*♥♥♥Vilttiketjun marraskuu♥♥♥*

Kirjottelin pari päivää sitten vai oliko eilen, vielä tuohon vanhaan ketjuun.



Mun tietoja vois päivittää, laittaa " yritystä takana 4v6kk" sijaan vois laittaa " yritys aloitettu 04/2002.



Kiitän! :) Voimia jokaisen arkeen näinkin järkyttävän päivän keskellä (Tuusulan ammuskelutapaus).



Majita

Ja vielä päivitystä: vika lause vois olla vaan " odottelemme luomuihmettä" . Opinnot on nimittäin loppu.

Minun tiedot voi päivittää näin:



ikä: vm-73, miehen ikä: vm-73. Lapsia: poika 01/04

Yritystä: 08/06 alkaen

Tutkimukset aloitettu 09/07

täti tuli viikko sitten ja ilmeisesti vielä hyvinkin etuajassa, laskelin jälkeenpäin, että kp26 taisi olla vasta menossa.



Viime ajat ovat menneet taas vaihteeksi masentuneissa tunnelmissa...tässä kuussa tuli 3 vuotta täyteen tätä vauvakuumeilua. Ja tuntuu, että ympärillä kaikki muut ovat raskaana ja kaikenlisäksi tuttavapiirissä on taas vauvoja tulossa ensi kesänä... harmittaa kun jotkut tietävät meidän pitkästä yrittämisestä ja ajattelevat ilmeisesti tärppämättömyyden johtuvan taitamattomuudesta. Alkaa tulla jo korvista ulos ne ohjeet... luulisi, että siinä vaiheessa kun kuulee, että takana on 3 vuotta ja lukuisia alkuraskauden keskenmenoja ymmärtäisi ettei siinä välttämättä pysty ajatuksillaan tai sillä ettei ajattelisi vaikuttamaan siihen, että raskaus jatkuisi alkuaan pidemmälle...



Ollaan miehen kanssa puhuttu lapsettomuushoitoihin hakeutumisesta. Vaikkei tavallaan olla lapsettomia kun on jo nuo kaksi - yksi helposti tullut ja toinen 2 vuoden tahkoamisen jälkeen. Jotain minussa on nyt pielessä, kun raskaus ei ota onnistuakseen alkuaan pidemmälle ja vielä kun endo-oireetkin taas vaan pahenevat. Pelottaa ja itkettää sen ajatteleminen etten välttämättä enää koskaan tule raskaaksi - olisinpa tajunnut ajatella niin kun odotin kakkosta. Vaikka nautinkin silloin raskaana olosta en älynnyt ajatella, että se voisi olla viimeinen kerta kun saan kantaa sisälläni ihmettä...



Järki käskee lopettamaan tämän kuumeilun, mutta sydän vaatii jatkamaan...



Pyydän anteeksi tätä itsekästä surkutteluani, tiedän, että täällä on niitä, joilla on takana pitkä yritys ja ei ole vielä lapsia ollenkaan ja tiedän senkin, että tämä pelko ja epätoivo on heillä varmasti suurempi ja oikeutetumpi kuin minulla, jolla jo on lapsia - ja silti valitan, sillä en tiedä miten tämä tyhjyyttään huutava syli vaiennetaan...



Apeasta olostani huolimatta, toivotan kaikille vilttisläisille mukavaa viikonloppua.

-viltsu-

Viltsulle voimia ja sitähän varten tää on että saa myös negatiiviset ajatukset ja pahan mielen purkaa jollekulle. Noi meidän miehet ei tiedäkään kuinka onnellisia ne on, kun edes osa pahasta olostamme käymme vuodattamassa tänne emmekä ihan kaikkea syydä heidän niskaansa.

ON: töihin olen palaillut nyt kahden kuukauden saikun jälkeen ja työjutut ovat vieneet nyt tällä viikolla kaikki ajatukset, joten vauvajuttuja ei ole pahemmin kerinnyt edes miettimään, vaikka ovista kyllä tikuttelin viime viikolla. Tosin sekin jäi vähän vaiheeseen, joten saa nähdä mitä tapahtuu.Peittoja ollaan kyllä pöllytelty....Reilun viikon päästä sitten taas jännät hetket käsillä. Onneksi silloin 7 päivää vapaata, niin saa kaikessa rauhassa sitten harmitella jos/kun täti saapuu. Hieman kyyninen asenne jo Vai????

ja tällaiset tiedot lisättäväksi esittelylistaan: ikä 31, mies 28. Ennestään tyttö 08/04. Toista lasta alettu yrittämään 10/06.

