Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perheen isä ja äiti molemmat ainoita lapsia ja eivät halua lapselleenkaan sisaruksia
01.11.2008 |
Tuttavapiirissäni on eräs pariskunta, jossa molemmat ovat perheensä ainoita lapsia. Nyt tällä pariskunnalla on yksi lapsi ja tämä äiti on kertonut, että eivät lisää lapsia haluakaan.
Mielestäni kuulostaa todella itsekkäältä. Näillä vanhemmilla on sentään molemmilla ollut tätejä, setiä ja serkkuja, koska heidän vanhemmillaan oli sisaruksia. Mutta heidän lapsellaan on ainoastaan äiti, isä ja isovanhemmat. Ei tätejä, setiä, serkkuja eikä sisaruksia.
Ovatko yhtään ajatella miltä lapsesta tuntuu kasvaa kun ei ole kuin omat vanhemmat ja isovanhemmat. Vaikka kaikki eivät sukulaistensa kanssa tule toimeen niin useimmille ne ovat kuitenkin tärkeä tuki ja turva ja lapsenkin on hyvä kasvaa jos on sisaruksia niin oppii monia asioita, joita ei ainokaisena niin hyvin pysty oppimaan ja omaksumaan.
Minua säälittää tuo lapsi, jolla ei ole sisaruksia eikä serkkuja.
Kommentit (6)
jotka ei ole pätkääkään kiinnostuneita toisistaan. Ei se että on laaja suku tarkoita että ollaan läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä siinä ole mielestäni mitään itsekästä.
Se että molemmat vanhemmat ovat perheensä ainokaisia voi tieytysti olla yksi syy: heitä on aina passattu, eikä heitä nyt huvita passata enempää kuin yhtä lasta. Mutta keskittyvät yhteen lapseen, mitä itsekästä siinä on? Sisarukset ovat hyvä asia, mutta ei niitä voi tehdä vain toisen leikkikaveriksi jne. Parempi tehdä lapsia silloin kun niitä itsekkäästi haluaa.
Jollekkin lapsen hoito on ollut niin vaativaa, ettei toista enää jaksettaisi, vaikkei sitä mainostettaisi. Jotkut eivät saa toista yrityksistä huolimatta. Toisilla on jokin muu asia tärkeämpi kuin suuri perheluku, esim. vyötärön ympärysmitta. tiedän, voi kuulostaa hullunkurisellta, mutta mikä on loppujen lopuksi itsekästä ja mikä ei?
Itse olen ainoa lapsi ja halusin useamman lapsen. En voi sanoa, että olisin jotenkin kauheasti kärsinyt sisarusten puutteesta, mutta kyllä silti niitä lapsia vaan "kuuluu" olla useampi. Sain kolme ja olen heistä ikionnellinen. Hyvä, että saimme enemmän kuin yhden. Useamman lapsen kanssa on paljon helpompaa kuin yhden, joka roikkuu lahkeessa.
.. kovasti onnellisia ollaan koko perhe ja lapsi ei ole koskaan lahkeessani roikkunut.
Vierastan ajatusta siitä että lapselle pitää tehdä "kaveri" tai että lapsia vaan kuuluu olla tietty määrä. Sisarukset voivat inhota toisiaan ja kuka nyt sitten sanoo kuinka paljon lapsia kuuluu olla?
Samalla periaatteellahan voisi ajatella että minun kuuluu asua omakotitalossa vaikka viihtyisin paremmin rivitalossa ja vaikka että minun kuuluu syödä hernekeittoa torstaisin vaikka inhoaisinkin hernekeittoa.
Eiköhän näissä elämän isoissa jutuissa ole parempi tehdä niin kuin tuntuu hyvältä eikä niin kuin joku ihme taho sanoo että kuuluu tehdä (varsinkin kun se "kuuluu" on yleensä vain ihmisen pään sisällä).
Alue: Aihe vapaa
lapset itse tiedä parhaiten millaista on olla ainoa lapsi. Ilmeisesti kokemus ei ole kovin ikävä, jos toivovat samaa omalle lapselleenkin. Mieheni on ainoa lapsi ja muutenkin pienestä suvusta, joten noita tätejä, setiä ja serkkuja yhteensäkään ei ole kuin ihan muutamia. Ei hän ole koskaan nähnyt tilanteessaan mitään ikävää vaan on hyvin tyytyväinen.