Onko narsistien kärsivissä puolisoissakin jotain " vikaa" ?

Minä en koe olevani uhri vaan olen tässä tällä hetkellä ihan suunnitelmallisesti. Lasteni takia siis huom. hän on todella hyvä isä.



Minä voin ottaakin takkiini ja tulla loukatuksi (mieheni narsismi on sitä luokkaa, että nauttii vieraiden naisten huomiosta), huomauttelee liikakiloistani jne. Osaa sivaltaa sanoillaan pahasti, MUTTA



Minulla on ystäväni, harrastukseni ja lapseni. Jaamme osoitteen, syömme samasta jääkaapista ja vietämme perhearkea, samalla molemmat tiedostaa, että kumpikaan ei ole valinnut puolisoksi sitä oikeaa.



Ps. on miehellä sattunut tässä sellaisiakin temppuja joiden perusteella itseasiassa juuri terapeuttini hänet nimesi narsistiseksi. Mutta toistaiseksi tässä tällä tavalla, enkä usko, että kukaan tässä perheessä kärsii, mutta voisi liitto ja perhe olla varmasti onnellisempikin, MUTTA se mitä odottaisi jos erottaisiin ei houkuta, kun näinkin voi elää ainakin vielä. Ymmärrän ihmisiä jotka eivät tähän pystyisi/haluisi jatkaa, mutta minä toistaiseksi en näe vaihtoehtoa.

Mutta sellainen, jolla on selvä käsitys terveestä parisuhteesta, on nähnyt sellaisen mallia omassa lapsuudessaan tai on muuten oppinut, millaista on arvostava ja rakastava perhe-elämä - hän ottaa hatkat jo alkumetreillä. Pitää tosiaan osata tunnistaa vaaran merkkejä, luottaa vaistoonsa.



Toisaalta osa narsisteista (huom. narsisti ole menestynyt manipuloija - heissä on tyhmiä ja luusereita, esim. väkivaltaisia syrjäytyneitä, jotka eivät ketään hurmaa, ovat vaan avoimesti kusipäisiä) osaa varmasti peittää piirteensä pitkään. Eikä narsisti ole sama kuin psykopaatti; narsisti kykenee myös aitoihin tunteisiin. Kyse on siitä, että yleensä ei kykene empatiaan ja ottamaan toista huomioon. Ei osaa olla normaalissa vuorovaikutuksessa ja siten rakentaa suhteita.



Narsisti käyttää valtaa tavalla, joka aiheuttaa pahaa oloa ja sitoo toista.



Olen nähnyt narsistiin lankeavan erityisesti sellaisten ihmisten, joilla on jotain materialistisia unelmia. Että julkisivu on tärkeä, hienot talot, urat jne. Tarkoitan, että he ovat saattaneet huomata jotain pientä ikävää mustasukkaisuutta tai outoutta, mutta haluavat uskoa narsistin tarjoamaan unelmaan. Siihen omakotitaloon, kahteen lapseen, vaikka puoliso löi jo seurusteluaikana tai valehteli jne.

Minä olen tälläinen, jonka koti oli helvetti. Omien vanhempien suhteeseen ja meidän perhe-elämään, elämämme on todella hyvää.

Se on vaan tunteetonta ja masentavaa. (parisuhde). Lasten kanssa vietetään molemmat tahoillamme paljon aikaa ja yhdessäkin joskus tehdään jotain myös aidosti kivaakin.



t. 24 joka on kaikkea muuta kuin matearian perään

..niin narskuäiti muuttaa toisen sosiaalitoimiston alueelle ja sama rumba jatkuu. Narskusta eronnut isä on todella heikoilla yrittäessään ylläpitää edes jonkinlaista suhdetta lapsiinsa. Siksi nämä isät eivät yleensä itse hae eroa vaan kestävät vain. Se vika heissä tosiaankin on, että ajattelevat lapsen etua enemmmän kuin omaansa. Mutta kun Suomessa voi ottaa eron myös yksipuolisesti niin lapsen avulla narskuäiti pitää otteessaan ex-miestään myös eron jälkeen.

Tarkoitan siis, kun kullee ja lukee näitä kertomuksia narsistien puolisoiden kamalasta elämästä.



Tuntuu, että ne narsistit voi tehdä mitä vain, ja aina onnistuvat terrorissaan. Kai nyt sentään joku saa pidettyä puolensa ja lemppaa heidät?



