Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
*P-E:n äidin kirjoitus: Kulttuurimme ylenkatsoo tunteita
07.11.2007 |
Myös Elonkehässä on viime aikoina pohdittu sitä, voisiko tunne-elämän kehittymättömyys olla syy ihmisen tuhoisaan käyttäytymiseen. Näitä kysymyksiä on paljon käsitellyt myös filosofi Heidi Liehu.
" Vaikka ihmisen älylliset kyvyt ja tekniset taidot ovat kehittyneet valtavasti, ihmisen tunnepuoli ei ole kehittynyt samassa tahdissa. Tämä johtuu siitä, että kulttuurissamme ylenkatsotaan tunteita. Erityisesti miehet ovat oppineet häpeämään ja peittelemään tunteitaan, eritoten feminiinisyyteen liitettyjä hoivatunteita, hellimistä ja läheisyyttä" , sanoi filosofi Heidi Liehu, kun toimittaja Pekka Wahlstedt kysyi häneltä vasta Vihreässä Langassa, miksi maailmassa edelleen tartutaan aseisiin eikä edes sivistyneissä yhteiskunnissa ratkaista asioita keskustelemalla (VL 45/2005).
Liehu pitää ihmisen yhtenä tärkeimmistä hyveistä eläytymisen ja samaistumisen kykyä toisen asemaan. Äidinroolista hän arvelee olevan naisille siksi etua. " Pieni lapsi on osa äitinsä kehoa, ja näin nainen ei opi vetämään tiukkoja rajoja itsensä ja muun maailman välille. Erillisyys ja etäisyys luovat pelkoa, epäluuloisuutta ja ennakkokäsityksiä, joista sota ja väkivalta imevät voimansa." Patriarkaalisella yhteiskunnalla on vielä paljon ammennettavaa hoiva-arvoista ja toisen hyvään keskittymisen taidosta, uskoo Liehu.
Terrorismista kirjan (Ihminen ja terroristi, Sphinx 2004) toissavuonna kirjoittanut Heidi Liehu ei kaihda vaikeita aiheita. Liehu kokee, että nykyinen oman egon korostaminen, yhteisöllisyyden mureneminen sekä luonnon suruton hyväksikäyttäminen edustavat lopulta samoja arvoja kuin terrorismikin. " Kyse on oman edun tavoittelun ensisijaisuudesta ¿ oli kyse sitten oman maan, kansan, omien lasten tai vain oman minän eduista."
Arkipäivän terrorismi tulee Liehun mielestä konkreettisimmin näkyviin ihmisen luontosuhteessa, kun luonto mielletään vain välineeksi, talouselämän tai omien tarpeiden palvelijaksi. Hänen mukaansa " jokainen, joka jättää vaikkapa kuluttajana käyttämättä mahdollisuuden valita luontoa vähemmän riistäviä tuotteita, on terroristi" .
Yhteiskuntaa, joka pitää talouskasvua korkeimpina päämääränään ja suorastaan pakottaa ihmisiä omistamaan ja kuluttamaan yhä enemmän, hän pitää traagisena ja toteaa: " Se, joka vaalii pienimuotoista ja vaatimatonta elämäntapaa, saa helposti luuserin leiman otsaansa."
Kun pohtii näitä Heidi Liehun esittämiä ajatuksia ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että syvällisimmän muutoksen täytyy tapahtua ensin ihmisen sisällä, jotta tuhovimma ja itsekkyys voisi vähetä. Tietoa ja järkeä meillä on yllin kyllin, mutta onko herkkyyttä ja yhteisöllisyyttä, kykyä eläytyä toisen luontokappaleen tai heikomman asemaan? Tästä aiheesta kaivattaisiin lisää keskustelua joka puolella, myös Elonkehässä.
Teksti: Mikaela Vuorio
(Elonkehä 1/2006)
Oli hänen nettisivuillaan!
Kommentit (8)
äpä oma lapsi, ajattelee asioista täysin eritavalla. Saati sitten, että tällä on kongreettisia mielenterveysongelmia...Eihän tämä tunneälyä korostava pasifisti-äiti varmasti voinut sydämessään hyväksyä sitä, että oma lapsi on väkivaltaa ihannoiva ääriradikaali. Ja todellakaan hän ei ole ensimmäinen tai ainoa vanhempi tänä päivänä, joka ei ole perillä lapsensa touhuista tai näe tämän ongelmia.
Itsekieltämys on vanhimmista vanhin psykologinen puolustusmekanismi. Juuri läheisethän " eivät ikinä olisi voineet uskoa jotain tällaista" kun jotain tapahtuu.
