Onko narsistien kärsivissä puolisoissakin jotain " vikaa" ?

jos on narsistin puoliso...

että on puhtaasti oma vika jos jää narsistin kanssa elämään. Ehkäpä tilanne ei ole tarpeeksi huono..



Mutta moni haluaa kuitenkin selvitä pesä erosta mahdollisimman pienin vaurioin. Kovin avoimeen konfliktiin ei mielellään lähde narsistin kanssa, siinä ei ole kuin häviäjiä.

Ja jos tietää, että erosta tulee vaikea, ei oikein auta, kuin suunnitella se huolella. On minullakin ollut helpompiakin eroja, kuin siitä väkivaltaisesta ex:stä. Hänen jättämistään suunnittelin ja toteutin salassa mutta aktiivisesti pidemmän aikaa. Järjestin itselleni opiskelupaikan, työn ja asunnon 500 km:n päähän. Järjestin taloudelliset asiat ja odotin sopivan tilaisuuden, jolloin pystyin kokoamaan tavarani ja häipymään hänelle yllätyksenä. Jätin jälkeeni kirjeen, jossa selitin, miksi halusin eron. Vaihdoin puhelinnumeron ja laitoin uuden salaiseksi jne. Joistain asioista jouduin luopumaan, mutta enemmästä olisin joutunut, jos olisin jäänyt. Niihin järjestelyihin ryhdyin, koska pelkäsin, että eron ottaminen edes puheeksi olisi tarkoittanut sitä, että olisin saanut taas kunnolla selkääni.



Ymmärrän toki, että voimat voivat olla vähissä ja yhteiset lapset tekevät asioista vaikeita, mutta jo niiden lasten takia nimenomaan pitäisi lähteä. Ihan ensiksi vaikka turvakotiin.

Minusta ei olisi tekemään rohkeita ratkaisuja. Monille tuntuu olevan helppoa esim. muuttaa työn perässä täysin vieraalle paikkakunnalle josta ei tunne ketään ja luottaa siihen, että kyllä mä sieltä asunnon ja kavereita saan ja tulen viihtymään ja asiat järjestyy jne jne.



Itse taas ajattelen, että en voi hakea töitä kun ei ole mitään tietoa saako mistään sen hintaista kämppää jonka pystyisi maksamaan ja mitä jos ainoa kämppä jonka löytää onkin 20km päässä työpaikalta ja miten mä hoidan muuton kun ei ole autoa eikä ketään auttamaan muutossa ja varaa ei ole palkata muuttomiehiä ja siellä on varmaan kamalaa kun ei tunne ketään ja varmaan en edes tutustu ja sitten istun kaikki illat jossain surkeassa kämpässä yksin ja erakoidun ja mitä jos en tosiaan löydä mitään kämppää niin mitä sitten teen, soitanko työnantajalle että en muuten pääsekään tulemaan vaikka lupasin että sori vaan ja mitä sitten jos olen jo irtisanoutunut omasta duunistani ja sitten ollaan ilman töitä jne jne.



En oikeasti tajua miten ihmiset nuo hommat hoitavat. Luottavat vaan sokeasti hyvään tuuriinsa? Vai eikö muille ihmisille koskaan tule tällaisia tilanteita?

Mun mies oli narsistisen puolison kanssa 10 vuotta.



Hän on mun kanssa suhteessa oppinut pikku hiljaa pitämään puoliaan ja sanomaan mielipiteensä. Aikaisemmassa suhteessa hän oli ihan kokonaan tossun alla. Jostain syystä hänellä oli entisessä suhteessa myös aina huono omatunto, ja hän aina mietti, mitä hänen pitäisi tehdä vielä lisää, että vaimo hänestä taas tykkäisi.



Myöhemmin hän on sanonut, että suhteen alkuaika oli eksän kanssa ihanaa, koska hän oli ITSE niin rakastunut. Hän on todennut, että kun eksän ihastuminen meni ohitse, suhde muuttui huonommaksi, ja pikku hiljaa, vuosien varrella, ihan helvetilliseksi.



Ex-puoliso yrittää vieläkin pomottaa entistä miestään, mutta onnistuu siinä päivä päivältä huonommin ja huonommin.

Vierailija:

Mä olen sitä mieltä että tasapainoinen, omillajaloillaan seisova ihminen ei todellakaan haksahda narsistin uhriksi, koska hälytyskellot soivat perusteettomista imarteluista.

sellainen spesiaali tunne, kun tulee ainutlaatuisena henkilönä toimeen sellaisen tyypin kanssa, jonka kanssa muut eivät pärjää.

Se kyllä muuttui helvetilliseksi ihan sellaisella tavalla, jota en itse tunnista normaaliksi.



Miehen entinen puoliso käyttäytyy meitä kohtaan tavalla, jota ei selitä ihan pelkkä kusipäisyys.

Tuntuu pahalta lukea esim. 24 kirjoitusta..Tiedän itsekin,miltä tuollainen yksinäisyys tuntui! Jos mietin,mitä mielessäni liikkui 6-9v sitten, en yksinkertaisesti tunne itseäni, en voi käsittää,miten yksi ihminen sai minut niin surkeaksi! Hän onnistu murskaamaan itsetuntoni täysin, mielestäni olin maailman surkein, en osannut tai tiennyt yhtään mitään. Kaikki ystävänikin olivat liian hyviä minulle, heistäkin piti päästä eroon..

Jos ei tunne narsistia, ei voi käsittää heidän " voimaansa" ! Itse elin 5v narsistin kanssa, 2v siitä ajasta taistelin pakoon. Minulle täyskäännös tuli kun tajusin,että mies oli valehdellut yhestä asiasta minulle vuosien ajan. Se oli kovempi isku päähän kuin miehen hakkaamiset. Aivan yhtäkkiä tajusin,että minä ja lapset kuolemme jos emme pääse pois!

Narsistin uhri ei pääse pois ellei itse halua, kukaan ei voi auttaa ellei uhri itse halua ja tajua omaa tilannettaan. Jos/kun sen tajuaa, tietää myös sen uhkaavan vaaran,mikä erosta seuraa, varsinkin jos on lapsia. Itsekin elän " piilossa" vielä vuosienkin jälkeen, mutta olen onnekas,ettei mies ole Suomessa. Mutta tiedän,että joku päivä hän ilmaantuu eteeni,mutta en pelkää! Se millainen olin muutama vuosi sitten ja millainen olen nyt...ei voi sanoin kuvailla! Vapaus, tämä ihana vapaus!! Sitä ei voi siinä surkeuden tilassa edes kuvitella,miten ihanaa se vapaus oikeasti on! Ennen kaikkea onnelliset lapset! Jos en olisi lähtenyt, emme olisi elossa tänä päivänä.