Onko heillä, jotka alistuvat helvettiin vuosikausia, jokin oma alistuneisuusongelma, etteivät kykene pitämään puoliaan?



Tietenkään en voi sanoa varmaksi, kun en ole kokenut, mutta jos minua kohtaan käyttäydyttäisiin niin kamalilla tavoilla, niin lähtisin, enkä jäisi tuleen makaamaan!

Lisäksi monet ovat kyllä jättäneet narskunsa, mutta eron jälkeen narsku tulee madellen takaisin, ja koska ihmismieli haluaa viimekädessä uskoa toisista hyvää, niin uhrit saattavat uskoa narskun ' parantuneen' .



Lähtemisen tekee hankalammaksi se, jos on yhteisiä lapsia. Narskut eivät säästele keinojaan, ja erotilanteessa voivat käännyttää lasta toista vanhempaa vastaan.



Itselläni on yksi ex, joka oli narsku. Lähdin vuoden jälkeen kävelemään, ei ollut luojan kiitos yhteisiä lapsia. Eli kyllä jotkut lähtee, mutta voin sanoa, että jos oisin jäänyt siihen suhteeseen hetkenkin pidemmäksi, niin enpä tiedä, oisinko vieläkään irti siitä.

valikoituu " uhri" - tyyppi. Sellainen, joka on jo lapsuudessaan oppinut, että hän kelpaa vaan, jos on kiltti ja alistuu. Eli monesti " uhri" on elänyt jo lapsuudessa narsistin tai muuten persoonallisuushäiriöisen vanhemman vaikutuspiirissä ja siksi alistuu pompoteltavaksi parisuhteessakin.



Monesti on niinkin, että nämä " uhrit" ihan samalla lailla kuin narsistit eivät tajua, että myös heidän käyttäytymisensä on epätervettä ja että heidän tulisi opetella pois tietyistä käyttäytymismalleista, jos haluavat joskus terveen, tasaveroisen ihmissuhteen.

että et voi ymmärtää sellaista mitä et ole itse kokenut. Ihan todella.



Itse en ole narsistin puoliso, en ole ollut enkä tule olemaan. Olen kuitenkin tehnyt töitä narsistin kanssa ja se oli elämäni kamalinta aikaa. Ihan oikeas narsisti nimittäin pystyy olemaan maailman hurmaavin ja pätevin ja ihanin ihminen, niin että kaikki - jopa sinä - menet hänen pauloihinsa. Toisaalta toisena hetkenä hän lyttää jokaisen ihmisen lähellään vain yhdellä sanalla tai eleellä. Työpaikan pystyin jättämään, vaikka edelleen pelkään milloin se hullu hyökkää minun tai perheeni kimppuun tavalla tai toisella. Avioero on varmasti 1000 x vaikemapi paikka.



Narsismi on vakava persoonallisuushäiriö, josta ei varmasti koskaan voi parantua. Ei ole olemassa " tervettä narsismia" , kuten joskus mediassa väitetään. Terve itsekkyys sen sijaan kuuluu hyvään itsetuntoon.

Vierailija:

Läheisriippuvuuskin on sairaus.

...joka eron jälkeen leimataan narsistiksi vailla omaa syytään?



En halua missään tapauksessa väheksyä oikeita uhreja. Sitä helvettiä en kenellekään toivoisi.



Mutta se tarinan toinen puoli. Millaista on elämä, jos satut olemaan ihan tavallinen mies, vieläpä omantunnon omaava, ja sinut leimataan perusteettomasti narsistiksi?



Toivoisin vain, että turhat kotidiagnoosit jätettäisiin tekemättä.

Kurjaa jos on aiheetta syytetty, mutta useimmat aidosti narsistitkin varmasti osaavat kääntää asiat niin päin että heitä on ihan täysin aiheetta syytetty, puoliso on hullu eikä heissä ole mitään vikaa, kaikki vika on muissa.



Vastaus otsikon kysymykseen: Joo, usein ainakin pitemmän päälle alkaa olla.

tuollaisin termein vaikka olisivatkin olleet kamalia.



Mä olen sitä mieltä että tasapainoinen, omillajaloillaan seisova ihminen ei todellakaan haksahda narsistin uhriksi, koska hälytyskellot soivat perusteettomista imarteluista. Sen sijaan huonolla egolla ja itsetunnolla varustetut naiset haksahtavat. Ja siksi eivät myöskään pääse irti.