Viltsu, ootko sä vielä koskaan käyny tutkituttamassa et missä vika? Tehtiinkö sulle laparoskopia?



Mullehan tehtiin laparoskopia keväällä -06. Aluksi tuntui et siitä ei ollu mitään apua, päinvastoin. No, lapsensaantiinhan siitä ei ollukaan apua, mut kipuja mulla on nykyään tosi vähän. Kumma et se apu kipuihin tuli vähän viiveellä.



Ja sulla on Viltsu ihan yhtä lailla oikeus suruun ja kipuun ku meillä muillakin! Sama kaipuuhan se lapsen kaipuu aina on... vaikka olisi niitä jo ennestäänkin. En ymmärrä niitä sun tuttuja jotka vihjaa että on lapsentekotaidoissa puutetta. Miten ihmiset voi olla niin tyhmiä, oikeasti. Meidän lapsettomuuteen on onneksi ystävät suhtautunu tosi hyvin...



Meillä oli tänä aamuna aika lapsettomuuslääkärille. Mun oma gynehän sanoi viimeks ettei oo nähny niin hienoja lämpökäyriä pitkään aikaan ja et ei pitäs olla mitään hormoniongelmia, tiputtelu johtuu varmaan kohdun rakenneviasta jne... no, nyt tää lääkäri, joka vaikutti tosi pätevältä, sanoi et todennäköisesti on ovuloinnissa jotain vikaa kun tiputtelee niin paljon, vaikka lämmöt nouseekin. Se pisti vähän mielialoja maahan... oon aina ajatellu et mul ei oo ovuloinnissa ainakaan vikaa, menkat ku tulee säännöllisesti jne... Ja vihdoinkin meille tehdään nyt myös se yhdynnänjälkeinen tutkimus, jota mä oon miettiny jo vuosia et miks meille ei oo sitä tehty. Eli katsotaan läpäiseekö siittiöt kohdunkaulan liman. Mun kohtu (siis kohdut) myös ultrataan 3d-ultrana ja otetaan tarkat mitat. Mies määrättiin uuteen spermanäytteeseen ku edellinen vanhentunut, samoin mun hormoniverikokeet. Sit ku on kaikki tulokset saatu, mietitään miten voidaan mennä eteenpäin. Kohdun ultraus ilmeisesti ainaki antaa jotain osviittaa siitä et onnistuisko se kohtuleikkaus. Toisaalta pelottaa minkälainen tuomio sieltä tulee.



Lääkäri sanoi et on hyvä laittaa nyt asiat eteenpäin ku ollaan jo yli 5 vuotta yritetty ja laparoskopia tehty, ja hymyili jotenki silleen lämpimän empaattisesti. Että meinas päästä itku. En tiedä tiedättekö tunteen, kun istuu gynen vastaanotolla, ja tajuaa että se ihminen ottaa meidät tosissaan ja haluaa auttaa meitä, ja saattaa vihdoin tulla jotain apua tähän tilanteeseen. Tulee sellanen olo et samaan aikaan on niin helpottunut että meinaa itku tulla, ja samaan aikaan on ihan järkyttynyt siitä että me ollaan tässä tilanteessa, että meidän täytyy istua lapsettomuuteen erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Aika hiljaa istuttiin puolen tunnin kotimatka. Mies meni töihin, ja mä istun täällä kotona ja mietin asioita ja itken vähän väliä. 5 vuotta ja 7kk. Ei sen näin pitäny mennä.



Kaiken lisäksi löysin ne veritestitulokset mitkä sain 3 vuotta sitten kun luulin et mulla oli kemiallinen raskaus. Tulokset oli ranskaksi, ja sillon käsitin ne niin, että olis ollu veressä pikkasen hcg:tä ja tähän asti oon ajatellut että se oli kemiallinen raskaus. Nyt luin ne uudestaan ja kun on tuota kielitaitoa karttunut enempi, tajusin et mulla ei ollukaan sillon hcg:tä veressä. Sekin toivo siitä et mä oon joskus sentään edes tullu raskaaksi, valui kankkulan kaivoon. Ikinä koskaan en oo ollu raskaana.



