Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Isä ja taapero kahdestaan reissuun...

06.11.2007 |

Mieheni on lähdössä vajaan nelivuotiaamme kanssa reiluksi viikoksi kahdestaan kotimaahansa oman perheensä luokse. Minulla ei sinänsä ole mitään matkaa vastaan - ymmärrän, että matka on miehelleni tärkeä ja pojallekin on kivaa päästä sinne ja puhua toista kieltään, leikkiä sikäläisten serkkujensa kanssa jne. Olemme kyläilleet aiemmin yhdessä anoppilassa. Kun poika oli vauva, olimme siellä kuukauden, sen jälkeen olemme käyneet lyhyemmillä visiiteillä. Anoppi ja täti ovat olleet kumpikin vuorollaan meillä kuukauden. Isä on myös osallistunut aktiivisesti lapsen kanssa olemiseen ja tiedän heidän pärjäävän.



Olen silti jo nyt ihan sairaan huolissani... Minua pelottaa kaikki mahdollinen lentokoneonnettomuudesta lähtien. Saimme aikaan ihan suhteettoman riidan, kun tulin maininneeksi hänen maansa hiukka levottomasta liikenteestä ja siitä, että toivoisin hänen vievän turvaistuimen mukanaan. Se kuulemma pilasi riemun koko matkasta. Turvaistuin oli vain yksi niistä asioista, joita mielessäni on... Mietin kaikkia mahdollisia asioita hampaiden pesusta mahdolliseen vatsatautiin... Eikä kyse ole siitä, etten luottaisi mieheeni. Tiedän itsekin, etten ole järkevä, mutta en voi tälle mitään. Mieheni taas ei ymmärrä tätä lainkaan, vaan otti asian niin, että minulla on jotain hänen maataan ja kulttuuriaan vastaan, joka ei todellakaan pidä paikkaansa.



Ymmärrän nyt, että minun olisi ollut viisainta olla ihan hiljaa kaikista huolistani, tai purkaa niitä jonkun muun kanssa. Toisaalta, niillä, joilla ei ole monikulttuurisia kokemuksia, ei ole kovin helppoa ymmärtää tilannetta.



Olenko mielestänne ylihuolehtiva tai muuten tehnyt jotain väärää? Miten saisin mieheni ymmärtämään, ettei minulla ole mitään tätä matkaa vastaan tai ettei kyse ole luottamuspulasta vaan yksinkertaisesti äidin huolesta?



Pelkään, että tämä asia jää kaihertamaan miehen mieltä, vaikka se periaatteessa olisikin käsitelty.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kamiliya:


Mieheni on lähdössä vajaan nelivuotiaamme kanssa reiluksi viikoksi kahdestaan kotimaahansa oman perheensä luokse. Minulla ei sinänsä ole mitään matkaa vastaan - ymmärrän, että matka on miehelleni tärkeä ja pojallekin on kivaa päästä sinne ja puhua toista kieltään, leikkiä sikäläisten serkkujensa kanssa jne. Olemme kyläilleet aiemmin yhdessä anoppilassa. Kun poika oli vauva, olimme siellä kuukauden, sen jälkeen olemme käyneet lyhyemmillä visiiteillä. Anoppi ja täti ovat olleet kumpikin vuorollaan meillä kuukauden. Isä on myös osallistunut aktiivisesti lapsen kanssa olemiseen ja tiedän heidän pärjäävän.

Olen silti jo nyt ihan sairaan huolissani... Minua pelottaa kaikki mahdollinen lentokoneonnettomuudesta lähtien. Saimme aikaan ihan suhteettoman riidan, kun tulin maininneeksi hänen maansa hiukka levottomasta liikenteestä ja siitä, että toivoisin hänen vievän turvaistuimen mukanaan. Se kuulemma pilasi riemun koko matkasta. Turvaistuin oli vain yksi niistä asioista, joita mielessäni on... Mietin kaikkia mahdollisia asioita hampaiden pesusta mahdolliseen vatsatautiin... Eikä kyse ole siitä, etten luottaisi mieheeni. Tiedän itsekin, etten ole järkevä, mutta en voi tälle mitään. Mieheni taas ei ymmärrä tätä lainkaan, vaan otti asian niin, että minulla on jotain hänen maataan ja kulttuuriaan vastaan, joka ei todellakaan pidä paikkaansa.

Ymmärrän nyt, että minun olisi ollut viisainta olla ihan hiljaa kaikista huolistani, tai purkaa niitä jonkun muun kanssa. Toisaalta, niillä, joilla ei ole monikulttuurisia kokemuksia, ei ole kovin helppoa ymmärtää tilannetta.

Olenko mielestänne ylihuolehtiva tai muuten tehnyt jotain väärää? Miten saisin mieheni ymmärtämään, ettei minulla ole mitään tätä matkaa vastaan tai ettei kyse ole luottamuspulasta vaan yksinkertaisesti äidin huolesta?

Pelkään, että tämä asia jää kaihertamaan miehen mieltä, vaikka se periaatteessa olisikin käsitelty.

Hei!

Minulla on kokemusta samoista asioista,eikä huolesi todellakaan ole turha..mutta ymmärrän toisaalta miestäsi,ehkä heidän kotimaassaan ei käytetä vielä turvaistuimia jne...valitettevasti he ottavat itseensä,heti,kun näistä huolista rupeaa puhumaan...ennen kuin jotain tapahtuu..Mekin oltiin mieheni kotimaassa nyt syksyllä ja puhuin (olen siispeloistani(vatsataudista jne...)ennen matkaa..(meillä on 2 alle 3v lasta..)mieheni oli loukkaantunut ja sanoi,että ei siellä mitään tule...niin...no,tulos oli,että olimme lasten kanssa 3pvä sairaalassa tiputuksessa kovan kuumeen ja ripulin takia.Lapset oli tosi kipeenä ja myös mieheni itki sairaalassa..eli uskon,että hänkin uskoo puheitani hiukan tämän kokemuksen jälkeen.Toivon niin...Tosin lääkäritkin sanoi sairaalassa,että kyseistä pöpöä ei meillä ole ja on lähes mahdotonta väistää sitä mieheni kotimaassa.Ja että se kasvattaa vain lasten vastustuskykyä erilaisiin tauteihin..Tulevaisuudessa ei pitäisi tulla samaa tautia,ainakaan yhtä kovana.

