Elämäni ensimmäinen km :(
On siitä jo 3vko aikaa, en vain ole pystynyt kunnolla käsittelemään asiaa. Kaikille kun on esittänyt "kovempaa" kuin on :|
Eli viikkoja olisi pitänyt silloin olla 9+6 kun vuoto alkoi. Silloin oli perjantai, kirosin sitä kun piti naapurikuntaan asti lähteä tutkimuksiin. Sunnuntaina vasta sitten menin. Pääsin toivomaan että ei ole km, kun lääkäri ei osannut vaihtaa päätä ultralaitteeseen. Meinasi silloin vain tunnustelemalla että kohdunsuu auki.
Maanantaina soitettiin ja tutkimuksiin. Sikiö kuollut jo rv 8+1.
Vaikka neuvolassa näkyi rv 8+2 että sydän sykki. Joko sydän lakannut myöhemmin lyömästä, tai toinen lukema huijaa.
No kuitenkin. Jouduin jäämään yksin synnyttäneiden osastolle. Kyllä oli hirveää :( Mies kun ei pystynyt jäämään seuraksi. Sain lääkkeet siinä 11.00 ja neljän aikaan tuli sikiö ulos :(
En itkenyt koko aikana siellä ollessa, en edes sen jälkeen.
Nyt vasta 3vko jälkikäteen, alkaa itku tulemaan ja unta ei saa. Niin toivoin vauvaa ja pojalle sisarusta. :(:(
Kommentit (2)
On niin kamalaa kun toivottu ja rakastettu vauva ei jaksakaan kasvaa... varmasti ottaa koville, kun olit jo päässyt pikkuisen sydänäänet kuulemaan ja kuviakin saanut. Mitkään järkiperustelut eivät varmaan lohduttaisi, niinpä toivotankin vain jaksamista ja voimia mennä eteenpäin! Hyvä kuitenkin, että pystyt jo suremaan ja käsittelemään tapahtunutta, se on askel parempaan.
t: esikoisesta haaveileva Piki (km 10/08 viikoilla 6+6)
sain jo ensimmäisessä neuvolassa pari kuvaa sikiöstä. Ei tätä oikein osannut arvata :(