Nyt mun on parempi lopettaa ennenku tässä on kilometrin pituudelta masentunutta vuodatusta. Huomenna saattaa taas aurinko paistaa.



Majita



ps. sanon nyt kuitenki vielä sen, et tässä kierrossa koitetaan sit jos vaikka omenaviinietikka auttais. Joku lapsettomuus-palstalla sanoi, et on auttanu vuosien lapsettomuuden jälkeen tulemaan raskaaksi, 2 kertaa. se onki kenties ainoa luomukeino jota mä en oo vielä kokeillu, joten täytyyhän seki kokeilla... aamuin illoin lasillinen lämmintä vetta jossa on 2tl omenaviinietikkaa ja 2tl hunajaa.

Ihanan sympaattiselta kuulosti sun lääkäri!!! Mä tiedän, se on ihanan helpottava tunne, kun joku tuntuu ottavan sun asiat todesta ja sydämelleen. Sellainen tunne, että tämä lääkäri ymmärtää minua ja haluaa auttaa parhaansa mukaan.



Tiedätkö mulle on kans sanottu että ovuloin hienosti, kun veriarvot kohdallaan jne. Silti joka kuukausi alkaa tiputtelu entistä aikaisemmin (tänään just dpo7 alkoi tiputtelu, masentaa). Olisko sit kuitenkin niin, että mullakin olis kuitenkin siinä ovuloinnissa joku pielessä. Mulle tehtiin tssg eli munatorvien aukiolotutkimus täs hiljattain ja se oli ok, torvet on auki ja kohdussa ei myomia tmv. Miehen simppatestin tulokset myös normaalit. Ei pitäs olal mitään syytä miksi ei tärppää. Mulla on soittoaika lääkärille viikon päähän ja todennäköisesti saan hormonireseptin vahvistamaan ovulaatiota, eli clomifen-hormoneja. Ehkä niistä olis sit mulle apua vaikak ajattelnkin että syönkö niitä sit turhaan, jos kerran verikokeiden mukaan hormonit on niin ku pitääkin.



Mut ihanaa, ett sullakin nyt alkaa asiat taas pyöriä ja tutkitaan jne.



Mikäs juttu tuo omenaviinietikka on? Juodaanko sitä koko kierron ajan? Mihin sen pitäs auttaa?



Tsemppiä sulle ja muillekin palstailijoille. Jospa se meidänkin vuoro vilttiketjusta olis joskus plussaukseen.



Koralli

Majita: hienoa, että tutkimukset ovat nyt lähteneet käyntiin :)



Ja kiva kuulla Korallinkin kuulumisia :)



Mitäs Salsa - olikos sulla nyt piinapäivät menossa?



Majita kyseli noista tutkimuksista, mulle on tehty laparoskopia 2003 lokakuussa, silloin multa poistettiin kohdun kiinnikkeistä ja kohdun takaa endoa sekä joku ihmeen kysta munajohtimen vierestä... viikko laparoskopian jälkeen tein raskaustestin, joka oli positiivinen ja vajaa 9kk päästä eli kesäkuussa -04 syntyi kakkosemme - mulle tehtiin laparoskopia kp29 jolloin r-testi näytti vielä aamulla negaa, mutta menkat eivät koskaan alkaneetkaan joten siksi tein testin silloin aikoinaan. Kakkosta yrittäessähän oli sama juttu kuin nyt kolmosta yrittäessä, että tein useita positiivisia testejä, mutta raskaus ei koskaan jatkunut alkuaan pidemmälle vasta kuin sitten laparoskopian jälkeen...



Silloin aikoinaan joku lääkäri epäili, että endo estää mulla sen kiinnittymisen ja siksi sitten kakkonen pysyi kyydissä kun se endo oli just poistettu vaikka toisaalta sanotaan, että laparoskopia abortoi jos on raskaana... ja toiset lääkärit on sanoneet, että ei se laparoskopia vaikuttaneet mitenkään raskauden onnistumiseen, että se oli vain sattumaa, mutta minä uskon että kakkosemme on pieni-ihme...