Turvaistuimesta sen verran,että jos arabimaasta on kyse..ja miehelläsi on oma auto siellä käytössä,hän voi sen istuimen ottaa mukaansa.Mutta jos käyttää julkisia,niin niihin ei valitettavasti kyllä mahdu mitään istuimia...

Toivottavasti pääsette asiasta selvyyteen ja he nauttivat reissusta.Omat lapsemme nauttivat kovasti lämmöstä,uimisesta uima-altaassa ja näkivät paljon kaikkea uutta,myöskin omia sukulaisiaan siellä päässä ja vanhempi oppi puhumaan lisää isänsä kieltä:)Meillä reissu oli mukava,lukuunottamatta tota sairastelua.

p.s on hyvä jos on miehelläsi on suomesta matkavakuutus.Ja jos lapsi tarvitsee lääkäriä,vie hänet suoraan johonkin kansainväliseen sairaalaan..niin saa oikeaa hoitoa ja lääkkeet.

Vierailija
2/4 |
06.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!



ymmärrän myäs huolesi, matkustus on aina jännää, lähdettiin sinne sitten perheen kanssa tai yksin.



mutta ehkä voit " rauhoittaa" mieltäsi sellaisilla asioilla, että ei juurikaan itse voi mitään esimerkiksi lento-onnettomuuksille tai vatsataudille. sen sijaan lapsi selviää pesemättä hampaitaan (laita vaikka purkkapussi mukaan), syömättä ihan tarkasti oikeaa ruokaa oikeaan aikaan tai pukeutumatta sinun valitsemiin vaatteisiisi ihan hyvin. myös miehesi kotimaassa on lapsia, luultavasti paljon enemmän kuin Suomessa.



sen sijaan voisit ehkä ensin pyytää anteeksi hermostumistasi ja sitten käydä läpi turvallisuusriskejä miehesi kanssa siltä kannalta, että ne eivät ole miehesi tai hänen kotimaansa syy. juuri esim. vatsatauti johtuu bakteerikannasta, ja sille ei miehesi voi mitään. voi hyvin olla että hän Suomessa asuttuaan sairastuu. sen sijaan voitte käydä läpi, että mitä tehdä, jos tulee ripuli (nestettä, heti sairaalaan jos lapsi menee ihan veltoksi yms.)



turvaistuinasia on kinkkinen, koska haluaisin myös, että lapsellani olisi turvaistuin, jos ajetaan enemmän. mutta myönnän kyllä, että miehesi ei varmastikaan halua ilmestyä lentokentällel apsi toisessa ja turvaistuin toisessa kädessä...



ja rokotukset ja vakuutukset kuntoon, ja sopikaa että laittaa vaikka joka päivä tekstiviestin.



varmasti kaikki menee hyvin!



a.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksesta, ihanaa, että joku ymmärtää!



Arabimaasta tosiaan on kysymys ja turvaistuimien käyttö täysin lapsen kengissä. Itse asiassa sovimme jo, että mieheni ottaa täältä mukaansa turvavyöistuimen, jonka jättää sinne. Sitten se on jatkossakin siellä käytössä. Noista julkisista liikennevälineistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan... Mutta mies liikkuu siellä äidin tai veljen autolla, joten niihin kyllä istuimen saa - jos turvavyöt sattuvat olemaan paikallaan.. heh heh. Itselläni on mennyt joka kerta vatsa reissussa sekaisin.. Se tietysti helpottaa, kun olen itse käynyt anoppilassa monta kertaa ja tunnen ihmiset. Tiedän, että he huolehtivat pojasta hyvin - omalla tavallaan. Jotkin asiat eivät ole heille yhtä tärkeitä kuin minulle. Vastaavasti pitävät joitakin minulle ei-niin-tärkeitä asioita huomattavasti tärkeämpinä.



Eniten minua tässä harmittaakin se, että en kai nyt tosiaan vienyt iloa koko matkasta. Pelkään, että tämä jää kaihertamaan miehen mieleen, vaikka periaatteessa sovimme asian jo.



Mistä miehesi on muuten kotoisin? Minun mieheni on Marokosta.

Vierailija
4/4 |
06.11.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monikulttuurisuuden avain on ymmärtää että asiat vaan ovat eri lailla eri maissa, eikä niitä tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen. Se että jossain ei (vielä) käytetä turvaistuinta, ei tarkoita että maa olisi " huonompi" .



Minä ostin turvavyöistuimen miehen kotimaasta (ja maksoin 5 krt enemmän kuin kotona ....) ja perustelin sen käytön sillä, että lapsi on tottunut kotona istuimeen ja ilman sitä olo aiheuttaisi suunnattomia komplikaatiota kotiin palattua, kun lapsi ei haluakaan istuimeen ja väkisin pitäisi hänet siihen pakottaa. Se tietäisi itkua ja hammastenkiristystä ja äidin suunnatonta huutoa parkkipaikalla kaikkien kuulleen - ja sehän olisi kauhistus ;-D Seuraavalla reissulla pitää viedä toinen mukana, sillä pienempikään ei enää ole turvakaukalossa.



Tsemppiä! Sopikaahan siellä :)