En halua tuomita ketään, kun en ko. perheestä mitään tiedä, mutta yleisesti ottaen myös välinpitämättömyys ja kuilu vanhempien ja lasten välillä on tänä päivänä suuri. Ei se, että ihminen on älykäs ja aktiivinen tarkoita sitä, että hän osaisi ja jaksaisi keskittyä lapseensa ja tämän vointiin. Itse muistan teini-iästäni ja olen nyt myöhemmin ammattini puitteissa tavannut monta oireilevaa teiniä, joiden vanhemmat tekevät uraa, harrastavat ja ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia älykkäitä ihmisiä, mutta eivät vain ole tarpeeksi läsnä tai lähellä nähdäkseen lastensa pahoinvointia.
Ei haluta nähdä tai ei ehditä nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku nettipalsta ei taida olla siihen sovelias paikkakaan.
Ehkä tässä tilanteessa tämä kapina vain meni liiallisuuksiin ja yli. Ei vanhempi sille välttämättä mitään mahda jos lapsi on täysin mahdoton ja vielä sairaskin - mielisairautta ei välttämättä helposti alkuvaiheessa huomaa ulospäin eikä lapsi välttämättä kerro kaikkea vanhemmilleen.
Kyllä kai murrosikäiset aina uhittelevat vanhemmilleen ja hyökkäävät nimenomaan näiden arvoja vastaan. Miten tuollainen viherpipertäjä-pasifistiäiti välttämättä voisi ymmärtää että hänen lapsensa onkin tosissaan käytöksessään eikä se vain ole normaalia kapinaa vanhempien arvomaailmaa vastaan?
välinpitämättömyys on tänä päivänä ongelma.
Näinhän juuri sanoin. USEIN läheiset eivät halua nähdä tai ovat liian kiinni muussa elämässä nähdäkseen lähellään olevien hätää. Nuoret voivat huonosti, eivätkä silti tule autetuiksi, kun kukaan ei huomaa.
Kommentoin asiaa nimenomaan yleisellä tasolla. Näen henkisen pahoinvoinnin ja tavan, jolla se jää yhteiskunnassamme ja kasvatuksessa huomioimatta yhtenä tämän päivän suurimmista ongelmista. Ja eikö nettipalsta ole juuri sellainen foorumi, jossa tällaisista asioista voi herätellä keskustelua? Saada ihmiset puhumaan siitä, miten ja miksi lasten pahoinvointi jää omiltakin vanhemmilta huomaamatta - fiksuilta ja sivistyneiltäkin.
ysi
Sitä voisi jokainen miettiä omalla kohdallansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on myös arvoista. Ihmisen itseisarvo tuntuu olevan toissijainen kilpailukyvyn ja rahan rinnalla, ne hallitsevat yhteiskunnallista eetosta.
Vierailija:
miksi maailmassa edelleen tartutaan aseisiin eikä edes sivistyneissä yhteiskunnissa ratkaista asioita keskustelemalla (VL 45/2005).Terrorismista kirjan (Ihminen ja terroristi, Sphinx 2004) toissavuonna kirjoittanut Heidi Liehu ei kaihda vaikeita aiheita. Liehu kokee, että nykyinen oman egon korostaminen, yhteisöllisyyden mureneminen sekä luonnon suruton hyväksikäyttäminen edustavat lopulta samoja arvoja kuin terrorismikin. " Kyse on oman edun tavoittelun ensisijaisuudesta ¿ oli kyse sitten oman maan, kansan, omien lasten tai vain oman minän eduista."
Arkipäivän terrorismi tulee Liehun mielestä konkreettisimmin näkyviin ihmisen luontosuhteessa, kun luonto mielletään vain välineeksi, talouselämän tai omien tarpeiden palvelijaksi. Hänen mukaansa " jokainen, joka jättää vaikkapa kuluttajana käyttämättä mahdollisuuden valita luontoa vähemmän riistäviä tuotteita, on terroristi" .
Kun pohtii näitä Heidi Liehun esittämiä ajatuksia ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että syvällisimmän muutoksen täytyy tapahtua ensin ihmisen sisällä, jotta tuhovimma ja itsekkyys voisi vähetä. Tietoa ja järkeä meillä on yllin kyllin, mutta onko herkkyyttä ja yhteisöllisyyttä, kykyä eläytyä toisen luontokappaleen tai heikomman asemaan? Tästä aiheesta kaivattaisiin lisää keskustelua joka puolella, myös Elonkehässä.
Teksti: Mikaela Vuorio
(Elonkehä 1/2006)
Oli hänen nettisivuillaan!
Alue: Aihe vapaa
mutta kyllähän tässäkin jo aika kauan mentiin metsään ennen kuin jysähti.