Mita tarkoittaa kun sanotaan etta aidilla ja vauvalla on " vuorovaikutusongelmia" ? Kertokaa mita nama ongelmat voivat olla ja miten ne ilmenevat?

Eis iis osaa sanoa koska vauvalla on väsy, nälkä, koska kaipaa syliä ja koska vaiapnvaihtoa. Esim. jos vauva kitisee ja väistää katsetta, niin äiti vaan menee liki ja lepertelee ja yrittää saada katsekontaktia, eikä tajua että vauva haluaa rauhaa ja unta.

esimerkiksi läheisyyden kaipuuseen tai ikävystymiseen



se voi myös olla tunkeilevaa, äiti ei ymmärrä, että lapsi ei halua nyt olla sylissä tai lapsi ei nyt halua intensiivistä katsekontaktia tai koskettelua

Menee nappaamaan sen syliinsä kesken leikkien tms ja sitten ihmettelee kun toinen saa raivarit. " No kun se on niin ihana, mä halusin vaan halata" . Just.

vain miettimään, että johtaako tällainen vuorovaikutusongelma vakavampiin ongelmiin kuten pahoinpitelyyn, kun esim. äiti turhautuu lapseensa ja siis siihen huonoon vuorovaikutukseen?



Jossain lehdessä oli juttua 46 v ensisynnyttäjäst, jolla oli tällainen vuorovaikutusongelma. Hän yritti ainakin väkisin syöttää lasta, joka johti siihen että vauva ei halunnut syödä ollenkaan. Joutui pari kertaa tiputukseen tämän takia.

Ei siinä mitään vuorovaikutusongelmia ole.

että jos äiti väkisin katsoo lasta päin, vaikka lapsi kääntäisi päänsä pois, niin lapsi saa ahdistuneisuushäiriöitä ja myöhempiä vuorovaikutusongelmia

vuorovaikutusongelma voi on sitä, että äiti laiminlyö lasta eikä vastaa lapsen kontaktiyrityksiin. Eli mt-ongelmainen äiti ei jaksa hoitaa lasta, koska rypee omassa mehussaan. Ei siis vastaa lapsen tarpeisiin.

ne ongelmat alkoivat, kun mieheni raiskasi minut pian synnytyksen jälkeen. En vaan jaksanut lasta, en halunnut, en kokenut omaksi.

Vierailija:

Ei siinä mitään vuorovaikutusongelmia ole.

Jospa kakkavaippakin tyhjenisi itsekseen sillä tempulla.

Nälkään tietty paras, mutta rauhoitta myös unille, auttaa kipuun ja moneen harmiin...

Miten selvisit/selvisitte?

täällä oli sellanen ryhmä, missä sai keskustella toisten äitien kanssa ja samalla tehtiin pieni ateria itsellemme. Ei siis pelkkää ringissä istumista. Vauvat oli mukana ja kaksi psykologia, jotka johdatteli keskustelua. Tavattiin vauvan kanssa samoja psykologeja myös privaatisti. He ohjasivat huomaamaan vauvan tarpeita ja huomaamaan sitä vauvan kiintymistä äitiään kohtaan. Sain myös terapiaa ja siitä sitten lähti aukeamaan.



11

Vai ovatko meidän vauvat tunnottomia..? Kumpikaan pojista ei ole koskaan ollut moksiskaan vaipoista märkinä.

Varhaisella vuorovaikutuksella vauva hakee perusluottamusta. Ihanne tapauksessa, missä vauvan viesteihin on vastattu, vauvalle syntyy luottamus itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Ja päin vastoin, vauvaa laiminlyömällä voi aiheuttaa epäluottamuksen. " Olen arvoton, en ole tärkeä, minusta ei välitetä, tarpeillani ei ole merkitystä." Ei voida suoraan sanoa mitä tästä seuraa missäkin vaiheessa, mutta vauvan psyykkeeseen jää jälki. Myöhemmästä elämästä on paljon kiinni miten vauvan ns. käy ja toisaalta, miten vauva jatkossa suhtautuu tulevaisuuteensa. Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä teoista tai tekemättä jättämisistä. Varhainen vuorovaikutus ei ole pelkästään niin yksioikoista, että jos vauvalla on nälkä on äidin syötettävä hänet. Varhaista vuorovaikutusta on kaikki sanaton ja sanallinen viestintä vauvan ja häntä hoitavan aikuisen välillä. Ja vaikka osaa huvitti tissin suuhun laitto jos vauvalla on kakkat housuissa se ei itseasiassa ole mitenkään väärin. Vauva saa silloin huomiota, läheisyyttä ja rauhallisen aikuisen lähelleen. Toisaalta äiti, tai muu aikuinen, voi konemaisesti täyttää kaikki vauvan fyysiset tarpeet, syöttää, vaihtaa vaipat jne. mutta vauva jää silti vajaaksi vuorovaikutuksesta.

kirjoitti jotain tuontapaista papereihin, joita myöhemmin luin.



Ainut ongelma meillä oli neuvolatäti, istui vaiti kirjoitteli tietoja ylös melkein puolet ajasta joka kerta, ja sitten kun en itse ole sitä tyyppiä että tykkään leperrellä ja mussutella lapselle ventovieraan ihmisen tarkkaillessa herkeämättä...niin äkkiäkös tuollaisen riesan papereihin saa. Ja meillä todellakaan mitään ongelmia ole ollut aikuisten oikeesti... Muuta selitystä en keksi, kuin että mun olis pitänyt lallatella koko varattu aika muksulle, niin sitten olisin ollut kelpo äiti.

Se on siin ihan sitä, että juttelee lapselle, kun pukee häntä, katsoo silmiin ja hoitaa ja vastaa pyyntöihin. Jos tälläistä vuorovaikutusta ei ole, se vaikuttaa lapsen keskushermoston kehittymiseen, ja jokainen voi itse päätellä, mitä siitä seuraa--