No ehkei ole koko totuus- mutta kyllä varmasti yleensä on niin että siinä toisessa puolisossa on myös jotain " vikaa" . No- luultavasti meissä kaikissa on jotain vikaa tässä suhteessa...



Ja suuri vika on toisten leimaaminen yhden tuollaisen määritelmän taakse.

Läheisriippuvuuskin on sairaus.

Vierailija:

Mä olen sitä mieltä että tasapainoinen, omillajaloillaan seisova ihminen ei todellakaan haksahda narsistin uhriksi, koska hälytyskellot soivat perusteettomista imarteluista. Sen sijaan huonolla egolla ja itsetunnolla varustetut naiset haksahtavat. Ja siksi eivät myöskään pääse irti.

Perusteettomista imarteluista.. Hmm. Jos joku sanoo sinulle, että olet kaunis, niin ajatteletko siihen heti, että " aaaa, tuo vaan perusteettomasti mua imartelee, mähän olen RUMA" . Tai jos joku tuo sulle kukkia, niin hakkaatko sillä puskalla tämän tuojan, koska sait kukkia " ilman syytä" ? Tuskin.

Narsistia ei yleensä ensi näkemältä voi tunnistaa narsistiksi, koska aluksi hän on hirveän hienotunteinen ja huomioonottavainen, kaikille kohtelias. Meillä vasta puolen vuoden jälkeen alkoi tulla esiin näitä narskumaisia piirteitä (menojeni kyttäys; mikään ei koskaan ollut hänen syynsä; haukkui 5-vuotiaan tyttäreni läskiksi, koska tämä oli huomauttanut narskun vatsan koosta; ei sallinut minun enää tavata ystäviäni ilman ilmoitusta hänelle; ystäväni olivat pahansuopia koska eivät pitäneet hänestä; töissä pomolla oli jotain henkilökohtaista häntä vastaan, koska antoi potkut JATKUVASTA myöhästelystä; jnejne..)

Jos et ole narsistin kanssa ollut tekemisissä, niin tosiasiallisesti et voi tietää narsismista juuri mitään. Sen kertoo jo sekin, että etsit vikaa uhreista.

Ja olet oikeassa siinä, että jokainen dorkasti käyttäytyvä ihminen ei ole narsisti. Mutta narsistiksi on helppo todeta ihminen, jolla puuttuu empatiakyky, ja joka näyttelee suurimman osan tunteistaan. Itse tiesin siitä, että näyttelee, koska usein ex-narskuni OMI minun tunteitani. Jos sanoin, että " sä oot ollu viime aikoina vähän poissaoleva" , niin narsku saattoi sanoa juuri samoin minulle 10 minuutin kuluttua. Kun väitin, että minähän olin juuri sanonut noin SULLE äsken, että miksi kierrät ongelmaa, niin narsku ei edes tajunnut, että kopioi tuntemuksensa multa (eikä muistanut, että olen hälle edes noin sanonut).

Vaikeita asioita. Uhrin syyttäminen tässä nyt on typerintä, mitä voi tehdä.

Totta vaan on, että " uhri" pääsee tilanteesta irti vaan muuttamalla OMAA käytöstään. Oikeaa narsistia ei voi muuttaa. Ja jos on " uhriksi" kerran joutunut, on todella tärkeää, että miettii, mikä omassa itsessään on sellaista, joka altistaa uhriksi joutumista, että voi sitten tulevaisuudessa välttää saman.



Onhan näitä vaikka kuinka paljon tapauksia, joissa alkoholistin lapsi " ajautuu" suhteeseen alkoholistin tai muuten riippuvaisen kanssa kerta toisensa jälkeen. Ei tietenkään ole sen läheisriippuvaisen SYY, että nää toiset on alkoholisteja. Mutta jos hän itse haluaa elää täydesti, niin hän pitää muuttaa ITSEÄÄN.

Pakko myös myöntää, että välillä jotain vertaistukipalstoja narsistien uhreille lukiessa tulee mieleen, kuka missäkin tarinassa oikeasti mahtaa olla luonnehäiriöinen. Totta kai joku voi olla narsistimagneettikin, mutta kyllähän se hieman ihmetyttää, kun jollain vanhemmat, sisarukset, exät ja nykyiset, osa omista lapsista ja entiset ja nykyiset pomot ja vielä työkaveritkin ovat narsisteja.



