Pitäisikö jokaisen asua joskus yksin?

Siksi, että ei tule läheisriippuvaiseksi

On aloitteellinen, itsenäinen ja osaa ratkaista omat ongelmansa

Selviää eron tullessa kohdalleen myös yksin

Tietää kuka on ja mitä haluaa

Vahva ja itsenäinen nainen tietää kuka on ja pärjää joko miehen kanssa tai yksin.



Suurin osa naisista on varsinaisia pirttihirmuja ja epävarmoja roikkujia. Vähemmästäkin miehet juoksee pakoon. Avuttomia miehiä taas en kestä yhtään.

Vierailija:

Siksi, että ei tule läheisriippuvaiseksi

On aloitteellinen, itsenäinen ja osaa ratkaista omat ongelmansa

Selviää eron tullessa kohdalleen myös yksin

Tietää kuka on ja mitä haluaa

Vahva ja itsenäinen nainen tietää kuka on ja pärjää joko miehen kanssa tai yksin.

Pätee muuten myös miehiin :)

Varsinkin miesten pitäisi asua yksin ennen kuin muuttavat yhteen naisen kanssa. Lapsuuden kodissa passasi äiti ja sitten vaimon pitäisi passata... Jokaisen on hyvä oppia itse huolehtimaan asioistaan ja itsestään ennen parisuhdetta.

Vierailija:

Tuolla logiikalla siis nuorena aloitetut suhteet (lapsuuden kodista -> kumppanin kanssa yhteiseen kotiin) eivät toimi?

Olen kuitenkin viettänyt pitkiä jaksoja ilman miestäni, pisin jakso vuoden, hän vain kävi silloin tällöin kotona kääntymässä. Ja nyt hän on reissutöissä, enkä koe itseäni läheisriippuvaiseksi siinä mielessä. Osaan hoitaa kodin ilmankin puolisoa ja sen joudun tekemäänkin.

Jokainen sen itse tietää parhaiten. Ihminen on lopulta kuitenkin laumasielu.

Koska itse olen enimmäkseen asunut yksin. Pidän olla itseni herra ja taidan myös olla vähän vaikea luonne. Nyt kun mulla on lapsi, ei edes kiinnosta mitkään uusioperhekuviot.



Kolikolla taitaa olla kaksi puolta. Ne, jotka ovat tyytyväisiä saman kanssa vuosia, vaikkei se aina ole herkkua. Ja sitten me, jotka ollaan yritetty kestää miehiä, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa tarpeeksi pysyäkseen uskollisena tai kivana puolisolle. Mulla on myös paha taipumus retkahtaa renttuihin.

vaan jonkun. Sitten ne on ihan onnettomia, kun sitä äijää ei niin kiinnosta ja naiset vaan roikkuu ja roikkuu. Kamala ajatuskin. Jos äijää ei kiinnosta, menkööt kotiinsa. Minä pärjään kyllä mieluummin yksin.

Ihminen joka asuu yksin on vapaa menemään koska tahansa minne tahansa! Mulla ainakin on loistava seuraelämä.

ja yhdessä asuimme kymmenen vuotta. Eron jälkeen asuin hetken yksin ennen kuin palasimme yhteen, enkä missään vaiheessa edes ajatellut ottavani nurkkiin " ketä vain" yleismieheksi. Hyvin pärjäsin asunnon ostossa, kaupungin vaihdossa, muutossa ja kaikessa muussa. Yleistykset romukoppaan.

siis yksin asuminen ja yhdessä asuminen. (solussa asuminen on minusta yksin asumista koska siinä yksin vastaa laskuistaan ja pyykeistään yms yms, vain keittiö ja kph on yhteinen)



Jos joutuu huonoon parisuhteeseen ja haluaa erota, tulee jätetyksi tai puoliso kuolee (suurin osa naisista kokee tämän vanhana), on todella rankkaa siinä kriisissä opetella niitä yksin asumisen taitoja.



+ kuten monet sanoi, jotkut ihmiset jää huonoihin suhteisiin tai hankkiii ' kunhan joku nyt on' -suhteen yksinelämisen pelossa, kun ei ole tottumusta siihen.

ei ole ihan aikuinen.

Vierailija:

ei ole ihan aikuinen.

joka ei koskaan täysi-ikäisenä ole ollut sinkku.

Enkö ole koskaan kasvanut aikuiseksi? Byääh!

Ainakaan sellainen suhde ei toimi hyvin, jos toinen on asunut yksin, ehkä useammankin vuoden, ja toinen ei koskaan.

Vierailija:

Ainakaan sellainen suhde ei toimi hyvin, jos toinen on asunut yksin, ehkä useammankin vuoden, ja toinen ei koskaan.

niin yksin asuminen kuin yksin eläminen, kasvattaa luonnetta.



Samoin tietenkin myös parisuhteessa eläminen ja yhdessä asuminen (puolison tai muiden aikuisten kanssa esim. yhteisössä).



Jos jompikumpi kokemus täysin puuttuu, puuttuu tietynlaista elämänkokemusta.

Ja jos et ole koskaan menettänyt ketään läheistäsi, sinulta puuttuu tietynlaista elämänkokemusta. Ja jos et ole koskaan käynyt ostoksilla Valintatalossa, sinulta puuttuu tietynlaista elämänkokemusta. Vajaita taidamme joiltain osin olla kaikki.

Oppii ymmärtämään mitä mikin maksaa, oppii ottamaan vastuuta asioista yksin. Oppii pesemään pyykit, tiskit ja laittamaan ruokaa. No ei kaikki opi, mutta suurin osa kyllä.

tai menettää perheensä auto-onnettomuudessa.



Mutta tosiasia on, että esim. sellainen ihminen joka ei koskaan ole menettänyt *yhtään* läheistä ihmistä, harvoin osaa auttaa surevaa lähimmäistään.



Eli vaikeat asiat tuo useimmiten viisautta.