Vuosi sitten mulle tarjottiin taas laparoskopiaa tosin gyne oli sitä mieltä ettei se riittäisi vaan pitäis tehdä avoleikkaus. Meillä oli silloin hääsuunnitelmat etusijalla ja ajattelin, etten jaksa ottaa mitään leikkauksesta toipumisjuttuja siihen lisäksi..Joten kokeilin e-pillereitä, joita söin tauotta puolisen vuotta tammikuusta -07 kesäkuuhun -07. Heti pillerikuurin jälkeen tein positiivisen testin, jo kovin tutuiksi tullein seurauksin...eli vuoto alkoi plussan jälkeen - en nyt jaksa muistaa alkoiko samana vai seuraavana päivänä...



Kesän jälkeen onkin ollut kaikenlaista uutta - tärkeimpinä avioliitto ja uusi työtehtävä joten vauvakuume on ollut vähän taka-alalla. Nyt ajattelin, että alkuvuodesta pitää mennä taas gynen juttusille. Mieskin on sitä mieltä, että jotain apua tässä kaivataan kun ei ota onnistuakseen pienen matkassa pysyminen...



Mulle tuli Majitan lääkäristä ihan oma gyne mieleen - silloin kakkosta yrittäessä hän oli eka gyne, joka otti mun omat endopuheet tosissaan ja laittoi lähetteen laparoskopiaan, siihen asti mun oli käsketty vaan ottaa enempi buranaa kipuihin...



Nyt viime kierrossa tuntui taas voimakkaina tutut endo-oireet: kierron lopulla istuminenkin sattui ja oli repäisykipuja eli samanlaisia kuin alkuraskaudessa toisilla on... minä kuulun niihin " onnellisiin" , joilla endo uusiutuu poistamisesta huolimatta, joten kaipa se on edessä se leikkaus jos ei nyt sitten olisi tärpännyt.



Jännä miten sitä kaikista pettymyksistä huolimatta jaksaa vaan uskoa siihen, että jonain päivänä se vielä onnistuu, vaikka välillä tuntuu että tämä odotus ei lopu koskaan ja ahdistaa, onneksi on tämä ketju, jossa saa tukea ja myötätuntoa :o) tässä mun tunteitani:



minä olen odottanut sinua jo kauan

en muista koska aloitin

muistan vain kuinka olen sinua kaivannut



minä olen uneksinut sinusta jo kauan

olen suukottanut pulleaa poskeasi

nuuhkinut vauvan tuoksuasi

olen rutistanut sinut syliini

unessa



minä olen odottanut sinua jo kauan

jonain päivänä sinä tulet

minä tiedän sen

sillä minä olen pitänyt sinua sylissäni.

-viltsu-



Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

-viltsu-

Täällä joo piinapäivät menossa. Nyt kp 28/26-31. En ole vielä uskaltanut testailla ja tuskinpa edes tarvitsee, sillä eilen jo tuli ruskeahkoa limaista vuotoa hieman ja maha on ollut kipeä siihen malliin, että täti kurvaa paikalle ihan minä hetkenä hyvänsä.Nyt sit vain jännäillään että kuinka pitkäksi kierto venyy.Viimeksi 26 päivää.Hieman on vauvakuume antanut periksi tai ehkä se vaan on sitä, ettei monien pettymysten jälkeen enää tahdo jaksaa.Alkaa tuntua siltä, että motivaatio on ihan hukassa niin vauvatouhuissa kuin laihdutusyrityksessäkin.



Viltsun kertomusta lueskellessa ei voi miettiä muuta kuin että kyllä sitä ihmistä koetellaan.Mahdottoman hyvin olet kuitenkin jaksanut vaan porskuttaa eteenpäin.Omalta osalta olen jo kauan miettinyt tutkimuksiin menemistä, mutta jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi. Taustalla piilee tietysti pelko siitä, että mitä kaikkea sieltä sitten löytyisikään. Jotenkin on vielä ainakin helpompi olla ihan tietämätön.Ikää kuitenkin tulee koko ajan lisää ja mahdollisuudet heikkenee, joten kyllä sitä varmaan pian täytyy jotain tehdä.

Jotenkin sitä on vielä kuitenkin niin toiveikas, että odottaa kuukaudesta toiseen, että ihme tapahtuisi.



Salsa-42

[size=2][color=FF69B4]♥ [size=3]♥ [size=4]♥ [color=CD2990] Vilttiketju [size=4][color=FF69B4]♥ [size=3]♥ [size=2]♥



[size=2][color=FF3030]Pino siis meille pitkään lasta yrittäneille, [color=DC143C] jotka odotamme vilttiketjussa omaa vuoroamme päästä " peliin" . Jaetaan yhdessä tunteita lapsen saamisen toivosta, tuskasta ja pettymyksistä. Sekä kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä.

