Kävikö lapsuudenkodissasi usein vieraita?

Kävi, itselläni käy vieraita ehkä kerran vuodessa 🤔

Joo. Miten nii?

Vierailija kirjoitti:

Joo. Miten nii?

Meillä kävi ensin, mutta sitten ei enää käynyt. Ap

Lähes joka päivä, elleivät sitten itse olleet vierailulla. 

Entiaikaan kylään mentiin yleensä sunnuntaisin.

Ei kyselty puolta vuotta aikasemmin et milloin sopii vaan mentiin kun itselle sopi.

Kävi usein. Nyt kun olen itse ollut omillani yli 30 vuotta, niin ainoat kävijät on omia lapsia, sisko käy kerran vuodessa. 

Ei. Sukulaisia vain.

Vierailija kirjoitti:

Kävi, itselläni käy vieraita ehkä kerran vuodessa 🤔

Samoin täällä, jatkuvasti vieraita, äiti oli perhepäivähoitaja ja talo täynnä vauvoja ja vanhempia ja iltaisin sitten vielä kavereita ja tuttuja. Meitä omia lapsia neljä joiden kaikkien kaverit lorvivat nurkissa, kun asuttiin koulun vieressä. 

Oma kotini onkin sitten yksityisyyden tyyssija, ehkä juurikin kerran vuodessa huolin jonkun käymään. 

Kävi. Lähes joka lauantai oli ip kahvit joko meillä tai me kävimme jossain

Lähes joka päivä kävi vieraita tai ei he sillä tavalla vieraita olleet  että olisivat tulleet kutsuttuina syömään, mutta poikkesivat kahvilla tai ihan vain juttelemassa vanhempien kanssa. Naapureita, sukulaisia, vanhoja tuttuja, kuorokavereita, sotakavereita.

Meillä kävi, kun olin pieni, mutta sen jälkeen äitini riitaantui vähitellen kaikkien kanssa, joten sittemmin oli sillä rintamalla kovin hiljaista. Itsekin oli reilut 10 vuotta käymättä, koska - yllätys, yllätys - äiti heitti minut ulos ja kertoi, että hänen kotiinsa ei saa enää tulla.

Miksi vaivautua vastaamaan tyhjänpäiväiseen huvikseen kyselyyn, kun sinua ei oikeasti kiinnosta niin että vastaisit edes itse omaan kysymykseesi.

Ei käynyt, isäni alkoholisti ja äiti mielenterveysongelmainen. Koti oli aina sotkuinen, rahasta pulaa, me lapset näimme nälkää. Meille ei saanut kaveritkaan tulla, ja jo lapsena opin häpeämään taustaani. Kotihäpeä ei ole minusta poistunut vielä keski-iässäkään.

Koulukaverit kävi syömässä meidän ruokia ja teki puhelinlaskua. Yhtenään . 

Naapurin äijä aina kun oli humalassa

Meillä kävi ainakin kerran viikossa joku äidin ystävä. Äidin sisko ja äidinäiti kävivät ainakin pari kertaa viikossa. Joskus saattoi samalla viikolla käydä useampi vieras, jotka olivat äidin ystäviä. Me kävimme perheenä vierailulla n kerran kuukaudessa. Isä kävi omien sukulaisten luona lähes joka viikonloppu.

Minun luona ei vieraita käy. Harmi on. 

Naapureita kävi melkein joka ilta ellei me sitten käyty niillä. Vanhempien kavereita ja sisaruksia muutaman kerran kuukaudessa. Isän vanhemmat asui samassa pihapiirissä ja äidin vanhemmilla käytiin sunnuntaisin. 

Meillä käy ehkä neljä kertaa vuodessa joku :( vaikka olen introvertti, mä kaipaan tuota yhteisöllisyyttä mikä oli lapsuudenkodissani. Se oli niin helppoa ja vaivatonta kun nähtiin usein ja vähän ohimennen, ei tarvinnut kenenkään ottaa paineita sosiaalisista suhteista. 

Me oltiin diplomaatteja ulkomailla joten joo kävi kyllä usein.

Meillä kävi vain yksi pariskunta kerran kuussa tai kahdessa. He olivat kiihkeän uskovaisia ja raittiita. Vanhempani olivat kulissijuoppoja ja väkivaltaisia, joten ei meillä oikein kukaan muu viihtynyt kuin tuo pariskunta, joka oli veljeni kummit. Myöhemmin tuli toinenkin pariskunta, joka oli vanhempieni työpaikalta tuttu ja joka myös tykkäsi kaataa kuppia, mutta sitten he riitaantuivat vanhempieni kanssa eikä heitäkään enää sittemmin näkynyt. Sinänsä omituista, koska isovanhempani olivat kaikki maalaisia ja molemmat vanhempani olivat lapsuudessa tottuneet siihen, että koko ajan ovi kävi ja joku poikkesi kylään. Minun lapsuuteni olisi siis tyystin toisenlaista. 

Kävi. Mutta kaupungissa ei käyty yllättäen, vaan nämä oli ainakin melkein aina sovittuja vierailuja. Vieraita kävi kahvittelemassa (usein oli leivoksia), joskus syömässä. Joskus oli isompia kekkereitäkin. Ja sama toisinpäin, käytiin joko perheenä kahvilla tai sitten isommilla ns. kutsuilla. Niillä oli hauskaa, kun oli paljon lapsiakin, ja meillä oli ihan omat jutut.

Joskus sitten vanhempani menivät keskenään ja meillä lapsilla oli joku naapurin tyttö lapsenvahtina.