Uusi perheenjäsen ja koirat/muut lemmikkieläimet

Meillä oli juuri tuon tyyppinen nuori huomionkipeä lapsirakas terrieri ja kovapäisempi, ei lapsirakas vanha snautseri vauvan syntyessä,snautseri tosin täytyi lopettaa muutama päivä tytön syntymän jälkeen muiden syiden takia. Terrieri käyttäytyi ensin kuin vauvaa ei olisi ollutkaan, oli kyllä vielä enemmän huomion kipeä kuin ennen mutta en tiedä johtuiko vauvasta vai toisen koiran kuolemasta, muutaman päivän jälkeen alkoi ihan tolkuton vauvan vahtiminen, istui vaan vauvan sängyn, sitterin, kaukalon, vaunujen vieressä ja kyttäsi:D Seuraava ihmetyksen aihe koiralle oli kun vauva alkoi liikkumaan lattialla, koira inhosi ja vältteli vauvaa minkä pystyi, ei kuitenkaan ollut agressiivinen. Meille otettiin myös toinen koira tytön ollessa alle vuoden, pennun ja lapsen yhteiselo alkoi sujumaan hyvin heti kun pentu oppi väistämään ja varomaan tyttöä.Nyt tyttö on 1v3kk ja tämä aikuinenkin koira tulee nykyään hänen lähelleen, antaa rapsuttaa ja leikkii tytön kanssa.Tyttö osaa käsitellä koiria tosi nätisti lukuunottamatta kiukunpuuskia jolloin yrittää nipistellä koiria jos ei ehdi väliin kieltämään.

Yhden ainoan kerran tyttö on ottanut koiraa korvasta kipeästi.

Uskon että koira koki itse vauvaa ikävämpänä asiana sen ettei aikaa riittänyt ensimmäisinä vaikeina kuukausina koiralle juuri lainkaan, mutta sekin on toki yksilöllistä riippuen vauvasta:)

Nuori narttu makoili aina mun mahan päällä raskausaikana ja oli muutenkin kauhean huomion kipeä. Vauvan synnyttyä se ei kuitenkaan juuri noterannu koko vauvaa, kun taas vanhempi koira oli aina kauhean " huolissaan" , jos vauva enemmän itki tai saatoin huomata vauvan äkisevän (siis ei vielä kunnolla itkeny) vaunuissa ulkona, kun koira tuli levottomaksi ja rupes pyöriin eteisessä. Sitten ku vauva rupes enemmän liikkumaan (ja ainahan hän tarras korvista/hännästä/karvoista lujasti kiinni), niin koirat oppi kyllä tosi nopeasti väistämään lasta. Ikinä ei ole mitään ongelmia ollu.



Ennen toista lasta otettiin meille myös kissa, mutta se ei oikeastaan mitenkään noteerannu koko vauvaa. Sekään ei ole koskaan raapinu tai purru lapsia. Toisen lapsen synnyttyä myös koirat oli tosi coolisti.



Mulla on muillaki kavereilla lapsiperheissä kissoja ja koiria, mutta mitään ongelmia ei ole ollu. Mä uskon, ettei ongelmia tule, jos siitä ei itse mitenkään panikoi ja ottaa tarpeeksi eläimetkin huomioon vauvasta huolimatta.

Kun mies tuli hakemaan meitä sairaalasta niin koirat olivat mukana ( farmarin peräkontissa ) ja samoin sairaalasta oli viety kotiin vauvalta tuoksuva pyyhe.



Käviväthän nuo vauvaa nuuskuttumassa mutta enemmän innostuivat minun kotiin tulostani.



Toisesta kissasta jouduttiin aika pian luopumaan koska ei osannut pitää kynsiään kurissa vauvan lähellä. Ja muitakin ongelmia kyllä oli.

Yksi koirista oli kyllä todella suojeluviettinen ja puolusti vauvaa. Mutta ilmeisesti kurjan menneisyytensä takia ei kestänyt lapsiperhe elämää. Siinä vaiheessa kun lapsi alkoi liikkumaan alkoi hampaiten näyttö ja murina. Päätettiin laitttaa koirameiltä pois ennenkuin mitään sattuu.



Nuo kaksi muuta koiraa jotka ovat olleet meillä pennusta saakka. Sekä toinen kissa.

Ne ovat ottaneet jo toisen lapsen tulon hyvin vastaan. Ikinä ei ole tarvinnut pelätä että tekisivät mitään. Vaikka tuo jo 3vuotias välillä pääsee aika rajusti körmyttämään niitä.



Enemmän olen allergioita pelännyt. Mutta niitä ei ole onneksi tullut....



Mutta meillä on se periaate että jos en voi luottaa eläimeen lapsen kanssa niin se lähtee pois meiltä.

Sillä minusta koiran, ja kissan, pitää sietää lapsesta vähän rajumpaa käytöstä.

En tarkoita että eläintä saisi kiusata. Mutta jos leikintiimellyksestä tallataan koiran hännän päälle niin minun on voitava luottaa siihen että eläin ei pure lasta silloin. Jos ei voi luottaa niin meiltä sellainen eläin lähtee pois.



Mutta onneksi näiden kahden koiran ja kissan kanssa kaikki on mennyt hyvin eikä mitään sellaista ole tarvinnut pelätä. Tykkäävät kovasti lapsista ja lapset niistä.

Jatkaisin tähän aiheeseen vielä.. Onko kellään kokemusta, voiko ei-lapsirakas koira sietää kuitenkin paremmin niitä omia muksuja, jotka kuuluvat " laumaan" ? Toiveikkaasti ajattelen, että meidän ärrieri sitten kokisi jonkin ihmeparantumisen.. Menee heti tavoittamattomiin, kun näkee lapsen, ja ellei pääse, murisee.

Toinen koiramme sitten taas aivan jumaloi lapsia ja kulkee niitten perässä ja katselee kiinnostuneena kaikkea mitä ne tekevät. Vauvoista on aivan haltioissaan.

Ihana kuulla kommenttejanne ja kokemuksianne!

Tuota lapsen tuoksuun ennaltatotuttelemista minäkin ajattelin (vauvalta tuoksuva rätti tms. kotiin ennen vauvaa). Luulisi pehmentävän vastaanottoa.

Voisin kuvitella myös, että ei-niin-lapsirakas koira ottaa vauvan eri asenteella, kun siinä on lauman oma tuoksu ja tehdään selväksi, että samaan - omaan - laumaan kuuluu.

Luulen, että meidän kohdalla haastetta tulee tarjoamaan koiruuden vahva leimautuminen minuun. Tässä toivon kuitenkin helpottavan, jos koiraa ei suljeta tilanteista pois, vaan annetaan sillekin jokin tärkeä osa, kuten vauvan vartioiminen.

Niin mahottoman kovasti toivon, että meidän perhe säilyy kokonaisena pikkutaapero(ide)nkin myötä! :)