalaisensa" käydä mielessä vain ohimenevänä vilauksena niin pääsee eroon siitä vaivaavasta tunteesta.
Minä uskon että asiat tapahtuu kuten on tarkoitus tapahtua. Jos teidät olisi tarkoitettu toisillenne, olisitte kyllä jo yhdessä. Teidän kohtaamisella oli joku muu tarkoitus.
Ja kun ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltään, yleensä huomaa niitä asioita joiden vuoksi pidemmän päälle juttu ei toimisi. Ongelma näissä usein on se että on jämähdetty siihen " alkuhuumaan" kun ei suhdetta tullut elettyä sen pidemmälle. Uskokaa vaan, ei elämä sen Misterin kanssa sen kummenpaa olisi kuin nytkään. Jos arki toimii nyt ja mies on hyvä (ei hakkaa, lyö tms) niin miehenne on oikeutettuja siihen ettette haikaile toisen perään! Miettikää miltä itsestänne tuntuisi jos miehenne epätoivoisesti muistelisi " sitä oikeaa" ja pitäisi sinua vaan jonain joka sattui tielle ja ehkä esti jonkun paremman tapahtuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TOTTAKAI suloisia muistoja saa olla! Sellaisia mitkä pistää hymyn huulille, mutta ymmärtää ihmiset hyvät että se on mennyttä eikä koskaan palaa. Älkää haikailko moisen perään. Tietäkää sydämessänne ettei teidän jutusta koskaan tule mitään, kertokaa ja luvatkaa se itsellenne, niin poistuu moiset " ihonalaisuudet" . Tottakai ne jatkuu ihan niin pitkään kun satunnaisesti edes haavailette jostain yhteisestä tulevaisuudessa.
;)
Tämän sanoo muuten hän jolla todellakin on kokemusta ja joka vuosikymmenien jälkeen on ymmärtänyt päästää irti!
Eikö kukaan ole päätynyt yhteen ihonalaisensa kanssa?
Mun ihonalaiseni (ja minusta se on ihana sana, eikä mikään turvonnut talirauhanen) on toki 10 vuotta vanha teinisuhde, mutta olemme erään sukulaisen kautta yhteyksissä vuosittain. Ja vuosi vuodelta mua harmittaa enemmän että karkasin häneltä, hän on muuttunut ihmisenä vain parempaan suuntaan.
Ite oon sinkku ja hänellä ei ole perhettä, joten hienovaraisesti ollaan vihjailtu milloin puolin milloin toisin että jotain voisi joskus lämmetä.
Mulla on aikaa odotella se toinenkin 10 vuotta, että ollaan tarpeeksi kasvettu <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan teistä ole ajatellut, että ehkä tämä haihattelu on vaan illuusiota jostain. Kaipaatte arkeenne piristystä, ja luulette olevanne muka johonkin kaukaiseen vanhaan heilaan rakastuneita. Höpö-höpö. Todennäköisesti se suhde ei kuitenkaan toimisi, jos edellisestä yhdessäolosta on esim 10 vuotta aikaa. Ihmiset muuttuu. Eikä se koskaan niin ihanaa ole mitä kuvittelee... Tämä on musta juuri se suurin syy avioeroihin: ihmiset ei erota fantasiaa todellisuudesta. Eivätkä osaa arvostaa sitä mitä on nyt ja tässä.
kun joku mainitsi ihonalaisjutun. Minäkin luulin olevani harvinaisuus. Nyt pitää tutustua aiheeseen oikein AV:n mitalla.
kaikki vaan kritisoi, eivätkä ota huomioon sitä, että monelle jo haikailu hekuma sinänsä on osa romantiikkaa, eivät ihmiset ole valmiita uhraamaan perhettään, avioliittoaan jne 10 vuotta vanhan jutun takia, kuten joku väitti. Monella varmaan vanhan jutun muistelu riittää, eikä tarkoituskaan ole oikeasti hajottaa nykyistä perhettä.
Oma ihonalaiseni on ollut näköpiirissäni koko ajan, enemmän tai vähemmän. Kauheaa, ihanaa... vasta vähän aikaa sitten tajusin, että kaikki muut naiset eivät pidäkään häntä maailman ihanimpana. Tai siis eivät pidä kamalimpanakaan, siis hän on kyllä ihan suosittu naisten keskuudessa, mutta tajusin, että mun käsitykseni hänestä on kyllä vähän yliampuva... Hän on vaan mielestäni aivan voittamattoman ihana, ei kukaan muu voisi olla hänen veroisensa. Olispa ihanaa, kun voisi sanoa niin omasta elämänkumppanistaan (jota ei siis ole tällä hetkellä).
kun kerran elämässä kohtaa ihmisen, jonka kanssa kaikki natsaa täydellisesti yhteen..Ja sitten kuitenkaan et voi tätä saada. Raastavaa, kun koko elämäsi aikana et ole kokenut sellasia tunteita, mutta molemminpuolinen kemia ei kuitenkaan käytännön syistä johda mihinkään..Ja sama mies pyörii mielessä vuosia, et voi kuvitellakaan suhdetta kenenkään muun kanssa..Mieluumin elät vuosia haavamaalmassa kuin tutustut johonkin " ihan ok" ihmiseeen..koska tiedät ettei " ihan ok:n" kanssa voi ikinä päästä samalle tasolle kuin ihonalaisen...
Heillä oli jonkinlainen suhde joskus ja nainen aika pitkään yritti luoda uutta yhteyttä mieheeni. Suorastaan vainosi häntä. Hassua ajatella että joku kuvittelee minun miehestäni vaikka mitä suuria.
oli ihan pakko lähettää viesti omalle miehelle työn ääreen ja kertoa hänelle, miten paljon häntä rakastan ja haluan...
Olenko mä ainoa, joka ei haikaile kenenkään perään? Ainoa, joka on naimisissa sen " yhden ainoan ja oikean kanssa" (nojoo, faktahan on se, että ei ole olemassa sitä yhtä oikeaa, mutta...)? Mulla ei ole ihonalaista... Tiedän kyllä, että jos jostain syystä mieheni ja minun tiet eroaisivat, en enää koskaan tällaista rakkautta kokisi. Enkä ikinä häntä pystyisi unohtamaan... noh, me olemme sitoutuneet toisiimme kuolemaan saakka ja minä uskon ja toivon, että meitä ei mikään muu voi erottaa.
Vierailija: