~~ TOUKOJEN MARRASKUU ~~

nostoapua vaan. :)



Vaikka on Joona nyt oppinut kääntymään eli jotain edistystä. :)



Pitää mennä, tulin vaan nostamaan.



Äippä ja Joona, tänään tasan 6kk :D

Tosiaan puolivuotta tulee kohta täyteen ( meillä 28.11) ja taidot karttuu.



Meidän pojalla ei ole vielä yhtään hammasta, ei ole ehtinyt tehdä kun piti opetella ensin konttaan. Konttailu alkoi sujua tossa viime viikolla myös etuperin. Alunperin poju meni kovaa vauhtia vaan taaksepäin ja kun tuli nurkka vastaan niin iski myös samalla sapetus kun ei päässyt enää minnekkään.



Kaikki tarjotut kiinteet on sopineet ja ovat maistuneet. Nukkuminen ei vielä suju omassa sängyssä yhtä hyvin kuin äipän ja isin välissä, joten poika jää usein yösyötön jälkeen väliin nukkumaa. Imetystä olen jatkanut edelleen kiinteän ja korvikkeen lisänä. Imetys tuntuu olevan lähinnä " huvi" syöntiä.



Väsymyksestä on täälläkin kärsitty mutta viime viikonloppu oli harvinaista herkkua kun lapset olivat yökylässä. Saatiin olla miehen kanssa kaksin ekan kerran ikuisuuteen!!! IHANAA! Isovanhempien luona kaikki oli sujunut ihan hyvin tosin ilta oli ollut hiukan itkinen ja nukkumattia vastaan oli poika taistellut tunnin ajan. Mutta se nyt oli odotettavissa.



Hyvää jatkoa kaikille ja pysykäähän terveinä.



marjis, poika 6kk(pian) ja isosisko 2v.

Keijo.annikille ja muille valvojille voimia. Ei kai se ikuisesti kestä tuokaan... yritin siis lohduttaa.



Mulla on niin usein pinna kireellä ton meidän uhmaisen 5-vuotiaan kanssa, että jos pitäisi vielä valvoa, niin en kestäisi. Miehenkin työ vie nyt häneltä niin paljon aikaa ja kotonakin ajatukset, että aika pitkälle saa itse venyä. Meillä siis Mikko nukkuu yöt hyvin, yhdellä syötöllä. Nyt taas vaihteeksi äidin vieressä, kun nuhan seurauksena siirtyi siihen tyynyn varaan nukkumaan ja vielä en ole taas jaksanut opettaa omaan sänkyyn uudelleen. Muuten nukuttaisin ihan mielellään vieressä, mutta kun tuo nukkumaan meno ei onnistu tällä perhepeti systeemillä. Nyt taas poitsu on niin tottunut nukkumaan äipän vieressä, että yksin sängyssä (omassa tai äidin) herää samantien kun äiti häipyy huoneesta.



MITEN MUILLA PERHEPEDISSÄ NUKKUJILLA SUJUU NUKAHTAMINEN?



Iltaisin aika rasittavaa, kun on saanut esikoisen nukkumaan ja Mikkokin on ihan väsynyt, mutta ei jää nukkumaan yksin. Itseä ei vielä väsyttäisi, mutta kun ei enää jaksa pompittaa eikä koko ajan nukuttaa tissillä, niin lopulta menen sitten itsekin nukkumaan. Ei varmaan valvojista kuulosta pahaltakaan. On kuitenkin aika rasittavaa nukuttaa vauva neljäkin kertaa illassa.



Itse vaan kaipaan niin kovasti edes hetkisen päivässä sitä omaa aikaa ilman kumpaakin lasta. Meillähän tämä tilanne oli jo hieman parempi kun Mikko oppi nukkumaan omassa sängyssä, mutta nyt ollaan taas lähtötilanteessa.



Meillä Mikko on ollut vielä täysimetyksellä. Mehän kokeiltiin jo pari kertaa maissisosetta reilun 4kk iässä, mutta sitten maitomäärä lisääntyi niin että jätinkin vielä soseet pois. Nyt sitten eilen kokeiltiin ekan kerran perunaa. Aika komeat irvistykset tuli pojalta :)



Toivon, että nukahtaminen taas helpottuisi, kun poitsu tottuu taas omaan sänkyyn ja ehkä kiinteät auttaa nukahtamaan sikeämmin. Maitoa ei nimittäin varmasti tule iltaisin enää niin paljon, että poitsu saisi masun täyteen. Aika tyhjiä pusseja toinen iltaisin imee :) Niin ja muut ruuat antaisi mullekin vähän liikkumatilaa, kun voisi edes joskus lähteä johonkin ilman että on kiire imettämään. Kun siis edes oma juuri lypsetty maito ei kelpaa pullosta.



Mikko nukahtaa vaan tissille, että jos sekin helpottuisi, eikä poitsu havahtuisi aina siihen kun laittaa sänkyyn. Nykyään kun pojan laittaa omaan sänkyyn ja jos hän havahtuu siinä, niin alkaa kauhea leikkiminen ja pyöriminen. Ei puhettakaan mistään rauhoittumisesta.



Kauheasta valitusvirrestä huolimatta meillä menee oikein hyvin. Toivon vaan kiinteiden vähän säännöllistävän tätä rytmiä ja helpottavan nukahtamista.



Meillä käännytään edelleen hyvin selältä masulle, mutta ei takaisin. Eteenpäin ei vielä päästä, taaksepäin kylläkin vahingossa niinkauan kunnes seinä tulee vastaan. Yksi päivä poitsu oli sohvan alla huutamassa, kun pää ei enää mahtunut pystyyn :) Akselinsa ympäri pyöritään hyvin ja päätäkin on opittu välillä lepuuttamaan ja näin lattialla viihtyminen on parantunut huomattavasti.



Reilu 5kk mitat meillä oli 8360g ja 68,6cm. Meillähän on ikää vasta 5,5kk.



Laru ja pojat 5-vuotta ja 5,5kk

Ajattelin minäkin piipahtaa jälleen kun on hyvää aika kun neiti nukkuu ulkona.



Elikkä meillä neiti kävi 6kk neuvolassa ja sai samalla influenssa rokotteen,pituutta neidillä oli 66cm ja painoa 7kg ja jotain grammoja päälle.



Meillä neiti nukkuu omassa sängyssä joka yö ja hyvin nukahtaa sinne ainakin välillä.Neiti pyytää noin klo 4 maitopullon jonka suuhun saatuaan nukahtaa heti.



Meillä pikkuneidillä on 2 hammasta alhaalla ja ylös on tulossa 2 ainakin kärttyisyyden mukaan ja ikenetkin on turvoksissa ja kaikkea purraan vihaisesti mihin vaan suunsa saa kiinni ,varsinkin digiboxin kaukosäädin on in se on aina pakko saada.



Riina liikkuu jo aika vauhtia ryömimällä eteenpäin ja koiratkin on välillä hätää kärsimässä kun neiti jahtaa niitä ja kattelevat mua että" pelasta mut tolta hirviöltä se vaan kiusaa mua ,kääääk se tulee taas karkuun" .Konttaankin neiti ois lähdössä mutta kun ei taito vielä riitä.



Meillä syödään 3 kiinteää ateriaa/ päivä josta illalla hedelmäsose purkki ,päivällä perunaruoka ja illalla puuro ja väleissä maitoa pullollinen,näillä ainakin meidän neiti pärjää.



Meillä 8V uhma on vihdoin hellittämässä ja koulukin on alkanut sujua hyvin,mutta aina välillä silläkin on känkkäränkkä joten voimia kaikille uhmien kanssa painiville.



Mutta nyt lähden pois ettei tule romaania kirjoitettua heh



HeidiS23 + riina 6kk

Liityn -inhoan kosketushiirtä kerhoon-



keijo.annikki pyydä hoitoapua mannerheimilta tai epulta..onhan näitä järjestöjä joilla on kivoja tätejä edulliseen hintaan. Sun pitää levätä. Olen seurannut sua jo raskausajoilta. Viime talvena olit aika kipiä masun kanssa ja uhma vei voimia jo silloin..nyt olet ymmärrettävästi yhä väsyneempi. Tseppaan sua...hommaa hoitoapua.



