Riittääkö Jumalalle se, että ihminen haluaa uskoa?

Vierailija:

Riittääkö Jumalalle se, että ihminen haluaa uskoa? Siis jos tosissaan haluaa uskoa, mutta tuntee, ettei osaa. Kelpaako silloin Jumalalle ja voiko sanoa olevansa uskovainen? Olen mietiskellyt tätä usein, kun tuntuu, että oma uskoni on niin surkea ja heikko.

Kyllä Jumalalle riittää se, että ihminen haluaa uskoa Häneen. Raamatussa sanotaan, että ihminen pelastuu Jumalan armosta, Jeesuksen kuoleman tähden, ei omien ansioidensa kautta. Usko annetaan meille lahjana, emmekä me voi itse sitä omalla yrityksellämme synnyttää. Se, että haluat uskoa, osoittaa että uskot. Uskossa ei ole kysymys uskon vahvuudesta vaan uskon kohteesta. Jumala ei kysele meidän uskomme vahvuuden tai tekojen perään, Hän kysyy vain: Haluatko uskoa.

t: tavallinen Raamattunsa vakavasti ottava ev. lut. uskova

ps. Sinulle, joka puhuit uskosta ja teoista (" Usko ilman tekoja on kuollut" ): Kyllä, olet ihan oikeassa siinä, että Raamatussa sanotaan näin. Hyvät teot, " oikein" eläminen tai mikään muukaan ihmisen oma yritys ei kuitenkaan ihmistä pelasta. Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden. Teot ovat uskon seurausta, mutta eivät todellakaan mikään uskon mittari saatikka pelastava tekijä.

Ap, ei sinisilmäistä uskoa voi mitenkään pakottaa itsestään irti. Ja jos näin yrittää tehdä, sortuu omavanhurskauteen. Minä uskon vilpittömästi, että Jumalalle riittää halu uskoa. Itse olen lukemattomat kerrat rukoillut, että JOS sinä Jumala olet olemassa, niin pidä minusta huolta tässä ja tässä tilanteessa.



Näin siis olen rukoillut, vaikka olen ollut kohta 20 vuotta uskossa! Ei meille uskovillekaan kaikki ole aina niin selvää. Minä ainakin olen viime vuosina rämpinyt pohjamutia myöten läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat teologiset kysymykset. Paino sanalla kysymykset - vastauksia kun on niin paljon vähemmän kuin kysymyksiä! Silti tunnen Jumalan pitäneen minusta kiinni ja minulla on rauhallinen ja vapaa olo ajatusteni keskellä.



t. vapaakirkkoon kuuluva uskova (kun sitä kirkkokuntaakin kerran kysyttiin)

Lisäksi hän on sanonut, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu. Uskomme ydin on se, että Jeesus Kristus on Jumalan poika, joka on sovittanut kaikki syntimme kuolemalla ristillä. Hän on myös ylösnoussut. Emme usko omiin tekoihimme vaan Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä. Uskoon tulo on sitä, että tunnustaa Jeesukselle olevansa syntinen, joka ei omilla teoillaan pääse taivaaseen ja pyytää Jeesusta tulemaan sydämeensä asumaan. Jeesus on luvannut omilleen Pyhän Hengen sydämeen. Tämän Pyhän Hengen saa silloin, kun tulee uskoon eli syntyy uudesti. Omilla teoillaan ei kukaan pääse taivaaseen vaan parhaimmatkin tekomme ovat kuin likainen vaate Pyhän Jumalan edessä. Turvaa yksin Jeesukseen ja hänen ristiinsä. Hän uudistaa sinut. Älä pelkää. Turvaa Jeesukseen. Hän on kanssasi ja rakastaa sinua, tuntui miltä tuntui. Varmasti hän kuulee ja on kuullut rukouksesi ja huokauksesi. Mene ihmeessä johonkin kristilliseen seurakuntaan ja pyydä esirukousta. Voit saada vahvistusta uskoosi. Rukoilen, että löytäisit jonkun uskovan ystävän, joka rohkaisisi sinua ja rukoilisi kanssasi. Yksin on usein vaikeaa, tarvitsemme tukea toisilta. Rukoilen puolestasi, että saisit uskollesi vahvistusta. Jeesus tekee sen kaiken.



Muista vielä, että tämä aarre on meissä saviastioissa, kuten Raamatussa sanotaan. Emme me itsessämme ole kuin heikkoja, mutta Jumala on meidän kanssamme ja meidän voimamme.

En osaa sanoa riittääkö se Jlalle. Ei kai kukaan voi sellaiseen vastata, kun emme tiedä totuutta siitä onko Jlaa olemassa ja jos on niin millainen hän on.



Itse olen uskovainen, mutta usein jonkin sortin uskonkriisissä. Minua lohdutti kuulla, että edes Äiti Teresa ei aina (tai usein) tiennyt onko Jlaa olemassa.

en minä pidä ainakaan äiti Teresaa minään uskon maalllistumana. Vaikka hyvä ihminenhän se olikin. En kuulu mihinkään uskontoon.

Jos ei halua, en tiedä olenko sukupolvien koston uhri vai heikko vain ihmisenä, hakijana. Tiedän, että kelpaisin paholaiselle. Miksi en sitten hyvienkin joukkoon.

Eli ilmeisesti Jumala haluaa, että se usko osoitetaan teoilla.



Voihan esim. sanoa toiselle ihmiselle, että rakastaa häntä, mutta jos teot ei osoita sitä rakkautta niin toisen voi olla vaikea luottaa, että rakastat oikeasti.

Uskon että Raamattu antaa hyvän elämän ohjeet ja yritän noudattaa niitä mahdollisimman tarkasti. En pysty kuitenkaan kovin hyvin, kuten ei kukaan muukaan. Mutta yritän. Uskon siis siihen, että minun on elettävä Raamatun sanan mukaan. Ja sukonj siihen, että Jumala on salattu ja siitä ei ihmisen kuulu sen enempää tietää. Usko on ihme. Uskon sen. Se on uskoni.

Tuntuu, että vika on vain kyvyssäni uskoa. Että se usko ei ole riittävän vahva ja voimakas. Yritän elää Raamatun neuvojen mukaan ja noudattaa toiminnassani kristillistä etiikkaa. Tietenkään en ollenkaan aina onnistu, mutta yritän.



Ongelma on siis nimen omaan tuo uskon laatu, ei teot.



ap

Ihan niin, että ihminen ne julistaa anteeksi, esim. pappi tai joku uskova. Joskus synti tarttuu paidanhelmaan ja jää hidastamaan matkaa, silloin tarvitaan joku irroittamaan se, kun ei sitä itse voi irroittaa.

uskon että Jeesus on ollut ja että Jumalankin on oltava, mutta uskon järjellä, en tunteella. Elän kristinuskon " sääntöjen " mukaan, mutta en silti voi sanoa olevani uskovainen. Kelpaako se. Luultavasti ei. Mutta vaikka etsii, ei näköjään aina löydä.

Voitko kuvitella tilannetta jossa rakastava Jumala kääntää selän sellaiselle joka anoo, " että tahdon uskoa, mutta en tiedä osaanko, Jumala älä silti jätä" .



Ei kannata alkaa liikaa miettimään yksityiskojtaisesti jumaluutta ja kaikkia ymmärryksen ylittäviä asioita, esimerkiksi jeesuksen ihmeteoista ja ylösnousemuksesta. Tahto uskoa ja luottamus riittää, ei järjellinen ymmärrys asioista ole välttämätöntä, eikä ehkä edes kaikille mahdollista.



Luota, että Jumala kyllä pitää sinusta huolta ja näkee vilpittömyytesi ja tahtosi uskoa.



Ihmisen on todella vaikea järjellisesti hyväksyä uskomattomia asioita esimerkiksi uskossa. On ihan normaalia että välillä epäröi! Jumala ei silti hylkää.

että jos sanoo (ei siis ap) olevansa uskossa ja ei tiedä onko Jumala olemassa.. mä uskon ja tiedän että on. Ja jos haluaa uskoa ja elää uskossa ja uskonsa mukaan, kelpaa Jumalalle. Ajan myötä usko " kehittyy" .

