Täällä on todella kylmiä ihmisiä, joiden mielestä
mielenterveysongelmia ei ole olemassakaan ja aina pitää vaan jaksaa, yksin. Jos putoaa oravanpyörästä, on hylkiö, joka ansaitsee vain loukkauksia.
Milloin tästä maailmasta tuli tällainen?
Kommentit (8)
Ainoa huoli on minkäväriset sormikkaat laitan tämän ja tämän puvun kanssa. Paskaako niitä kiinnostaa masentunut tai köyhä äiti. Tullaan ehkä sitten tänne voivottelemaan kun joku on tappanut perheensä. Olis pitänyt tehdä abortti tai antaa adoptioon.
Milloin tästä maailmasta tuli tällainen?
Jotenkin tuntuu, että siitä 80-luvun puolivälistä, kun itse aloin jostain jotain ymmärtämään, on Suomi muuttunut todella paljon. Eikä todellakaan hyvään suuntaan. Suomesta on tullut ahdas, kaksinaismoralistinen, kovaa maa. Henkinen ilmapiiri siis on muuttunut. Surullista. Joku ihmeellinen amerikkalaistyylinen ahdasmielinen ajattelu on saanut vallan ihmisistä. Kaiholla muistelen entisiä aikoja.
Alkoholistin läheistä, joka ei uskalla lähteä suhteesta?
Syömishäiriöistä, jolle ruoka on peikko ja kontrollinmenetyksen uhka?
Milloin tästä maailmasta tuli tällainen?
Jotenkin kokoomuslainen tai oikeistolainen tai sellainen amerikkalainen tyyli, että jokainen pärjätköön omillaan. Ei ihme, että kokoomus voitti vaalit. Se on ajan henki. Heikot sortuu elon tiellä, eikä kukaan jeesaa.
Nykyään erilaisuutta ymmäretään ja nille jotka ei omin voimin pärjään on kunnon apua saatavilla. Ennen suljettiin johonkin laitokseen korpeen, esim jos oli mielenterveysongelmia, kehitysvamma ym.. Kehitysvammaisia myös pakkosteriloitiin, erilaisuutta ei tosiaan ymmäretty. Ei kannata romantisoida asioita! 100 vuotta sitten suomessa nähtiin nälkää!!
kampanjassa korostettiin yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä, talkoita hyvinvoinnin eteen. Eli ei vaan valiteta että kyllä viranomaisten nyt pitäisi tehdä jotain, vaan mietitään jokainen kohdallamme miten voimme osallistua ja auttaa lähimmäisiä.
Voisitko selittää?