Upi täs..no emmä tiiä mitä toi täs koneella moheltaa..mutta vekara ei opi kaksjalkaiseksi ikinä..no kun ne älyköt kuskaa sitä niillä kärryillä pitkin kyliä..haloo ..kuka on eläkeiässä ja ketä pitäis kuskata raikkaassa tuoksujen täyteisessä ulkoilmassa fleese vuoratussa makarissa...no mua..eikä suinkaa hoputtaa jos mä en liiku yhtä liukkaasti kun ne kärryt..arvatkaa oonko kolaroinu niihin sata kertaa..arvatkaa..

viimeisiä kuulumisia ennen kuun vaihdetta ja uutta pinoa... Meillä kun on ens viikolla oikein hulinat, niin en tiedä miten ehtii koneelle. Huomenna on kyllä pakko käväistä, kun on neuvolakin. =)



Täällä vedettiin äsken massuun semmonen määrä puuroa, että silmät pyöreinä seurasin. =O Perjantaina sai ensimmäisen puuroannoksensa (riisipuurojauheesta veteen+mangososetta, vajaa dl) ja kyllä oli tuskan ja kakomisen takana. :) Eilen meni vähän paremmin, kun tein tutteliin ja tarjosin päärynän kans, mutta ei oikein tuntunut menevän vieläkään. Nyt sitten sai vaan mangolla maustettua lusikoida suuhun ja katsella, kun meni yli dl! Mä oon vieläkin ihan äimänä! Oli joko nälkä kun oli just herännyt, tai sitten oli hyvää. :)



Huomenna on tosiaan neuvola ja olis flunssapiikkien aika. Jäävät kyllä ottamatta, ja ainut, joka piikin saa, oon mä. Pistetään jäykkäkouristus, kun edellisestä on parin kk päästä 10v.



Oltiin tänään kaupungin tarjoamilla juhlakahveilla. Kaupunki tarjos kahvit 30v-synttäreiden kunniaksi, ja kaikille tänä vuonna syntyneille annettiin lahja: huppupyyhe, jossa luki ' elämäniloa ja elinvoimaa' ja kaupungin nimi. Kaikille oli varattu oma, ihan koko nimi oli tarralapussa paketin päällä. :)



Mutta pitää mennä vahtimaan nyt esikon päiväkirjan tekoa. Sen pitää kirjoittaa viikonlopun tapahtumista 5 lausetta vihkoon ja viedä kouluun.



Joulua kauhulla odotellen, Äippä ja Joona :)

Emäntä tuijottaa tyhjää ja on taas vähä daun...vaikka se saa ite käydä jääkaapilla..vaikka se saa kulkea vapaana ulkona..vaikka..



No asiaan...toi penska oli saanu taas uuden lelun..aika fantsu pötkö joka kilisee..ja mä en ,yllätys vaan kaikille, saanu mitään..mullahan on se paskanen pehmokoira..ajattelin vähän tuunata sitä, että saisin uuden..sillä on nyt uudelleen muotoiltu korva.. Sain idean siinä korvan kimpussa puuhatessani ja kokeilinkin heti ..kato voi aina yrittää vaihtaa..kävin tiputtamassa oman leluni penskan nokan eteen ja aloin intensiivisesti tuijottaa sen lelua..emäntä keskeytti tietenkin..tein silti saman uudelleen ja vähä tökin himoitsemaani lelua..vaan ei ..ei menny läpi...pakko kai kaivaa karvasilla käpälillä kynä esiin ja kirjoittaa pukille.. -koska olen ollut hyvin kiltti ja kärsivällinen toivoisin yhden pehmolelun ja paljon tasavertaisuutta.klik

Luoja nähköön, että uhmatuhman kanssa on kaikkea kokeiltu, mutta ei hellitä ei. Onni hihhuloi edelleen yöt :( . Päivät menee hyvin kun syö muutakin, neljästi päivässä. Iltapuurokaan ei auta, vaan tissiä on saatava! Nukahtas hyssyttelyyn ja tassutteluun, mutta en jaksa enää sit yöllä sitä tehdä, vaan alkuillasta/yöstä.