Vierailija:

Ihan niin, että ihminen ne julistaa anteeksi, esim. pappi tai joku uskova. Joskus synti tarttuu paidanhelmaan ja jää hidastamaan matkaa, silloin tarvitaan joku irroittamaan se, kun ei sitä itse voi irroittaa.

Ajatuksesi ovat kuin omiani. Haluan uskoa ja uskon siis Jumalan olemassaoloon, mutta en tiedä olenko silti uskossa kuten Hän haluaisi. Lisäksi päässäni 8ja varmaan kaikkien päässä) pyörii vaikka minkälaisia kysymyksiä, joista tunnen huonoa omaatuntoakin. Esim.



-Jeesus vs. Jumala (olen siis kristitty), usko kehottaa uskomaan molempiin, mutta he ovat kuitenkin sama asia. Kumpaa pitäisi ruokoilla? Omissa mielikuvissani he ovat eri asioita, en osaa hahmottaa tätä.

- Jumala on rakkaus. Onko Jumala/Jeesus myös ankara?

- Jos Jumala rakastaa kaikkia, miten hän voisi sallia ' lapsensa' joutumisen helvettiin. Minusta tuntuu, etten haluaisi lapseni joutuvan helvettiin, vaikka tämä tekisi mitä. Olenkin kyllä vain ihminen.

- Mikä helvetti edes on? Mikä taivas on? Raamattua en ole juuri lukenut, mutta olen ymmärtänyt että taivas on kuvattu jotenkin niin, että siellä jatkuvasti ylistetään Jumalaa jne. Tietysti tämä on ihmisen kirjoittamaa ja verrannollista ja kaikkea, mutta silti.

- Saako kuoleman jälkeen perheensä takaisin? Missä kokoonpanossa?Jos nyt kuolisin, minulta jäisi nuoris ja pieniä lapsia, jotka tuskin muistaisivat äitiä. Mieskin varmasti (toivottavasti) löytäisi uuden rakkauden, josta tulisi äiti lapsilleni. Kun perheeni kuolisi, jatkuisiko elämä taivaassa perheenä? Kuuluisinko siihen minä, uusi äiti vai molemmat? Erottaako kuolema lopullisesti (kauhea ajatus)?

- Miten voidaan vetää raja siihen, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei? Vai onko oikea uskominen sitten jotakin niin selvää, että on helppo erotella ne jotka uskovat oikein niistä, jotka vain haluavat uskoa?

- jne.

joka vain haluaa uskoa ja yrittää. Usko ei ole ihmisestä lähtöisin, vaan Jumala antaa sen. Välillä voi olla uskonkriisejä, Jumala voi tuntua kaukaisemmalta, mutta kaiken aikaa voi luottaa siihen, että Jumala on.



Raamatusta löytyy paljon vastauksia. Monet ihmiset lukevat sitä kuitenkin omien näkemystensä läpi, löytävät sieltä omat mielipiteensä. Minusta ihmisen pitää olla vähän arka olemaan oikeassa, tietämään aina, mikä on Jumalan tahdon mukaista. Kysellä ja keskustella kannattaa, kirkolla voi käydä vaikka papin kanssa puhumassa.



ihan evankelisluterilaisen kirkon perusjäsen

Raamattua etsiäkseni sieltä vastauksia. Se on niin puuduttavaa jaarittelua. Onko jotain lyhennelmää olemassa? Selkokielistä Raamattua?

Raamattua on tosiaan ehkä hankala alkaa lukea ihan yksin. Kirkon nettisivuilla on aika paljon tietoa uskosta, sitä suosittelisin. siis evl fi

Minä osoitan rukoukseni Jeesukselle tai sitten Jumalalle Jeesuksen nimessä. " jeesuksen nimessä Isä rukoilen.."