Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihmisen sisään rakennettu tarve olla onneton?
31.10.2007 |
Elän varmasti elämäni parasta aikaa. Lapset ovat jo sen verran isoja, että pyyhkivät pyllynsä itse. Erosta olen toipunut. Minulla on ihana suhde mieheen, jonka kanssa myös lapseni tulevat loistavasti toimeen. Taloudellisesti tulen ihan kivasti toimeen. Minulla on ihana työpaikka. Kivoja ystäviä. jnejnejne.
Nyt kuitenkin haluan lähteä opiskelemaan lisää. Jos pääsen opiskelemaan ensi syksynä ja aion päästä, tapahtuu seuraavaa. Emme voi muuttaa yhteen miesystäväni kanssa. Opiskelun päätyttyä joudun hakemaan uuden työpaikan, sillä lisäkoulutusta en työssäni tarvitse. Taloudellisesti joudun tiukoille seuraaviksi vuosiksi, vaikka voisinkin osa-aikaisesti olla omassa työpaikassani. Ystävien kanssa en ehdi olla niin paljon kuin nyt. Tiedän millaista stressiä opiskelu tulee aiheuttamaan, unettomia öitä ja kiirettä, joka vihaan.
Kaikesta negatiivisesta huolimatta: MINUN ON PÄÄSTÄVÄ OPISKELEMAAN. Eli ilmeisesti haluan olla onneton, koska ainakaan taloudellisesti opiskelu ei tule kannattamaan.
Kommentit (2)
ja yhteenmuutto on vain minun haavettani, siitä ei ole edes puhuttu. Opiskelemaan lähdöstäni sen sijaan on puhuttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Kärsitkö ehkä perisuomalaisesta syyllisyyden tunnosta, jos tunnet olosi liian onnelliseksi?
Kuule täällä av:lla on viikoittain kanssasisariasi, jotka ovat oikeastaan helpottuneita selvittyään lasten vaippaiästä jne., mutta tekevät silti kuitenkin sen " iltatähden" . Ehkä opiskelu on sinulle jonkin sortin " iltatähden" korvike. (?).
Miksi et mieluummin nauttisi juuri tästä hetkestä ja yrittäisi vaikkapa keksiä ratkasuja, jotka ennestään vahvistaisivat uutta suhdettasi ja perheonneasi?