****HELMIPÖLLÖJEN MARRASKUU****

En huomannut Miikkulin viestin jatko-osaa. Oli pakko vielä jatkaa.



Hyvä kysymys tosiaan et millä sitä painonnousua sit hillitsee. Tulee kaiken maailman turvotusta ja muuta lisälastia.



Mulla alkaa kans just ulkoiluvaatteet tekeen tiukkaa. Oon joutunut reippaileen purjehdushousuissa, joissa hyvin tilaa mahan kohdalla. Ovat siis sellaista kalastushousu-mallia. Oon todellinen tyyliguru niissä asusteissa:)



Mä oon lohduttautunut sillä et ne valittaa neuvolassa aina, oli miten päin tahansa. Sit kun meidän pötkäleet syntyy, huomautellaan siitä miten se kasvaa käyrällä tai sit ei kasva. Mun kummipoika on pitkä ja hoikka kuten vanhempansakin (yllättäen) ja siitä huomautellaan alvariinsa et painoa ei tule tarpeeksi. Jos katsois vanhempia niin ei ihmetyttäis!



Olipas palopuhe. Mutta pointtina, täytyy tästä ajasta saada nauttia ilman jatkuvaa syyllisyyttä jostain. Et eikun jäätelöä kehiin ja masua kasvattaan.



Iloa ja valoa kaamosaikaa

sondras

Jos tuijottaa vaan käyriä

Hyvä kysymys, miten sitä painon nousua voi hillitä! Etenkin kun täällä makoilee päivät pitkät, liikunta lähes nollassa. Okei, myönnetään, herkkuja kyllä kuluu turhan paljon, mutta... Taidan yhtyä Sondrasin ja Miikulin jäätelöön ja mahan kasvattamiseen.. ;)



Sondras kyseli supistuksista. Musta ne tuntuu lähinnä kuin maha muuttuis palloksi, päällepäinkin maha tuntuu ihan kovalta. Mulla supistukset on ollut kivuttomia, lähinnä vaan epämukavan tuntuisia. Synnytyssupistukset on sitten varmaan erilaisia, kivuliaita ja varmaan vielä napakampia. Mulla ainakin kyykisteleminen, eteenpäin kumartaminen ja vatsalihasten jännittäminen provosoi supistuksia. Huonoina päivinä jopa sängyssä kääntyminen aiheuttaa supistuksia, välillä tulee levossakin..



Miikuli, harmi, että teidän 4d taas siirtyi. Mun mielestä ehdottomasti kannattaa kuitenkin odotella mies reissuiltaan mukaan katsomaan Verneriä. On se niin hienoa kurkkia sinne mahaan, ja ihanaa kun mieskin tulokkaan näkee! Tosiaan, meidän juniori on näillänäkymin neitokainen nimestään huolimatta. ;) Kun nyt sanot, niin muakin alkaa nimi huvittamaan.



Talvivaateongelma on havaittavissa täälläkin. Housujen alle olen vetänyt pitkät säärystimet, toistaiseksi vielä riittävät. Kohta kuitenkin tulee takkiongelma, kun entinen ei mehdu enää kiinni. Mistähän löytyis halvalla kiva, lämmin talvitakki? Käyttöikä niin lyhyt, ettei viitsisi kovin paljoa siitä maksaa.. Kuinkahan paljon tuo maha vielä kasvaa? Sitäkin on vaikea arvioida, kun ei ole kokemusta!



Nonnalla alkaa olemaan jo kaikki hankinnat valmiina, vautsi. Meillä on kaikki vielä ihan vaiheessa. Emmaljungan yhdistelmiä ollaan katseltu. Kalliit vaan näyttää olevan. Onko ne Hartanit yhtään halvempia? Meille ostetaan varmaan ne pehmeällä kantokopalla olevat, kun käytännön syistä on varmaan helpommat. Täytyypäs googlettaa ne Hartanit ja katsastaa miltä näyttävät..



Nyt lopetan löpisemisen tältä erää, hyviä vointeja pöllöille!



Huiskis 27+4

Tälleen ennen yötä täytyy sairauslomalaisena olla hereillä, kun täytyy viedä auto renkaiden vaihtoon heti aamusta. Inhottavan päänsäryn olen vaan jostain saanut kaveriksi. Niskasta joku lihas jumissa selvästi.



Joku kyseli Teutonian hintoja Saksasta tilattuna. Riippuu mallista ja kannattaa ottaa huomioon, että kaikki osat (siis ratasosa, kantokoppa, tuulensuoja, rengassuojat, hoitolaukku) täytyy tilata erikseen. Me tilattiin osoitteesta www.pingpong-online.com . Kaukaloineen (siis isofix-malli) tuli paketille hintaa noin tonni, kun niillä saa nyt kaikista tuotteista -5%.



Liikkeistä oli puhetta. Täälläkin välillä tooooosi kovia jumppapäiviä ja sitten sellaisia hiljaisempia päiviä. Meillä kyllä öisin sit jumpataan aina mun vessakäyntien yhteydessä, et vaikka päivä olisikin hiljaisempi, ei pääse huolestumaan...ja aina on jotain hikkaa mun ruokailun jälkeen.



Eilen kävin kaverin luona ompelemassa lopusta unikkokankaasta imetystyynyyn uuden päällisen. Hieno tuli. Loput kankaanpalat ajattelin käyttää tilkkutäkkiin, joka tulee pinnasänkyyn päiväpeitoksi. Täytyy vaan hakea vähän harmaata kangasta ja vanua jatkoksi. Nythän mulla ei muuta olekaan kuin aikaa.



Eilen kävi jotain tosi ihmeellistä. Mun isä ja äiti kävi hakemassa matkalaukut lainaan (ovat la lähdössä kanarialle) ja isä sattui kysymään, et olenko mä saanut jotakin kummallista postia? Se oli saanut eilen postissa kortin, jossa oli ollut kuva sen isästä ja niiden koirasta ja allekirjoituksena " terveisin isä" . Turun postileimalla oli ollut varustettu. Ainoa vaan, et sen isä on kuollut vuonna 1972, ei ole koskaan asunutkaan Turussa eikä mun vanhemmat vielä vuonna -72 asuneet edes nykyisessä osoitteessa et vois ajatella kortin seilanneen vuosia matkalla. Tosi kummallista.



Nyt aamupalalle ja sit liikenteeseen. Jos vaikka ehtis kangaskauppaankin samalla vaivalla...



Nonna ja Nallekarkki (jumppaa taas oikein reippaasti masussa) rv 26+1

Meillä vaunut valittiin sen mukaan, mitkä mahtuu meidän auton perään. Mies kun ei luvannut vaihtaa autoa, kun viimeksi viime vuonna vaihdettiin uuteen. Niin, meillä on Peugeot 207, ja siinä ei takaluukussa oli järin suuresti tilaa. Me päädyttiin sitten markkinoiden yksiin ehkä pienimpään kasaan meneviin yhdistelmiin, eli meidän uuden uutukaiset vaunut on Gesslein Swing fi -yhdistelmät puolikovalla kantokopalla. Ne menee ihan heittämällä tosi pieneen tilaan, ja mahtuvat siis meidänkin auton perään. Vaasassa käytiin ostoksilla, kun niitä ei täältä Seinäjoelta saa.



Mä sain kanssa vihdoin sen odotetun äitiyspakkauksen eilen. Tosi tyytyväinen olen siihen. 5v esikkokin innolla tutki sitä eilen hoidosta tultuaan. Ihasteli pieniä vaatteita ym. vauvan tarvikkeita.



Oma vointi on ihan ok. Töistä jouduin olla yhden yön poissa (joka olisi ollutkin viimenen yövuoroni ennen mammaloman alkua). Mulla kun tuo ummetusvaiva heittäytyy yövuorojen jälkeen tosi hankalaksi. Ei saisi syödä yöllä mitään. Mutta kun syömättäkään ei jaksa. Mutta, nyt siis on enää 4 viikkoa töitä, vuosiloma kun alkaa 17.12. ja mammaloma (50pv ennen) alkaa virallisesti siten 28.12. Kaikenkakkiaan on enää 19 piikkiä aamukammassa...



Masun kovettumisia (harjoitussuppareita) on ollut mullakin jo jonkin aikaa. Samoihin aikoihin niitä oli myös esikkoa odottaessa. Aika nopsaan ne menee ohi. Eikä niitä tuu mitenkään säännöllisesti. Muutamia päivässä tai ei välttämättä ollenkaan.



Eipä tänne Seinäjoelle tänään muuta. Hieroja kutsuu tunnin päästä. Hyviä vointeja kaikille!



T: Auris 25+2

Ensin hirmuisesti tsemppiä Siirille!!!! Eihän siinä varmaan auta kuin lepo ja tarkkailu. Toivottavasti tuplat pysyvät vielä tovin aikaa mahassa. Voimia!!!



Kyllä sitä itekkin tarkkailee vessakäyntien yhteydessä kaikenmaailman eritteitä ja saa funtsia välillä, että onkohan normaalia valkovuotoa vai mitä. Mullakin on tullut noita harjoitussupistuksia muutaman viikon ajan. Joinain päivinä tulee useampi putkeen, etenkin illalla, joskus menee päiviä etten tunne niitä lainkaan. Onneks ei ole kivuliaita eikä kohdunsuussa ainakaan vielä ollut tapahtunut muutoksia.



Täällä on rv 28+1 menossa. Vauvanvaatteiden pesurumba on alkanut ja tänään ostin ekat tuttipullot ja tutit. Tuntui ihan oudolta... :-) . Vaunut odottaa noutajaa lastentarvikeliikkeessä, mutta saavat siellä vielä ollakkin tovin. Kaukalot varmaan käydään ostamassa veronpalautusrahoilla joulukuun alussa. Siskoilta ja kavereilta olen saanut paljon vaatteita ja olen tosi kiitollinen niistä. Kyllä tosin itekin olen sortunut ostamaan jo ties mitä nuttua. Tänäänkin ihania Esprit Mini-vaatteita Anttilan alekorista, miten söpöjä!!!



Sitkeästi olen yrittänyt lenkkeillä sen ½ tuntia päivässä, hissukseen, mutta kuitenkin. Tyrä vähän rajoittaa hommaa. Painoa on tullut 10 kg tähän mennessä ja johan sain huutia diabeteshoitajalta. Oli muutenkin todella töykeä tyyppi. Mulla oli sokerirasituksessa 2 arvoa koholla, joten jouduin vrk-seurantaan sairaalaan. Siellä arvot oli parempia ja vain se tunti ruokailun jälkeen otettu arvo oli koholla. Nyt noudatan ruokavaliota ja yritän pitää sokerit kurissa. Kaipa se painokin tällä pysyy aisoissa. Talvitakki menee päälle vielä, mutta ulkohousujen kanssa on vähän ongelmia. Samoin alushousuvarastot täytyi taas kerran uusia vielä suurempaan malliin... Neuvolassa en ole käynyt yli kk, perjantaina menen. Sf-mitoista ei sinänsä siis tietoa eikä hemoglobiineista sun muistakaan. Pääosin kun vaan laukkaan tuolla äitipolilla.



Lääkärissä kävin viimeksi rv 27+5. Tyttöset oli painoarvioiltaan 1121 gr ja 1133 gr eli hyvin tasoissa menevät keskenään ja kumpikin keskikäyrällä. Eli sokerien koholla olo ei ainakaan ole vielä vaikuttanut vauvojen kokoon. Kaikki näytti hyvältä ja mahdollisen saman istukan aiheuttamat ongelmat olisivat lääkärin mukaan kyllä tulleet jo esille. Vähän on kuulemma isot päät suhteessa muuhun vartaloon, mutta käyrällä kuitenkin. Lieneekö geeneissä sitten, ei ole isä ja äitikään kovin pienipäisiä. Myös äitini puolen suvussa on juttelujen perusteella ollut isohkopäisiä lapsia... Lääkärin mukaan ei mitään huolestuttavaa. Kovasti hyö tuolla mahassa liikkuvat, tosin siinäkin on päiväkohtaisia eroja. B oli taas pyörähtänyt pää alaspäin, joka toisella kerralla on aina vaihtanut asentoa. A pysyy sitkeästi pää alaspäin joka ultrassa.



Saitsulla tosissaan olen äitiyslomaan asti ja päivät menee kyllä nopeasti vaikkei mitään ihmeellistä teekkään. Joululahjoja pikku hiljaa olen ostellut. Kyllä tässä alkaa oikeesti kohta jännittämään tulevaa ja päästäänkö tammikuulle ennen kuin vauvat haluavat ulos...! Tuo 28 viikon rajapyykki tuntui hyvältä ylittää eilen.



Oikein hyviä vointeja teille kaikille!



Naapanderi

Ihan oikea vauva!! Meidän oma! Sillä oli suloiset pienet pulloposket ja pieni kippuranenä ja se vilkutti meille ja se oli suloinen!! Aivan kuin isänsä pienenä! Suu oli minulta. Mennä polskutteli iloisesti ja kaikki rakenteetkin näytti nyt olevan kunnossa!! 4D kuulemma antaa 90% varman tuloksen asiasta. Painoa oli 1222g. Rohvessori kokeili käsituntumalla ennen ultraa vauvan kokoa mahan päältä, ja oli yllättynyt saadessaan vauvan kuvaan, että " ei se olekaan niin iso" . On vaan pitkä kuten isänsä (ja äitinsäkin). Paino meni täsmälleen keskikäyrällä. En ole siis onnistunut syömään ja tai aiheuttamaan sillä 10kg painon nousulla mitään suurempaa katastrofia vauvalle tai hänen koolleen. Eikä yksikään lääkäri tai th ole kyllä ollut kohdallani diabeteksesta huolissaan, koska mitään merkkejä sellaisesta ei ole ollut. Siitä painon noususta vaan viimeksi lääkäri huomautti.



Synnytystapa-arviota suositteli tämä lekuri, saa nähdä ottavatko sitten julkisella tosissaan. Syynä mun sydänvika. En kyllä usko, että ainakaan äitiyspolilta apua tähän asiaan saa, on siellä aina sen verran " ihana" kohtelu ollut. Mutta pääasia on, että kaikki näyttäis olevan kunnossa!! Ja kyllä se äidinvaisto on osunut oikeaan, verneri sieltä on selvästi tulossa!!



Anteeksi omanapainen viesti, mutta on niin mahdottoman onnellinen olo!! : ) Voikaa hyvin!



miikuli ja pieni kulta 27+6

Miikuli, ihanaa, kun vihdoin pääsitte kurkkimaan Verneriä. Vai oli äidinvaisto oikeassa! ;) Hienoa. Verneri on jo hyvän kokoinenkin. Onnittelut hienoista 4d-näkymistä!



Naapiksen prinsessatkin on molemmat jo hyvän kokoisia. Hienoa, että kasvavat. Mä olin kanssa miettinyt tota 28 viikon rikkoutumista jonkinlaisena rajapyykkinä, vaikka mulla asusteleekin mahassa vain yksi juniori. Työni kautta tapasin 25+5 syntyneen, nyt jo melkein 4 v pojan. Hymyilytti, kun silloin oma oli mahassa jo isompi, kun se poika syntyessään. Meillä on siis hyvät mahikset jo ihan terveeseenkin vauveliin!!! Ja tietty, joka päivähän mahikset paranevat, joten eiköhän pidetä nämä mussukat lämpimissä yksiöissään vielä piiiitkään..



Miten Nonna, oletko jo palannut työn pariin? Miten sun supparit?



Mulla vaan sairasloma jatkuu. Välillä on parempia päiviä, toisaalta supistelee 15-20 min välein. Ilmeisesti on uskottava, että töihin ei ole enää menemistä ennen äitiyslomaa. On se kummaa, että nyt kyllä työt maistuis, kun ei voi töitä tehdä. Töissä kun on, niin vapaat ja lomat maistuis useamminkin. Nyt tosin tää elämä on aika rajoittunutta, kun ei voi liikkua eikä tehdä paljon muutakaan. No, kyllä tämä tästä suttaantuu. Eikä todellakaan uskalla turhia riskejä ottaa. ;)



Minkälaisia liikkeitä te tunnette vauvoistanne? Meidän junnu useimmiten potkii tai möyrii, mutta muutaman kerran on tuntunut, kuin lintu räpyttäisi siipiään pääsemättä lentoon. Onko kellään ollut vastaavaa? Mä olen jo miettinyt, onkohan se ihan normaalia... Taitaa olla mulla vaan liikaa aikaa miettiä..



Tällaista tällä erää. Voikaa hyvin,



Huiskis 28+4

Olipas ihania uutisia - pääsitte viimein sinne 4D-ultraan ja uutiset olivat loistavia. Nyt vain " Verneriä odottelemaan" . Saitteko jo tietää, että tulossa on nimenomaan Verner? Vai haluatteko tietää?



Siiri en varmaan tosiaan näitä enää lue, mutta voimia ja Suojelusenkeleitä Siirille ja pikkuisille!



Mulla on testipäivä perjantaina.... Tilasin apteekkiin juuri niitä testejä, joilla silloin plussasin kun plussasin... hullua.....!!!!????



Toissapäivänä alkoi öklötys ja jatkuva nälkä ja rinnat kipeentyy koko ajana. Ihmettelen, jos testi on negatiivinen. On sellainen olo. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. En nyt jaksa varautua nega-testiin, kun pettymys on sitten kuitenkin suuri. Olen päättänyt, että testituloksesta huolimatta lähden mieheni veljen karonkkaan pe-iltana. Saanpahan muuta ajateltavaa, hyvää ruokaa ja kerrankin pukeutua nätisti ja laittaa uuden ihanat mustat korkkarit, jotka mieheni mulle osti.



Palailen asiaan.



Haleja ja Enkeleitä muillekin!



Vehnis



ps. Miikuli, oletko siis sairaanhoitaja? Arvaas mitä..??!! Minä aion pyrkiä työvoimapoliittiseen koulutukseen suorittamaan sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkintoa, joka järjestetään kotipaikkakunnallani! Ehkä pääsen joskus omassa työssäni vaikuttamaan siihen, miten lapsettomuudesta kärsiviä ja keskenmon kokeneita potilaita kohdellaan. En nyt " ihan välttämättä" hinkua töihin julkiselle, vaikka palkat nousikin ;o) Mutta ehkä jonnekin yksityiselle lapsettomuusklinikalle.... ;o) Tuntuu hyvältä tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, eikä vain odottaa aina jotain hoitoihinliittyvää.

Tänään on kamala päivä. Aamulla tuli tosi yllättävä suruviesti. Lauantaina saattohoitoon viedyn syöpää viimeisessä vaiheessa sairastavan sedän tyttären (siis mun serkun) 16-vuotias tytär, ainokainen, kuoli viime yönä täysin yllättäen. Mahakipua valitti, sai jonkun kipukrampin, meni tajuttomaksi ja sitten elottomaksi eikä saatu enää elvytettyä. Koko suku on kuin puulla päähän lyöty. Just lähetin serkun veljen vaimolle, siis sille, joka odottaa mun kanssa sukuun toista helmikuista (hoidoilla alkunsa saanutta) vauvaa viestin, että koettaisi jaksaa kaiken surun keskellä pitää huolta pienestä.



Oma vointi on aika hermostunut. Surun lisäksi stressaa jo maanantainen töihinmeno. Käytiin eilen miehen kanssa illalla ruokakaupassa ja jos ostosten pakkaaminen ja ilman kantamuksia kaupan ja parkkihallin 200 metrin kävely saa aikaan supistuksia ja koko illan kestävän mahakivun, en usko, että työnteko onnistuu. Lääkäri puhui viikon kokeilusta, mutta taidan soittaa maanantaina yhden päivän kokeilun perusteella terkkarille.



Vauvan liikkeistä täällä on ollut puhetta kovasti. Meilläkin on alettu muljuamaan oikein kunnolla. Vielä viime viikolla luin viestejä ja ihmettelin, kuinka kanssaodottajat, eivät tienneet, miten päin vauva oli...ja nyt huomaan olevani samassa tilanteessa. Viime viikolla vauva viihtyi poikittain, jalat pääosin oikealla, mutta nyt asentoa vaihdetaan tuntuvasti ja vähän väliä. Ei kyllä oo tietoakaan mistään raivotarjontaan asettumisesta. Napakasta iskustakaan en osaa sanoa enää tuliko se jalalla, kädellä vai esim. päällä. pääasia, että Nallekarkki liikkuu. Pieni säikäytti mut jo tiistai-iltana, kun liikkeet oli tosi vähäisiä. Just ja just sain laskettua kymmenen liikettä tunnissa. Kun sitten itse kunnolla rentouduin ja nukahdin, heräsin yöllä kunnon jumppaan. Oli ilmeisesti pikkuinenki tosi väsynyt hektisen päivän jälkeen.



Ulkovaatteista on ollut puhetta. Mä yritän pärjätä vanhoilla housuilla, laitan vaan pitkikset alle ja sit 10 vuotta vanhalla joutsen-untuvatakilla. Silloin oli muotia, et kaiken piti olla mahdollisimman suurta, joten toikin on kokoa xl. Laskettelutakki menee vielä just ja just kiinni ja sitä pidän kunnes on pakko vaihtaa tohon untsikkaan. Varsinkin jos sairausloma jatkuu, taitaa pärjätä noilla...liikkuminen on niin hankalaa, et se on vähentynyt ulkoilujen osalta aika minimiin.



Viikonloppuna ohjelmassa akvaarion puhdistusta (kamala homma, jota välttelen viime hetkeen), eteisen kaappien siivoamista ja kaveripariskunnan kanssa illanviettoa. Tänään piti mennä kaverin ja sen 6-veen kanssa katsomaan Joulutarinaa, mutta peruin, kun ajattelin sen olevan liian liikuttava tälle päivälle. Ehkä mä vaan vietän illan rauhassa telkkarin ääressä maaten ja kuunnellen Nallekarkin rauhoittavaa liikettä.



Vehnikselle vielä peukkuja testaukseen! Olis jo teidänkin vuoro!



Nonna ja Nallekarkki rv 27+1

Nonna, pahoittelut serkkusi poismenosta. Joskus elämä vaan ei ole reilua, toisten elämä loppuu aivan liian pian. Voimia suruun!



Suppariasiassa, Nonna, menehän suoraan jo maanantaina sinne lääkäriin hakemaan lisää saikkua. Jos supistelet kaupassakäynnistä, ei viikon työkokeilussa kuulosta olevan mitään järkeä. Eikä kai oikein päivänkään kokeilussa. Sanoi lääkäri mitä tahansa! Nyt pidät itsestäsi ja Nallekarkista huolta, töitä ehtii tehdä sitten myöhemminkin, eikös? Näillä viikoilla Nallekarkin on vielä paljon parempi siellä mahassa.



Vehnikselle puhaltelen voimakkaita plussatuulia!! Tulehen kertoilemaan meille kuinka kävi, kun olet testannut! bd bd bd



Omaan napaan ei juuri kuulu uutta. Sain postissa tänään ystävältäni pienen paketin, ihan muuten vaan. Tuli hyvä mieli, ihan melkein kyyneleet nousivat silmiin. Kyllä sitä on onnekas, kun on ystäviä ympärillä. Hoitoja kahlatessaan kun jo melkein unohti ihanat ystävät ympäriltään ja muutkin hyvät asiat. Uskomatonta, kuinka mahan sisällä oleva pieni ihme saa koko maailman näyttämään erilaiselta.



Jaksuja kaikille mahan kasvatteluun, voikaahan paksusti.



Terkuin hormonihuuruinen Huiskis 28+5

tosin ei suppareitten takia. oon saanut hirmuisenmoisen keuhkoputkentulehduksen, kurkkutulehduksen ja silmätulehduksen molempiin silmiin. Vähän on ollut kökkö olo.



Mut on se vaan jännä millainen taikasana terkkariin on toi " raskaana" . Ensin ei ollut aikoja ollenkaan mut kun väläytti taikasanan niin heti löyty lääkärinaika. Kyllä meistä mammoista pidetään vähän ekstrahuolta.



Luulin ettei raskaanaollessa saa antibiootteja ollenkaan mut ei pidä paikkaansa. Sain jotkut hellävaraiset.



Huiskis kyseli Hartaneista. On mun mielestä aavistuksen halvemmat kun Emmaljungat. Mut kandee googlettaa, kaverit tilas Saksasta ja sai noin 800 Hartanit ja turvaistuimen. Ei sillai paha raha.



Noista liikkeistä. meillä on kyllä semmosta muljausta et ei mitään rajaa, välillä tuntuu et tulee mahasta läpi. Mut on sellaista ihmeellistä kutittelun tapaistakin, ihan kun pienillä varpaillansa hipsuttelisi :) Hih!



Napis: ihan mukavat painot tytteleillä. Hauska varmaan tietää minkä kokoisia nassikoita siellä molskii. Onnea 28 vkon rajapyykistä. Kyllä se lievä helpotuksen huokaus-raja on.



Miikuli:ihania 4D kuulumisia. Onnittelut!

Ihan varovasti kyselen et millai " ihana" se Taysin äitipoli on? Kun pitäisi sinne sit ultraan ponkaista. Varmaan aiheellista tuo synnytystapa-selvitys. Onhan sitä synnytystä verrattu maratonin juoksemiseen ja jos on sydänvika niin ehkä maratonia harkitsee kerran jos toisenkin.



Vielä sen verran omaa napaa et oltiin la perhevalmennuksessa. Siellä puhuttiin synnytyksestä. Olin vähän pihalla aluksi. Tuli sellainen tunne et oon väärässä paikassa. Nää puhuu synnytyksestä, enhän mä synnytä. Sit se iski tajuntaan et voihan tässä niinkin vielä käydä et synnytänkin... Hurjaa.

Katteltiin " hienoja" kuvia erilaisista synnytysasennoista.



Sit suuhygienisti kävi kertomassa et kaikki kolajuomat on totaalikiellettyjä. Arvatkaa mitä mulla on jääkaappi täynnä! No Coca-Cola Zerota! Että kiva. Se kelpaa kuulemma vaan vessan pesuun mut hampaat se pudottaa ihmisiltä suusta.



Että sellaista shokkihoitoa. En kokonaan malttanut Zeroa jättää, mut vähensin annostusta... :)



iloa ja valoa kaikille pöllöille tän kaamoksen keskelle. Voikaa hyvin ja paksusti



Sondras ja Kepponen

Sondras, koitahan parannella itsesi ja Kepponen. Tylsän taudin heittänyt sulla päälle. Onneks kuitenkin sait antibiootit, niin eiköhän se siitä! Mä olen kyllä myös huomannut ton taikasanajutun terkkariin aikaa varatessa. Aina löytynyt aika, nopeimmillaan tunnin päähän. Tosin ennen raskautta en juuri ole ko palvelua käyttänyt, joten vertauskohtaa normaalitilanteeseen ei ole. Mutta on se hyvä, että meistä mammoista pitävät huolen!



Mua rupes naurattamaan toi kolajuomajuttu. Meillä kanssa cokis light poikineen jääkaapissa. Vai vessanpesuun kelpaa! ;) Ok, pienennetään annostusta jatkossa täälläkin... ;)



Meille ei perhevalmennuksesta ole vielä puhuttukaan. Kaitpa ne kertoilee, kun on ajankohtaista. Tuntuisi tosi oudolta ruveta synnytystä pohtimaan. Jotenkin kaukaiselta tuntuu vielä koko asia..



Sateista perjantaita pöllöille! Varokaahan Cokispeikkoja! d;)



Huiskis 28+6

Hei vaan kaikille,



kotona olen myös minä ollut nyt reilut neljä viikkoa ja saikku jatkuu äitiysloman alkuun saakka. Täällä kotona on vaan toi netti temppuillut, joten en ole päässyt tännekään kirjoittelemaan.



Ikäviä uutisia oli myös joitakin, voimia teille läheisenne menettäneille. Ja Siirille jaksamista sairaalaan, toivottavasti vaavit pysyvät kuitenkin kohdussa vielä joitain viikkoja.



Itsellä tosiaan on tuo selkä todella kipeä ja jalat. Sitten heijastuu myös mahan puolelle, tulee niitä vatsalihaskramppeja ja supistuksia. Mulla on myös vähän turvotusta ja verenpaineita seuraillaan tarkasti. Lupasin aikanaan itselleni, että jos vaan joskus tulen raskaaksi, en sitten yhtään valita vaivoja. Ja kuinkas sitten kävikään...



Mulle on nyt myös tullut paniikki saada kaikki vauvatarvikkeet kuntoon, vaatteita olen pessyt. Mutta vielä pitäisi hommata hoitopöytää ja sitteria ja imetystyynyä ja vaikka mitä. Tähän kun lisää vielä sen, että " vauvakamari" pitäsi mun mielestä saada tapetoitua just nyt enkä itse voi tehdä paljon mitään niin eipä ihme, että mies on pitkiä päiviä töissä.



Maanantaina onkin sitten ultra, ihanaa päästä taas katsomaan miten vauvat on kasvaneetkaan. Viikonloppuja kaikille !



Jouluomppu ja pojat 29+2

Kivaa, kun pino on taas hieman aktivoitunut!



Nonna, pahoittelut sukulaistesi ja raskaan tilanteen johdsta. Voimia!



Ja saikullakin täällä tuntuu olevan moni. Tsemppiä kaikille! Itselläkin tuo liikkuminen on niin satunnaisen onnistumisen varassa. Ei todellakaan voi oikein suunnitella kamalasti mitään reisuuja, kun täytyy elää vaan päivä kerrallaan. Suppareita ei ole ollut, siis sellaista mahan kovettumista kuin aiemmin. Niitä menkkakipumaisia jomotuksia on kuitenkin päivittäin. Jospa ovat hieman erilaisa harjoitussuppareita.. Mutta ainakaan paikat ei olleet auenneet onneksi.



Sondras, Sanotaanko nyt, että kun siellä äippäpolilla tapaa kolme työntekijää, niin joka kerta toinen niistä lääkäreistä on sellainen töykeän ja epäasiallisen oloinen. Että tulee paha mieli, eikä ole oikein sellainen olo, että tulisi kuulluksi. Esim. tuo minun hengenahdistus, lievä sydänvika, ainainen pyörrytys ja polttelu rintakehässä, verenpaine 90/45mmHg jne. ei olleet tän viimesimmän sisätautilääkärin mukaan mitään. Eii kun vaan normaalisti liikuntaa, ja sitten jos pyörryttää, niin sitten pyörrytään. Ei tätä sanonut suoraan, mutta vähätteli koko ajan kaikkea. Hengenahdistukseen tuli neuvolalääkäriltäkin kommentti: " Toisilla vaan on sitä hapennälkää lopussa enemmän" . Keuhkot ja sydän multa on kuunneltu viimeksi yli 10 vkoa sitten.. Eli olen ihan varma, että jos joku yksityislääkäri, olkoon vaan professori, suosittelee synnytystapa-arviota, ei ne siellä julkisella korvaansa lotkauta. Nytkin mut on siirretty jo viikkoja sitten neuvolaseurantaan. Saan toki tilata äippäpolin kautta rytmihäiriötutkimuksen, mikäli siltä tuntuu. Sen tekisi se tyly sisätautilääkäri, joten ei nappaa ennen kuin on ihan pakko. Tämäkin lupa armollisesti myönnettiin, kun TAYS:n sydänkeskus sitä minulle ensin suositteli..



Olen tuosta hoidon laadusta tehnyt jo aiemmin kirjallisen muistutuksen äitiyspolin osalta, koska tekivät keväällä kohdallani selkeästi hoitovirheen. Virhettä selitettiin henkilökunnan mitoituksella ja kiireellä. Anteeksi ei edes pyydetty. Mitään hyvitystä ei tullut, vaikka naistentautien johtava lääkärikin myönsi virheen tapahtuneen.

Onneksi tällöin ei ollut kyseessä mikään todella vakava juttu. En tahdo pelotella, mutta tämmöisiä kokemuksia minulla on. Olen toki asioinut siellä siis tuon tekemäni muistutuksen jälkeenkin. Ja ainakin kätilöt ovat olleet ystävällisiä ja samoin minua ultrannut synnytyslääkäri.



Joku kertoi osallistuneensa perhevalmennukseen. Meille se järjestetään joskus tammikuussa. Synnytysvalmennuksesta ei ole vielä tietoa. En kyllä tiedä, kuinka tuo perhevalmennus sitten pitää sisällään sitä synnytyspuolta.. Sittenhän tuon näkee.



Juu, nyt on ollut tosi vaikea sanoa kuinka päin se vauva siellä oikein on. Välillä tuntuu olevan poikittain ja välillä perätilassa. 4D:ssä oli kuitenkin raivotilassa. (Voi että tuo on hullu sana kuvaamaan asiaa : ) )



Niin olenko tosiaan ainut, joka meinaa aloittaa kestoilun?



Voikaa hyvästi ja elkää rehkikö liikaa! Miikuli ja verneri 28+2

Miikulille heti alkuun; Et ole ainoa kestoilija. Meille ainoiksi kertakäyttövaipoiksi, mitä vauvan tuloa odottaa saa jäädä äitiyspakkauksen vaippapaketit (mutta esim. pääsiäisen lomalle Pärnuun aion ottaa niitä ihan sen takia, ettei tartte 4 päivää seisottaa kestoja missään pussissa pesemättä). Olen hommannut alkua varten viitisenkymmentä harsoa (voi olla liikaa, mutta säästää mua ihan jokapäiväiseltä pyykiltä) sekä muutamia erilaisia kestovaippoja kokeiluun. Villahousuja on neljät ja tarkoitus on aloittaa niillä ja harsoilla. Kaverilta ostan sitten villakuoria ja imuja seuraavaan vaiheeseen. Ja ollaan muutenkin sovittu, että kierrätän niiden kaksosten kestot. Uutena en ole ostanut yhtäkään. Ja mies on myös sitoutunut urakkaan. Äänestettiin kertikset ulos 2-0.



Oltiin kerrankin harvinaisen yksimielisiä lääkärin kanssa. Soitin eilen aamulla terveyskeskukseen, kun maanantain töissäolon jälkeen yö jäi repaleiseksi ja tuntui, ettei pysty liikkumaan kunnolla. Keskustelu lääkärin kanssa meni suunnilleen näin:



L: Milläs asialla sinä tulit?

N: Sain reilut kaksi viikkoa sitten kaksi viikkoa sairauslomaa supistusten takia ja sovittiin, että menen viikoksi töihin kokeilemaan.

L: (hieman ivallisesti) Nooh, olitko viikon töissä?

N: EN. Olin tasan päivän ja se riitti. Viime yönä ei ole tullut nukuttua oikein ollenkaan ja jos vielä menen töihin, joutuvat kantamaan mut sieltä kotiin. Lantio on kuin tulessa jo yhden päivän jälkeen ja supistelee.



Tässä vaiheessa keskustelua lääkäri, joka viimeksi oli kovasti sitä mieltä, että töissä on oltava loppuvuosi kääntyi jo kohti tietokonettaan ja alkoi naputtaa sairauslomatodistusta. Ainoa kysymys, mitä esitettiin sen jälkeen enää oli, " Milloin sinun äitiyslomasi alkaa?" . 15.1.2008 on nyt sitten viimeinen todistukseen määritelty sairauslomapäivä. Loman syynä supistukset ennen raskausviikkoa 37.



Lääkäri teki vielä alatutkimuksen ja kuunteli sydänäänet. Nallekarkki, alias Pumpsu (nimikin kertoo jo mistä on kyse) muksi Doppler-anturia niin, että lääkäriäkin nauratti. Muisti, kuinka meidän ihmisenalulta oli aina vaikeaa saada sydänääniä kuulumaan. Nyt kun Pumpsu ei päässyt enää piiloon laitetta, se keskittyi selvästi poistamaan kotiaan ahdistelevat tunkeilijat potkimalla. Kaikki oli kunnossa. Lääkärin sanellessa diagnoosia koneelle kuulin, että kohdunsuu oli normaalin napakka ja kiinni ja kohdunkaulaa 3 cm jäljellä. Sikiön sydämensyke 148 ja tasainen. Minulle näitä tietoja ei ole aiemmin kerrottu suoraan.



Olo oli tosi helpottunut lääkäristä lähteissäni. Tiesin tehneeni kaikkien kannalta oikean päätöksen. Minun olotilaani säätelen itse kuormittamalla itseäni juuri sopivasti (Ei, sohvaperunaksi en aio jäädä, vaan yritän pitää omasta kropastani huolta liikkumalla oman tunnon ja kunnon mukaan päivittäin). Nallekarkin olotilaa säätelen minä ja kotona ollessa pystyn paremmin tarkkailemaan sitä (töissäollessa kiireessä ei edes tuntenut liikkeitä kunnolla ja iltaisin raukka taisi olla ihan yhtä väsynyt rasituksesta kuin minäkin, sillä liikket oli maanantainakin tosi vähäisiä). Työpaikan kannalta myös päätös on hyvä, sillä nyt esimies pystyy palkkaamaan pitkäaikaisen sijaisen ryhmään, eikä lasten tarvitse kärsiä yhden työntekijän jatkuvista poissaoloista taikka muiden työntekijöiden tehdä yhden raskaampia hommia (nostelua, pukemista, nukuttamista, raivareiden vastaanottoa).



Kela taitaa olla ainoa taho, jonka kanssa joudutaan ottamaan yhteen asiasta. En tiedä yhtään, saanko normaalisti palkkaa työstä poissaoloajasta vai en. Ja saanko alakohtaiset korotukset (marraskuun palkan pitäisi olla vielä normaali, mutta miten käy joulukuussa luvattujen joulurahojen?). Äitiyslomarahoihin sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa, nehän lasketaan vuoden 2006 tulojen perusteella. Raha on kuitenkin toissijaista. Eletään sitten vähemmällä, asuntolainasta kyllä selvitään, oma hyvinvointi ja sitä kautta Nallekarkin hyvinvointi on nyt tärkeintä.



Viimeistä toisen raskauskolmanneksen viikkoa aloittelen nyt siis sairausloman merkeissä. Suunnitelmissa on tänään käydä työpaikalla luovuttamassa avaimet sijaiselle, tyhjentämässä kaappi ja omat hyllyt sekä jättämässä sairauslomatodistus työnantajalle. Henkilökunnan nään vielä perjantaina pikkujouluissa ja lapset vanhempineen parin viikon päästä joulujuhlissa. Ikävä kyllä tulee, varsinkin, kun paluusta ei ole tietoa. Loppuviikolla ajattelin hoitaa opintoja ajantasalle, kirjoittaa erityispedagogiikan harjoittelun verkkokurssin loppuarvion ja palautteen, käydä ostamassa uuden yövalon itselleni (sellaisen, joka ei kirkkaudellaan herätä miestä, kun yöllä herään vessaan enkä saakaan heti unta uudelleen vaan luen) ja käydä huomenna kaverin ja hänen 1,5-vuotiaiden kaksosten kanssa uimassa. Perjantaiksi ajattelin varata itselleni kampaajan pikkujoulujen kunniaksi, kun en ole elokuun jälkeen käynyt kertaakaan.



Viikonloppuna ajattelin käydä jouluostoksilla ja lauantaina meille tulee illalla vieraita. Tämä tarkoittaa jonkinmoista maaottelua miehen kanssa siivouksesta ja sen tarpeellisuudesta. Lisäksi edessä on reissu ruokakauppaan, sillä tarkoituksena on kokata yhdessä jotakin hyvää. Sunnuntaina menemme pikkuveljen kummitädin kuuskymppisille ja kuuntelemaan kuoroni joulukonserttia Hämeenkylän kirkkoon. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en ole itse laulamassa, sillä Nallekarkin jalat kylkiluiden alla pienentämässä pallean tilaa ei oikein anna siihen mahdollisuutta. Jätin kuoron tauolle ainakin vuodenvaihteeseen asti (äitiyslomalla aion pitää sen omana harrastuksenani ja mies saa hoitaa lasta sen pari tuntia viikossa) opiskelujen takia.



Salikortin lopetin myös eilen puhelinsoitolla. Mitä sitä pitämään, kun koko syksyn aikana kävin vissiin kolme kertaa, kun lopettivat mun käymän BodyBalance -jumpankin. Nyt sitten keskitytään vaan odottamaan -ensin joulua ja sitten Nallekarkkia! Voishan sitä itsenäisyyspäivääkin odottaa tässä välissä, eikö? :)



Tulipa taas runoiltua...

Nonna ja Nallekarkki tänään tasan rv 28

Ihanaa, kun on lunta taas, ainakin hetken, maassa! Kummasti tuo pari senttiä tuo valoa. Jouluvalotkin näyttävät kauniimmilta, kun on vähän lunta maassa ja puissa. Toivottavasti lumi nyt kestäisi. Ainakin vähän aikaa.



Nonna, hyvä kun sait saikkua loppuajaksi. Ihan turhaa mennä repimään itseään ja vaarantamaan nyyttiään töihin. Nyt vaan hissutellen kotona eteenpäin. Hyvä juttu, että Nallekarkilla ja sulla siellä kohdun suulla kaikki kunnossa!



Mulla loppuu saikku nyt viikon lopussa. Yritin jo viime viikolla varata aikaa terveysasemalla. Silloin sanoivat, että soita uudelleen alkuviikosta. No, soitin ma uudelleen, jälleen tuloksetta. Tympeää oli puhelinpalvelu. Nyt sitten soittelen pe uudelleen, jospa sitten silloin saisin lopulta ajan. Saapa nähdä, kirjoittaako lääkäri saikun loppuun asti vai vieläkö joudun erikseen käymään uutta s-lomaa hakemassa. Niin ja toki kiinnostaa, onko kohdun tilanne edelleen myös täällä entinen.