Meidän kaupungissa ei ole mitään lastenhoitopalvelua eli ei apua sieltäkään. Ettei menis ihan valivaliksi niin olihan mulla vapaa päivä, kun olin sterilisaatiossa :D Päiväksi saisinkin joskus hoitajan, mutta yöksi sitä eniten tarvitsisin.

Mies käy vaan kotona kääntymässä ja sotkemassa, kun tekee töissä päiviä sisään joulua varten, että ei apua siltäkään suunnalta. Odotan kyllä innolla joululomaa!!!

Nyt pukemaan kakarat ja ulos katselemaan autioita ja märkiä leikkikenttiä.



Ettepäi!

alkaa olla kohta pateilun makua mun kirjoituksissa, kun jatkuvasti täällä hillun.. :)



Muppe parka on taas kokenut kovia, emännästä puhumattakaan. Voimia Murmelille ja pitkää pinnaa!



K.A:lle voimia kans. Meillä ei oo uhmista, mutta meillä ei päivällä nuku muut ku Joona, jos annetaan. Onneksi yöt on olleet rauhallisia. Joonan yöuniin ei oo vaikuttaneet ainakaan vielä vellit ei puurot, joten säännöllisiä koko yön unia odotellaan. Nyt ne on olleet hyvin satunnaisia.



Neuvolassa tuli käytyä, mä sain piikin ja sitä rataa. Pituutta oli Joonalla tällä kertaa 70 cm ja painoa 10,460 kg. Pipo oli 45cm. Muuten oli th tyytyväinen kasvuun ja kehitykseen, mutta pituuskäyrä laskee edelleen, joten saatiin seuraava aika jo kk:n päähän normaalin 2kk sijaan. Tällä kertaa ajattelin kyllä pitää pääni ja odottaa lisätutkimuksia sinne vuoteen asti, jos poika muuten on hyväntuulinen ja tyytyväinen. Ettei käy niin kuin neidin aikana, että turhaan käytiin kokeissa ja kontrollissa, kun oli kumminkin siinä välissä ehtinyt kasvu tasaantumaan. Meidän lapsilla on odotuspituus +0.6 ja Joona lähti +2.5-3.0 väliltä. Onhan siinä alamäkeä hetkeksi. :) Mutta nyt tiedän mitä on odotettavissa...



Mutta täällä on nyt yhtä ja toista huomion tarvitsijaa, joten poistun takavasemmalle. Pitäkää ' puljua' pystyssä! :)



Äippä ja Joona

toi sun huumori on kyllä purevaa, toimii. hekottelempa itsekseni hetken aikaa.

Muistaakohan kukaan mua enään.......





Meillä tämä arki menee niin hulinalla ettei tässä paljon kerkeä kirjoittelemaan.. Tai sitten ku kerkeisin niin ei olekkaan mitään asiaa.



Sampo on nyt jo 7kk ja 10 päivää vanha ja jo niin isolta pojalta tuntuukin:) Konttausasennossa nytkyttelee menemään ja konttaa taakse päin, ja hermohan siinä menee kun kaikki lelut jää vaan kauemmaksi. Tosin kiva on syödä sitten kaikkee muuta kuten sohvaa ja telkkari tasoa:)

Hampaita meillä on juuri puhjennut kaksi ja niitä valvottiin sitä ennen 2 vk. Nyt valvotaan sitten yösin konttaus harjoitusten takia. Pinnasängyn päästä päähän mennään ja aina pää kolisee tai jalat on pinojen välissä..



Joo nyt se poika heräs sit. Isommat ku ovat kerhossa niin kuvittelin kerkeäväni, mutta...



tuun jatkamaan jos tässä vielä taas kerkeis joskun:)



martina,sampo 7k ja kaksi isompaa 3v 6kk..

Meillä siis arki on sujunut ihan leppoisasti ja varsinkin meidän tyttö on varsinainen vauvan hoitaja. Molemmat kyllä rakastavat veljeään ylikaiken ja ei ainakaan meidän vauvalta hellyyttä puutu.



Onneks meillä ei ole kummempaa uhmaa nyt kaksosilla, jotenkin on nyt todella seesteinen vaihe. Käyvät kerhossa 2 krt viikossa ja sitten käydään perhekerhossa ja puistoillaan aika paljon. Kaveritkin ovat tulleet nyt aika tärkeiksi ja jos on joku hetki ettei ole mitään suunnitteilla täytyy lähteä kavereille leikkimään. Se on ihanaa kun saa itkekkin siinä hoidettua näitä aikuisten juttuja.



Mä olen vetänyt tässä oikein viihde putkea. Reilun kuukauden olen ravannut vaikka missä viikonloppuisin ja tehnyt kaikkea kivaa itselleni. Kyllä on ollut tarvettakin, ilman näitä viikonloppuja olisin tullut jo hulluksi. Nyt tuntuu että on oltu liikenteessä ihan tarpeeksi ja nyt voi taas rauhoittua. Oli pakko vetää toi raskaus ja imetysajan menetykset kiinni, onneksi mies vahtii muksuja. Muutenkin olen nyt osannut vaatia ihan uudella tavalla omaa aikaa, enkä jää marttyyrinä kotiin aina.



Ollaan tässä kyllä kans juteltu sen neljännen lapsen mahdollisuudesta. Mä laitoin kierukan kesällä,mutta nyt on mahdollista että sitten ku Sampo täyttää sen kaksi niin laitettais neljäs tulemaan, sitten tulis aika hyvä ikäero se 3 v, ja kaksosetkin olis jo kivasti eskari ikäisiä ja Sampolle kerhoa. Saas nähdä kuin käy.



Imetys meillä loppui kuin seinään siinä 5 kk hujakoilla kun mulla alkoi kuukautiset. Ei kelvannu meidän tissipojalle rinta sitten kuin iltaisin joten lopetin sitten kokonaan. Pullolla on menty nyt pari kuukautta ja hyvä niin, helpommin pääsee irtautumaan tästä arjesta kun voi jättää huoletta vauvan.



Minä myös luulin tossa ennenkuin menkat alkoivat että nyt on käynyt hassusti, kun oli niin selvät raskausoireet, mutta tosiaan kuukautisethan sieltä tupsahti ja kerkesinhän tekemään jo yhden nega testinkin, onneksi, ei sitä neljättä nyt näin lyhyellä aikavälilä kuitenkaan kaipaa...



Mutta semmosta, jospa sitä nyt iskisi tän takapuolen vähän hanakammin tähän koneelle tästä lähtien:)



martina, sampo 7kk ja tyttö ja poika 3v6kk edelleen:)

No ei mulla tärkeämpää kuin se että miten olette ajatelleet äitiysloma jälkeen tehdä??



Minä ajattelin ihan repäistä ja sanoa itseni irti nykyisestä työstä ja lähteä iltakouluna suorittamaan tammikuun alusta lukiota,jonka todennäköisesti saa suoritettua jopa kahdessa vuodessa. Sitten olisikin aika sille neloselle tai sitten ei... Ja sen jälkeen ajattelin hakea AMK:hon kätilölinjalle opiskelemaan. Tosin pistän sinne papereita kyllä joka syksy ja kevät kun ammatillinen tutkinto on takana,mutta on nin huonot numerot ettei niillä kovinkaan pitkälle pötkitä varmaan. Olen tosiaan ihan todella täyden alan vaihdoksen edessä suuratlouskeittäjästä kätilöksi:)

No,kuhan nyt saisin edes sen lukion käytyä.



Niin ja voinhan laittaa 6 kk mitat sampasta vaikkei ne tänä päivänä varmaankaan juurikaan pidä kutiansa.

Sampo oli siis 9015g ja 70cm. Meidän pieni hiiri on paisunut ihan mahdottomasti, syntyessään oli 3110g ja 49 cm.





Joo ja vielä.. Onko täällä ketään jolla olis ollut kamala synnytys? Kuinka olette henkisesti siitä päässeet yli?

