Tuntuu että KAIKKI menee päin Peetä nyt!!

Työpaikalta sain potkut, työnantaja ei sanonut mitään syytä.. Toiseksi mietin että parempi näin. Saan olla kotona vauvan kanssa vielä vähän aikaa. Mies mäkättää että ole hiljaa jos teen ylitöitä, olisit onnellinen siitä, vaivun vielä enemmän syyllisyyteen.

Äitini valittaa, että miten huono mies sulla on, en tiedä mitä tuosta teidän liitosta tulee, näinköhän edes töissä käy? Minua hermostuttaa, miksi valitat, miksi puutut meidän asioihin. Äitini jatkaa, pidä puolesi! Miehesi käy viikko tolkulla reissussa yksin, mutta sinä vain hoidat lasta, sinulla ei ole ikinä omaa aikaa! Tottahan se äitini puhuu, mutta kun sitä totuutta en haluaisi kuulla äitini suusta. En usko että kaikesta kuitenkaan annan periksi, olen oppinut riitelemään aika rajusti ja sanomaan vastaan. Mies sanoo: Sinun on aina päästävä sanomaan viimeinen sana!

Miehelleni on tärkeintä hänen vanhempansa!! Ei se sitä myönnä, mutta näin olen sen ymmärtänyt!

En halua päästää miestäni menemään, lähellä oli jo viime kertaisessa illan istujaisissa. Mutta silti mietin, miksi olen hänen kanssaan? Kirjoitin hänelle vasta kirjeen, koska tuntu että saan sanottua ilman riitaa kirjeessä tuntemuksistani. Ei hän vastannut millään tavalla. Minun piti kysyäkin että luitko kirjeeni? Mietin olisiko meidän parempi erota? Vaikka me olemme niin haaveilleet yhteisestä kodista, Naimisiin menosta ja toisesta lapsesta. Voiko tämä liitto mennä enää parempaan suuntaan vai jääkö se tähän? Ja minä kun luulin että tämä oli se herra oikea!!!