[color=lime]♥ [color=green]♥ [color=00FF7F]♥ [color=4EEE94]♥ [color=00FFFF]♥ [color=00CDCD]♥



[size=2][color=0000EE]Haavemaa

[color=green]Ikää mulla 28, miehellä 33.

Ensimmäistä toivottu 10/02 alkaen.

Eteläisessä Suomessa asustellaan koirun kanssa maaseudulla.

[color=0000EE]Majita[color=00CD66]

Ikä: 25 Miehen ikä: 32

Ei lapsia. Yritystä takana 4 v 6kk. 1 kemiallinen raskaus -03.

Diagnoosi: lievä endometrioosi. Laparoskopia tehty 04/06. Odottelemme luomuihmettä.

[color=0000EE]Naksu[color=lime]

Oma ikä 26 v.ja miehen ikä 25 v.

Lapsia: Ensimmäisestä haaveilemme. Yritys alkanut syyskuussa 05, nyt 05/06 toinen tero-kierto menossa.

[color=0000EE]-ninnuli1-[color=00CD66]

Ollaan miehen kanssa molemmat 27v ja asustellaan kaakkoissuomessa. Yritys aloitettu 04/05 ja ensimmäistä toivotaan tulevaksi.

[color=0000EE]Pörrö79[color=green]

Ikä: vm -79, Miehen ikä: vm -79

Lapsia: Tytär 01/03

Yritystä takana: Yritys aloitettu 04/04, tähän mennessä saldona kaksi km (tuulimuna + alkuraskauden km), nyt taas clomit käyttöön!

[color=0000EE]Ria73[color=lime]Ikä: 33, Miehen ikä: 29

Lapsia ennestään:1 Poika 4,5vuotias. Km 4/06, kohdunulkoinen.Yritys aloitettu: En oikeesti muista miten kauan, mutta jos nyt lasken tosta kohdunulkoisen jälkeen yrityksestä ni vuoden.

[color=0000EE]Tyytikki[color=4EE94]

Vuosirenkaita kertynyt itselle 31, miehelle 35. Pääkaupunkiseudulla asustetaan. Ensimmäistä toivottu 07/2005 lähtien.

[color=0000EE]-viltsu-[color=00CD66]

Ikä: 35, Miehen ikä: 30. Lapsia entuudestaan: pojat 08/01 ja 06/04

Yritystä 11/04 alkaen.

[color=0000EE]Kääryle[color=4EEE94]

Vuosi takana pikkukakkosen yritystä. Minä 34v. mies 32v ja tyttö 3v. Menkat kesti kesäkuussa kaksi viikkoa (kyseessä ei ollut km). Tuon pitkittyneen vuodon johdosta kävin lääkärillä ja nyt kai tutkitaan muutekin tarkemmin olisiko joku oikeasti vialla.

[color=0000EE]Saga77[color=00CD66]

Ikä: 29, Miehen ikä: 32

Tutkimuksia tehty, diagnoosina selittämätön lapsettomuus.

Yritystä 7/05 alkaen.

[color=0000EE]Eppa79[color=00CD66]

Ikä: 27, Miehen ikä: 28. Lapsia entuudestaan: esikoinen 5v.

Yritystä 11/05 alkaen.

[color=0000EE]Koralli73[color=00CD66]

Ikä: vm.-73, Miehen ikä: vm.-73 . Lapsia entuudestaan: poika 01/04

Yritystä 08/06 alkaen, tutkimukset aloitettu 09/07

[color=0000EE]Salsa-42[color=00CD66]

Ikä: 31, Miehen ikä: 28. Lapsia entuudestaan: tyttö 08/04

Yritystä 10/06 alkaen.