Meillä nyt ei ollut mitään vaarallista eikä repeämiä, mutta se kipu oli niin kamala, paljon kamalampi kuin edellisessä synnytyksessä. Musta tuntuu etten vieläkään oikein pysty katsomaan edes kuvia salista tai muutenkaan muistelemaan koko asiaa kun se on jäänyt niin tonne pään sisälle se Sampon synnyttämisen tuska. En olis ihan uskonut mutta traumat kai siitä jäi, oli ihan tälläistä muutaman tunnin sessiota joka oli tosi raju. Vaikkei sitä nelosta olla nyt tekemässä ja monta vuotta menee ennekuin se edes syntyy niinmurehdin jo valmiiksi sitä kuin ikinä mun pää kestää jos on yhtään samalla tasolla kuin viimeksi....

No tässäpä yksi jolle taisi jonkinlaiset traumanpoikaset jäädä synnytyksestä. Kyllähän nuo muistot tuntuu hieman kuukausi kuukaudelta haalistuvan mutta kipeä synnytys oli siis minullakin. Kolmas synnytys siis oli ja kahdesta aiemmasta mulla vaan hyviä muistoja. Koskenut on joka kerta mutta kahdessa aiemmassa olen saanut puudutuksen noin kuuden sentin paikkeilla, joka vienyt pahimman kivun pois. Siihen luotin nytkin mutta yllätys yllätys kahden kivuttoman supparin jälkeen ei puudutus enää mulla tehonnutkaan. SYnnytys käynnistettiin ja kätilö epäili et mentiin niin lujaa vauhtia että puudutus ei siksi tehonnut. No mulle syy oli aivan sama siinä vaiheessa, helpotusta oisin vaan toivonut... en ole omasta mielestä mitenkään kipuherkkä ihminen mut se kipu oli liikaa mulle ja en hirveästi ole minäkään vielä halunnut tai pystynyt synnytystä muistelemaan. oon miettinyt et jos tässä vielä raskaaksi tulisin niin joutuis varmaan käydä juttelee asiasta pelkopolilla tai jossain.

Kohta KAHDEN TUNNIN päikkärit..AAMUPÄIKKÄRIT..meidän neiti harvoin nukkuu vajaata tuntia pidempään jos niinkään pitkään..ja ehkä kaksi kertaa päivässä. Aloin nukuttaa Lumea parvekkeella..naapureiden iloksi lauleskelen ripiittiinä Sinisen hetken kahta ensimmäistä säkeistöä ja vähän kolmatta. Nukahtaa nopeasti ja nukkuu pitkään..ja äiti saa laiskuuksissaan lusmuta sisällä.



Sämpyläinen, minulla alkoi ns.iloisempi äitiys tuosta neljästä kuukaudesta..todella erilaista kuin aluksi ja paljon hauskempaa :)

Meillä mahdotonta hulina ja huisketta yötäpäivää; 3vee terrorisoi päivällä (ja välillä öisinkin) ja vauva öisin.

Pikku-ukkeli heräilee kymmenisen kertaa tarkistamaan, että tissi on hamuamis etäisyydellä. Hommattiin sänkykin, mutta nukkuu illasta vain puolisen tuntia siinä ja sitten pitää päästä äidin viereen maidon hajuun. Olen todella väsynyt. Ei puhettakaan, että jaksaisin mitään unikouluja. Kaduttaa etten pitänyt pulloa imetyksen rinnalla alusta ja nyt ei sitten huoli ollenkaan, tuttiakin on ihan turha tarjota.

Päivällä syö kiinteitä hyvin ja nukkuu ulkona parikin tuntia, lisäksi pienet tirsat. Itse en saa päivällä nukuttua, kun uhmatuhma ei nuku. Aamupäivällä vauva on virkeä kun isompi kerhossa, eli silloinkaan ei voi ladata akkuja. Ei auta vaikka ulkoillaan paljon, yritän touhuta sisälläkin piiperon kanssa jotain, mutta kun uhma iskee niin silloin pysähtyy kaikki. Eilenkin illalla arestipenkki kutsui kolmesti puolen tunnin sisällä. Vauvan kanssa päivät sujuu tosi hyvin, mutta ne yöt...

En jaksa enää edes ajatella kuinka ottaisin omaa aikaa ja mitä tekisin silloin.

Mies on iltaisin isomman kanssa, mutta kuulen minäkin ne kiukuttelut ja riehumiset. Viikonloppuisin yritän venyttää heräämistä, mutta se ei vaan riitä kovin pitkälle. Painokin nousee, kun yritän syödä jossain välissä, usein epäterveellistä. Hiukset lähtee, niin ja muistinko jo mainita väsymyksestä? Parisuhde on retuperällä, kun lapset vie mehut.

Kaikki olis ihan hyvin jos sais vaan nukkua! Pikku-ukkeli kasvaa ja kehittyy hyvin.

Huoh, tässä tulikin jo valitusta tälle aamulle.



väsynyt k.a kera riiviön ja yökyöpelin



Ettepäi!

Mies sai kolme päivää saikkua kuumeen/flunssan takia, esikoinen nuhassa ja yskässä ja Anette toipuu nielutulehduksesta. Itse olen terve kuin pukki.



Maanantaina vein pikkuneidin lääkäriin, kun oli ollut viisi päivää kuumeessa. Lääkäri pisti lähetteen TAYS:iin. Mentiin sinne ja Anette kävi verikokeissa, keuhkokuvissa ja nielunviljelyssä. Tuloksista löytyi nielutulehdus. Lisäks Anette oli huonosti syönyt pari päivää joten lääkäri katsoi parhaaks että Anette jäis tarkkailuun yöks sairaalaan, että näkee kuinka paljon syö.

Jäin sitten pikku potilaani kanssa sairaalaan osastolle. Anette jatkoi huonoa syömistä, pullokaan ei kelvannut, raukalla kurkku niin kipeä. Seuraavana aamuna sitten sain sille syötettyä rinnasta vähän enemmän maitoa ja kuumekin oli hävinnyt niin päästiin kotio..ensiksi hoitajat meinas että tarvii laittaa nenä-mahaletku, mut onneks ei sitten laittaneetkaan.

Nyt rinsessa on 10 päivän antibioottikuurilla ja ruokakin maistuu taas, aamulla söi sosettakin. Kurjia tollaset sairastelut :( Nyt toivotaan että koko perhe pian paranee ja päästään taas ulkoilemaan ym..kivaa



Äite ja potilaat

tullaan Murmelin peesissä... Täti ilmestyi vihdoin vierailulle tänä aamuna ja oikeastaan helpotuksesta huokaisin. :) Ei ainakaan vielä tule viidettä meidän perheeseen, jos koskaan. Se jää nähtäväksi onko nämä nyt sitten ne ensimmäiset synnytyksen jälkeen, jolloin seuraavat on vasta tammikuussa, vai jo toiset. Kun syyskuussa oli jotain, mutta ei voi mitenkään verrata tähän... Yhtä lähellä toisiaan kuin Hanko ja Nuorgam. :)



Joona heräsi tänään nuhanenäisenä, hengitys ei oikein kulkenut aluksi, mutta kun pääsi pystyasentoon, niin alkoi taas asiat sujumaan ja ruokakin maistui. Tiedä sitten mitä tykkää maidon mausta tällä hetkellä, mutta ainakin vielä on kelvannut. Vähän itkuisempi ja lämpöinen (ei kuumeinen) poika on ollut, mutta nukkunut hyvin ja syönyt samoin. Hymyjä ja nauruakin on päivään mahtunut, joten kovin vakavaa nuha ei ainakaan vielä ole.



Mutta ajatus luistaa nyt järjettömän huonosti, kun mahassa juilii, joten taidan mennä sänkyyn kippuraan särkylääkkeen kera yrittämään nukkumista. Josko huomenna olis parempi päivä...



Äippä ja nuhanenä-Joona

piti K.A:lle toivottaa voimia ja hyviä (vaikka edes niitä lyhyitä) unia! Ja Äite82:n porukoille pikaista paranemista!



Ja nyt mä meen vihdoin... :)

on hiljaista, kun jo kolmannen kerran peräkkäin on meikäläisen viestiä. :) Nytkin vaan nostelen, josko joku muukin ehtis...