Itse olen noillakin foorumeilla joskus piipahtanut, koska minulla on ollut elämässäni ihmisiä, joilla on tiettyjä narsismiin viittaavia piirteitä tai käyttäytymismalleja ollut. Sitä en tiedä, olisivatko diagnosoitavissa narsisteiksi ja itseasiassa minulle riittää arkimääre kusipää kuvaamaan noita ihmisiä.



Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, että miksi kukaan pysyy kusipään/narsistin puolisona, niin omalla kohdallani syy miksi aivan liian pitkään katselin aikanaan erittäin väkivaltaista avomiestä (tarvittiin useampi kuin yksi sairaalareissu ennen kuin älysin lähteä) oli kai se, että minulla ei siihen aikaan ollut oikeastaan minkäänlaista itsekunnioitusta ja kyseinen mies tosiaankin osasi imarrella ja saada minut tuntemaan itseni tärkeäksi. Siis silloin kun " katui" kuinka oli hakannut minut ja sai minut ottamaan itsensä takaisin.



Vanhempani ovat olleet kohta nelisenkymmentä vuotta naimisissa, vaikka äidilläni on ainakin vahvoja käyttäytymismalleja tuohon suuntaan, mutta luulen, että heidän avioliittonsa kestävyys perustuu siihen, että äitini ei ole ikinä näyttänyt niitä aivan vaikeimpia puoliaan isälleni, ehkä siksi, että hyötyy tästä niin paljon. Isäni on myös mestari pakenemaan vaikeita kotitilanteita ja välttelemään äitiäni, joten äitini hankala luonne tuskin käy hänelle niin raskaaksi. Isäni tuskin on siinä suhteessa varsinaisesti ikinä ollut uhri, vaan heidän avioliittonsa on tasapainoilua yhteisten etujen ylläpitämiseksi. Veljeni ja minä olemme sitten olleet enemmän suossa äitimme kanssa, koska olimme hänen armoillaan 24/7 lapsuutemme, kunnes pääsimme kouluun karkuun ja vielä aikuisenakin hänen pelejään ja manipulaatiotaan on hyvin vaikea välttää.

mutta kyllä tasapainoinen ihminen vaistoaa jos toisessa on jotain ihan totaalisesti pielessä. Paitsi tietysti jos on vähän kokemusta ihmisistä ja elämästä.



Munkin ex-mies toimii niin että " varastaa" noin tunteita, mutta johtunee kyllä siitä että on, niinkuin monet suomalaiset miehet aika lukossa tunteidensa kanssa- eikäosaa niitä käsitellä. Mutta on ihan kilometrkien päässä narsistista vaikka empatian kanssa olikin ongelmia. Jos ei ole sinut itsensä ja tunteidensa kanssa voi olla samoja piirteitä kin sun narsistilla. Mutta ei jokainen tunnesolmussa oleva mies ole narsisti.

joten ei se noin yksinkertaista ole.

kyllä " uhreissakin" on vikansa. Mun cikani on se, etten osaa, uskalla lähteä. Ja kävin pari vuotta sitten prykologisissa testeissä pyrkiessäni erääseen kouluun, en päässyt, ja kun soitin ja juttelin psykologin kanssa siitä mikä meni vikaan, hän sanoi, että testien mukaan olen äärimmäisen alistuva ihan persoonallisuudeltani, jota en voi edes muuttaa :(

Itse en edes mielestäni ole, vaan yritän pitää puoliani, loppupelissä kuitenkin aina olen se alistuja, en taistelija.

Jokaisen ex on narsisti nykyään. Narsistiksi pääsee järjettömän vähällä vaivalla:O



Luulisi, että kun on näin kätevä ja nykyilmapiirissä hyväksyvää nyökyttelyä ja myötätuntoa lypsävä diagnoosi helposti tarjolla, niin juuri narsisiti siihen tarttuisi ensimmäisenä!

Se on totta että lähestulkoon jokainen ex saa nykyään narsistin leiman.

Mutta jos joku väittää että olisi jotain vikaa puolisossakin niin kertoo suoraan siitä että väittäjä ei tiedä narsismista yhtään mitään.!!!

Siinä saa puoliansa pitää ihan joka päivä, eikä se lähteminen narsisti suhteesta ole ihan niin yksinkertaista kuin suhteesta tavallisen, normaalisti ajattelevan ja toimivan ihmisen kanssa.



Kannattaisi ottaa edes vähän selvää asioista!