[color=FF3030][size=3]♥ [color=DC143C][size=2]Onnellisesti plussanneet Vilttiketjulaiset!! [color=FF3030][size=3]♥



[color=CD5B45][size=2]Silvain [color=CD2990]plussaa 20.3.06, LA 27.11.06, yrityistä 03/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]suuma [color=CD2990]plussaa 10.4.06, LA 16.12.06, yrityistä 05/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Selmiina [color=CD2990]plussaa 30.4.06, LA 9.1.07, yrityistä 05/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Beijaflor [color=CD2990]plussaa 1.5.06, LA 8.1.07, yrityistä reilu 1v. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Bien [color=CD2990]plussaa 2.5.06, LA 7.1.07, yritystä: tytär 06/03, sen jälkeen ei ehkäisyä [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Isabelluska [color=CD2990]plussaa 18.5.06, LA 21.1.07, yritystä 2.5v.[color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Limonadi [color=CD2990]plussaa .5.06, LA 4.2.07, yrityistä vajaa 1v. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]KJ25 [color=CD2990]plussaa 29.5.06, LA 8.2.07, yrityistä 01/05 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]anzq79 [color=CD2990]plussaa 2.7.06, LA 7.3.07, yritystä vajaa 1v. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]kantri80 [color=CD2990]plussaa 13.7.06, LA 19.3.07, yritystä 06/04 alk. [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Senniina [color=CD2990]plussaa 25.10.06, LA 27.6.07, yritystä reilu vuosi [color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Shannon [color=CD2990]plussaa .06, LA 10.10.07[color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Viivi82 [color=CD2990]plussaa .07, LA .07, yritystä 7/05 alkaen[color=deeppink]♥

[color=CD5B45]Käärö [color=CD2990]plussaa .07, LA .08, yritystä 4/06 alkaen[color=deeppink]♥



[color=FF3030][size=3]♥ [color=DC143C][size=2]Synnyttäneet Vilttiketjulaiset!! [color=FF3030][size=3]♥



[color=CD5B45][size=2]Silvain [color=CD2990]poika 27.11.06

[color=CD5B45][size=2]Beijaflor [color=CD2990]poika 7.12.06

[color=CD5B45][size=2]Suuma [color=CD2990]tyttö 20.12.06

[color=CD5B45][size=2]Selmiina [color=CD2990]tyttö 6.1.07

[color=CD5B45][size=2]KJ25[color=CD2990]poika 7.2.07

[color=CD5B45][size=2]Senniina [color=CD2990]tyttö 19.6.07

[color=CD5B45][size=2]Shannon [color=CD2990]tyttö 5.10.07

Senniinalle kun olit jaksanut päivittää ketjua. Täällä siis viimeksi kun kirjoittelin piinapäivät parhaimmillaan, mutta huonosti kävi taas eli täti tuli kylään.Nyt jo siis siirrytty seuraavaan kiertoon eli yk 14.Kuten jo viimeksi kirjoittelinkin niin puhti alkaa olemaan aika olematon ja nyt vielä on vaivannut viikon verran tämä kamala köhä ja kuume.Mikään ei jaksa kiinnostaa, kaikista vähiten mitkään petipuuhat.Hieman on nyt luovuttamisen makua..., mutta jatketaan nyt sitten TJOTtaillen.

Senninalle kiitos päivityksistä :)



Salsalle pahoittelut tädin kyläilystä :( isoo ja lämpöönen lohtuhalaus.



Täällä kp29/25-38 - testasin eilen illalla Pregent Stickillä ja tulos oli haalea + ja tänä aamuna malttamattomana testasin tietysti uudestaan ja tulos vähän vahvempi +. En uskalla riemuita enkä hehkuttaa, en itkenyt tulokset nähtyäni onnesta enkä rientänyt onnesta hehkuen kertomaan miehelle. Ajattelin vain: voi ei... Ja nyt odotan koko ajan vuodon alkamista, mullahan tuo +tulos yleensä tietää vain kivuliasta ja runsasta vuotoa ja surua...



Toivon niin suuresti, että tällä kertaa tää ei päättyisikään plussaan ja vuotaisi taas pois vaan jatkuisi onnelliseen loppuun asti. Takana 3 vuotta surua ja pettymyksiä, eihän tämä voi taas olla yksi pettymys lisää?



Ja oireista: voimakkaita repäisykipuja yskiessä, sängyssä kääntyessä, rinnat muhkeat ja tutusti kipeät nänneistä ja sitten tunne, että menkat alkaa + alaselkä jomottelee muttei niin lujaa kuin yleensä...ja se kaikkein tutuin raskausoire; metallinmaku suussa.



Lasketunajankin jo tietysti selvitin - se olisi 080808.



Pitäkää meille peukkuja ja rukoilkaa, että mä en tuu huomenna kertomaan taas surullisia uutisia.



