Kuinka moni on eronnut, kun uusperhe-kuvio ei ole toiminut?
Miehen lapsi aiheuttaa ongelmia ja olenkin vakavasti harkinnut eroamista.
Onko teillä kokemuksia, eroja/onnistumisia vaikeasta tilanteesta?
Kommentit (22)
Kasvatuksessa jotain vikaa? Isän uusi vaimo on vaikea pala hänelle, etenkin kun hän tuntuu olevan sosiaalisesti kylmäkin?
Ensinnäkin, emme ole naimisissa ja seurustelleet noin 1,5 v. Lapsi täyttää 8 v.
Hänellä on siis ollut ongelmia jo pienestä asti, mm. valtava viha äitiään kohtaan, jonka kanssa asuu. Ei voi myöskään sietää muita aikuisia, kuin isäänsä.
Otin lapsen avosylin vastaan kun tapasimme. En ole koskaan käyttäytynyt lasta kohtaan huonosti tai näyttänyt ettenkö pitäisi hänestä. Minulla on myös oma lapsi joka ei ymmärrä miksi miehen lapsi ei puhu tai leiki hänen kanssa. On vain välinpitämätön ja välillä aggressiivinen.
t. ap
ero tuli, mutta suurin syy varmaan miehen tavassa suunnata aikansa muuhun kuin kotielämään. Uusperhe on kuitenkin haastteelisempi kuin perinteinen ydinperhe. Lisäksi uusi aikuinen saa melko paljon negatiivisia tunteita osakseen esim. lapsilta, jotka toivovat biologisten vahempiensa palaavan yhteen yms.
Toisessa ero tuli lapsen vuosi yhteisen lapsen syntymän jälkeen, toisessa alle vuosi yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Tällä jälkimmäisellä tyypillä on vissiin joku yleinen ihmissuhdeongelma, 5 lasta 4 miehen kanssa, mikään suhde ei ole kestänyt 2 v kauempaa...
kun miehen lapsi tulee tänne. Onneksi kohta kieltäytyy itse varmaankin tulemasta, koska asuu eri paikkakunnalla, ja täysikäisyyteenkään ole kovin pitkä matka.
Olen aina ollut sellainen, joka on ajatellut että toisen lasta tulee rakastaa kuin omiaan... No, ei se nyt mennyt niin. Valitettavasti kun kokee, niin tajuaa ettei asiat olekaan niin mustavalkoisia.
Tiedän että lapsi on miehelle tärkeä ja koen, että ennenkuin alan kokea vihaa lasta kohtaan - ja koska asiat menee vaan huonompaan suuntaan - meidän on erottava.
olet varmaan oikeassa. Jos todella tuntuu tolta, niin kyllä, teidän on parempi erota. Koska helposti se ero olisi kyllä edessä sitten kun mies huomaisi mahdollisen vihasi lastaan kohtaan. Tai itse en ainakaan voisi olla parisuhteessa jossa toinen ei edes jossain määrin pitäisi lapsestani. En vaikka siihen sit olisi kuinka hyvä syy tahansa. :)
Jos teillä on jo näistä eroista ja uuden ottamisesta kokemustakin, niin ei kannata kyllä roikkua mahdollisen katastrofin kanssa pitempään. Eroon vaan ja baanalle uutta onnea etsimään. Niin minäkin tein, enkä ole hetkekään katunut. Nyt kuudennen jälkeen onni on löytynyt eikä sitä näytä uhkaavan mikään. Maailma on täynnä hyviä kumppaneita, joilla ei ole häiriintyneitä lapsia aiheuttamassa ongelmia.
Jos teillä on jo näistä eroista ja uuden ottamisesta kokemustakin, niin ei kannata kyllä roikkua mahdollisen katastrofin kanssa pitempään. Eroon vaan ja baanalle uutta onnea etsimään. Niin minäkin tein, enkä ole hetkekään katunut. Nyt kuudennen jälkeen onni on löytynyt eikä sitä näytä uhkaavan mikään. Maailma on täynnä hyviä kumppaneita, joilla ei ole häiriintyneitä lapsia aiheuttamassa ongelmia.
ettei vaan ap:n kuvaaman lapsen äiti itse älähtäis...
mutta mulla on kyllä sellainen lapsi
Siis saako kysyä, että mikä teillä on se vaikea tilanne? Ei kai nyt hankala / erosta mahdollisesti oirehtiva lapsi ole syy eroon? Minkälaiset välit sinulla on miehen kanssa?
75% uusperheistä hajoaa, joten et taatusti ole ainut, jos eroat. En nyt sitten tiedä, että miten paljon se lohduttaa.