Tosi mielelläni olisin kyllä töihin menossa, mutta eipä taida onnistua. Jo suihkussa käyminen saa mahan kovaksi. Samoin kaikki muukin vähänkin fyysinen " työ" . Kävellessäkin rollaattorimummot pyyhkivät jo mun ohitse. Mutta eipä tuo lannista! Sitten, kun juniori on vaunuissa, me vielä niille rollaattorimummoille näytetään! ;)



Mietiskelit, Nonna, sitä joulun kinkkurahajuttua vissiin tuolla hoidokkien puolella. Kuulut varmaan tohon kunta-alan sopimuksen piiriin, kun päiväkodissa teet töitä? Mietin itsekin samaa ( kuulun Tehyn soppariin ), kun olen viime ajat joutunut saikulla olemaan. Ilmeisestikin kinkkurahan saa, jos työsuhde jossa nyt on, on kestänyt yli 6 kk. Saikulla ei ole vaikutusta asiaan. Hoitovapaalla olijat ei rahaan ole oikeutettuja, äitiyslomalaisista en tiedä. Mutta kaiketi me saamme kinkkurahan, vaikka saikulla olemme olleetkin! Ja sillähän saa jo pikkuiselle monenmoista! ;)



Kestovaippailuasia on meillä aika selvä. Meillä tyydytään kertsivaippoihin. Mä en itseni tuntien edes ajattele kestoilua. Totta on, että kertakäyttövaipoista tulee iso kasa jätettä, mutta myös kestoissa omat huonot puolensa. Ja meillä ( =mulla ) ei taida into riittää siihen jatkuvan pyykkivuoren pyörittämiseen... Sitä pyykkäämistä kun tuntuu jo muutenkin olevan ihan tarpeeksi... Mutta hatunnosto teille, jotka siihen urhoollisena ryhdytte.



Eipä kai tällä erää muuta, nauttikaahan leidit kasvavista mahoistanne ja lumesta,



Huiskis 29+4

Vähänkö tämä aika menee nopeasti...

Käytiin maanantaina kokoultrassa, vauvojen painoarviot oli ihan normaalit eli 1530 g ja 1560 g. Seuraava kontrolli neljän viikon päästä (jouluaattona ?) jolleivat ole syntyneet ennen sitä, sanoi lääkäri. Siinä vaiheessa meinasi tulla paniikki, että eihän ne vielä voi. Molemmat olivat kääntyneet raivotarjontaan, a-vauva oli jo melkein lähtökuopissa, b-vauva taas heiluttelee pyllyään tuossa yläosassa. Kohdun korkeus on tällä hetkellä n. 35 cm.



Tänään oltiin sitten neuvolalääkärillä tuon selän ja jalkakipujen takia, laittoi mulle lähetteen fysioterapiaan. Teki myös sisätutkimuksen, kohdun ulkosuu oli auki sormelle, mutta muuten kaikki oli ok. Painoa oli tullut viikossa 1,5 kg, eli turvotusta todella alkaa olemaan.



Paljonko te, jotka jo olette päättäneet kestovaippailla, olette varanneet kuorivaippoja yhtä lasta kohden ? Me ollaan kans vakaasti ainakin osittaiskestovaippailun kannalla, mutta jotenkin vaikka kuinka luen ohjeita en tahdo ymmärtää. Kaikista pienimpien vauvojen kanssa varmaan riittänee se harso ja kuori eikö ? Voi tietysti olla, että siinä alkupaniikissa kannetaan sitten vaan kertiksiä kaupasta... Joko teillä muuten on kaikki muu hommattu valmiiksi ? Mun pitäis vielä löytää jostain sitterit ja sellainen " lattiamatto" missä vauvoja voi pitää köllimässä. Niin ja se imetystyyny.



Meillä on monikkosynnytysvalmennus ollut jo silloin pari kuukautta sitten. Nyt ollaan kaks kertaa käyty perhevalmennuksessa, yks kerta on vielä jäljellä. Itse vaan usein miettii, että miten saa ajan jaettua tasaisesti kahden pienen vauvan kesken.



Pikkujoulujen odotusta !

Jouluomppu 30+0

Ajatella, taas on yksi kuukausi hurahtanut! Se h-hetki alkaa todella olla koko ajan vaan lähempänä! Mahtaakohan siirin pikkuiset olla vielä masussa? Kyllä kaksosodottajilla on jännät paikat vähitellen..



Meillä ei eilen tuntunut liikkeitä koko päivänä, ja arvaatte minkälainen huoli oli! Sitten kymmeneltä illalla sain vaavin provosoitua liikkumaan! Onkin jumpsinut sitten pitkin yötä ja tämän aamun. huh. Mulla on nykyään kamala pelko, että napanuora pääsee kiertymään pahasti tms. Nyt ollaan jo niin pitkällä, että mä en ainakaan kestäis jos jotakin tapahtuisi. En todellakaan.



Niistä hankinnoista: mä ajattelin aikoja sitten, että kaikki alkaa olla hankittuna. Nyt tein oikein konkreettisen listan yks päivä mitä kaikkea vielä pitää rintakumeista alkaen hankkia. Listasta tuli aika pitkä! Suurimpina investointeina kaukalo, sitteri, kantoliina, rintapumppu,rinnanlämmitin, rasvat ja lääkkeet. (mitenköhän ne on ennen vanhaan selvinneet, kun vauvoja vaan putkahteli tupiin ja tölleihin ; ) )



Nonna ja jouluomppu: Meillä varmaan osakertistellään myös tarpeen mukaan. Olen kuitenkin hankkinut jo aika kasan erilaisia kestoja. Hankin niitä kanssa käytettyinä, joten ovat jo hyvässä imussa. Kuitenkin lähes uudenveroisen näköisiä! Ihan alkuun on n. 20kpl harsoja (osa paksumpia vaippaharsoja), 2kpl hahtuvavilliksiä, 1kpl merinovilliksiä, 1kpl AIO (all in one, kuin kertis, mutta pestävä), 4kpl PUL-kuorisia taskuvaippoja, 7kpl sisävaippoja (osa menee koko vaippakauden), 3kpl nauhavaippoja (käyvät myös koko vaippakauden) ja 6kpl PUL kuoria.. Jotain jäi varmaan poiskin. Onhan tuossa ihan iso määrä, mutta monet menee tosiaan pidempäänkin, ellei peräti koko vaippakauden. Olen hankkinut samalla jo isompiakin taskuja ym. tulevaisuuden varalle. Kuosit on niin ihania! Ja se on hyvä, että ne kestää pesun tosiaan 60-95 asteessa. eli ovat hygienisiä. Ja kestäviä. Voi, tää on mun lempiaihe.. Ei varmaan kukaan ole arvannut.. : )



Lähdenpä tästä silityspuuhiin.



Hyviä vointeja kaikille! Miikuli ja verneri 29+2