Mukavaa marraskuun viimeistä perjantaita!

-viltsu-

Viltsu!!! Kyllä nyt on teidän vuoro, perskeles sentään!! Enkeleitä tulevalle 9kk:n matkalle!

Täällä menossa kp30/25-38, juuri tein taas r-testin ja tulos haalea+ edelleen... mutta sydän on täynnä surua. Isäni kuoli eilen. Tulin juuri kotiin lapsuuden kodistani. Pelottaa miten tässä käy... on hirvee päänsärky ja rinnat ei oikeestaan oo enää yhtään kipeet - lisäksi alavatsaa juilii ja alaselkää jomottaa tutusti, tässä vaiheessa vuoto onsitten yleensä alkaa eli nyt odotan vain, että se alkaa hetkenä minä hyvänsä kun ei tuo plussakaan ollut yhtään vahvempi kuin eilen....

osanottoni! Jaksamista suuren surun keskelle!

Pidän täällä peukkuja pystyssä, että vuoto ei kuitenkaan alkaisi. Se olisi jo vähän liikaa! Halaukset!!

kiitos sinulle...



En tiedä mitä tekisin, mies lähti töisin ja minun pitäisi jaksaa yksin lasten kanssa, minulla ei ole ketään, jota pyytäisin tai joka voisi tai ehtisi tulla avuksi ja tueksi, kaikilla on omat kiireensä. Koitan selviytyä kotitöistä, mutten voi sille mitään että suurimman osan ajasta ulvon kuin eläin - kaipuuta, ikävää, surua....Muistoja tulvii ajatuksiin ja tuntuu kuin sydän pakahtuisi...



Vieläkään ei ole muuten vuotoa näkynyt, mutta menkkamainen olo on koko ajan...



Rauhallista ensimmäistä adventtia vilttisläisille!

-viltsu-

tiedän tunteen... tosin oma isäni kuoli jo kymmenen vuotta sitten eikä ikinä kerinnyt näkemään miestäni tai tytärtäni, mikä on todella sääli. Itse olen aina ollut enemmän isän kuin äidin tyttö, joten isän kuolema otti kyllä todella koville.Mulla oli silloin juuri opiskelut loppusuoralla, joten oli ihan pakko keskittyä kouluun vaikka oli vaikeaa ja uskon että ainoastaan siten selvisin pahimman yli.

Mutta olihan sulla Viltsu ihaniakin uutisia.....varovaiset onnittelut ja kovat rutistukset. Aivan mahtavaa...

Koitahan jaksaa lasten kanssa ja yritä olla stressaamatta liikaa kotihommista. Ja itkeä kannattaa silloin kun siltä tuntuu, koska muuten se paha olo ei tuu ikinä pois.



Joulun alusia myös muille Vilttisläisille.

Salsa-42

kyllä tämä tuntuu koville ottavan... itku tulee sellaisina aaltoina...pakko koittaa ajatella koko ajan kaikkea muuten kuten:



Kp tänään 32/25-38, eilen illalla testissä jo vahvempi + ja tänä aamuna samanlainen...Pitäisikö jo kuuden plussan jälkeen uskoa, että tämä on totta?



Ihanaa joulukuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

-viltsu-

tulin kotiin apteekin kautta ja ostin hirmukalliin ClearBluen digitaalisen testin. Arvaattekos mitä?! Epäuskoisena ja vähän pelokkaana tein sen testin kun aiemmat plussat tulleet Pregent Stickillä. Pelotti, että jos tämä antaa negatiivisen tuloksen kuinka pettynyt sitten olenkaan. Niinpä... Ohjeessa sanottiin, että tulos näkyy 3 minuutin kuluttua, mutta se voi tulla näkyviin jo noin minuutin kuluttua. Tuijotin testiä ja humps -menikö minuuttiakaan - aivan selvä +merkki paukahti siihen ruutuun! Minä olen raskaana! Jokohan sen uskois 7 plussan jälkeen?



Laskettuaika 080808, surunkin keskeltä voi löytää onnen... Vielä voi tapahtua mitä vain, mutta tämä on minun oljenkorteni, että jaksan uskoa vielä parempaan tulevaan ja huomiseen. Tämä raskaus jatkuu jos vain niin on tarkoitettu.



Halauksia teille kaikille!

-viltsu- 3:n vuoden epätoivoisen toivomisen jälkeen raskaana, taas...