Itse elelen uusperheessä ja kyllähän periaatteessa ero voi tulla, mutta ei sitä kyllä lapsista aiheutuvat ongelmat tule aiheuttamaan vaan ihan samantyyppiset syyt kuin ydinperheessäkin, jos on tullakseen.
Siis saako kysyä, että mikä teillä on se vaikea tilanne? Ei kai nyt hankala / erosta mahdollisesti oirehtiva lapsi ole syy eroon? Minkälaiset välit sinulla on miehen kanssa?
mies on huomannut ettei hänen puhuttelut yms. vaikuta lapsen käyttäytymiseen, vaan edelleen lapsi hyppii silmille niin minulle kuin muillekin aikuisille. Nyt mies on alkanut vertaamaan omaa 3,5 vuotiastani kuinka hänen täytyisi käyttäytyä ja kuinka sitä ja tätä... Hänen mielestään jopa oma lapseni (tyttö) kuuluisi käyttäytyä kuin hänen lapsensa ikäiset, koska tytöt kehittyvät nopeammin ja miksi ei käyttäydy niin...
t. ap
Eli loppujen lopuksi ei ole kyse miehesi lapsen vaikeasta käyttäytymisestä vaan hänen isänsä. Teillä aikuisilla on eri näkemyksiä kasvatuksesta ja se ei tietysti ole hyvä saman katon alla. Hakekaa mieluummin apua jostain ulkopuoliselta kuin että lyötte hanskat tiskiin. Parisuhde- ja perheterapeutti voisi osata auttaa teitä.
Rauhoituppas nyt sentään vähäsen. Tunteesi paistavat täysin läpi kirjoituksestasi! Ymmärräthän sen, että tässä on nyt kuitenkin kyse aikuisen ihmisten suhteesta ja aikuisten tavasta hoitaa asioita. Sinua taitaa loppujen lopuksi kiukuttaa se, että miehesi ei hoida suhdettaan omaan lapseensa ja sinun lapseesi siten kuin haluaisit, eikös vaan? Tämä asia sinun täytyy selvittää miehesi kanssa, lapset eivät ole syyllisiä mihinkään.
Eikä sinun asenteesi hänen lastaan kohtaan auta mitään, eikä katkeruutesi lapsen äitiä kohtaan. Vaikka sekin kaikki paistoi kirjoituksestasi läpi.
4-5 -vuotiailla lapsilla ei ole mitään sosioemotionaalisia ongelmia, jotka eivät olisi vanhempien kasvatuksen tekosia. Sellaisia ei vaan ole olemassa. Turhaan sinä lasta syyllistät! Katso miestäsi joskus muutenkin kuin ruusunpunaisten lasien läpi!
Mutta huolestuttaa pienen lapsen tilanne, kun äitipuolikin häntä haukkuu pitkin internetiä ja syyllistää omista ongelmistaan.
4-5 -vuotiailla lapsilla ei ole mitään sosioemotionaalisia ongelmia, jotka eivät olisi vanhempien kasvatuksen tekosia. Sellaisia ei vaan ole olemassa. Turhaan sinä lasta syyllistät! Katso miestäsi joskus muutenkin kuin ruusunpunaisten lasien läpi!
Mutta huolestuttaa pienen lapsen tilanne, kun äitipuolikin häntä haukkuu pitkin internetiä ja syyllistää omista ongelmistaan.
mutta apua täällä kaipasin tilaanteeseemme!
Ja se etteikö lapsella voisi olla 4-5 v. emotionaalisia ongelmia, niin miltä kuulostaa se, että lapsi silloin piirsi kuvia joissa paloittelee äitinsä? Ja siitä lähtien on ollut kova viha äitiään kohtaan, minullekin monesti sanonut ettei tykkää äitistään yhtään. Minä en ole yhtään katkera lapsen äidille, miksi olisin? Minua säälittää ja surettaa lapsi, mutta minun takki on tyhjä, kuinka auttaa lasta kun on omakin, jota tulee hoitaa tässä mukana. Enpä usko että täältä löytyy ketään, joka edes ymmärtäisi.
ap
Eli äidillä on ongelma.
mitä voin tehdä asian hyväksi? Onko neuvoja?
ap
Edelleenkin suosittelen, että haette teidän perheelle apua. Muita ihmisiä ei voi muuttaa, mutta sinun ja miehesi asiat on saatava kuntoon.
jos omalla lapsellasi (joo, tiedän ettei ole omasi ja ihan eri asia) olisi tuollainen ongelma, etkö kestäisi sitäkään? Aiheuttaisiko se eron? Eli miksi lapsen mahd sairaus sen nyt tekisi? Vai onko kyse isän asenteesta?