Kiusausta päiväkodissa

Mistä tiedät, että oma lapsesi on yksipuolisesti kiusauksen kohteena? mielelläänhän sitä uskoo, että oma lapsi on kiltti ja viaton, mutta sitten joskus vain osoittautuu, että oma lapsi on sopassa myös jollain lailla mukana. Asiaa on vaikea selvittää, kun ei ole itse paikalla. Itse pyytäisin päiväkodin henkilökuntaa tarkkailemaan tilannetta molempien lasten osalta, että mitä oikein tapahtuu. Itse välttäisin syyttämästä ja leimaamasta isompaa lasta ennen kuin olisin aivan varma siitä, mitä päiväkodissa tapahtuu. Itsellä kotona kiltisti käyttäytyvä lapsi osaa kummasti päiväkodissa käyttäytyä uskomattoman eri tavalla. Eikä sitä millään uskoisi. Konflikteihin tarvitaan usein kuitenkin kaksi osapuolta.

lähtisin liikkeelle. Pyytäisin henkilökuntaa seuraamaan tilannetta, jotta mitä siellä nyt todella tapahtuu, ja tietenkin puhumaan tälle 3-vuotiaalle sekä tarvittaessa hänen vanhemmilleen.



Tulisi ainakin sitten myös selvitettyä Päivänsäteen epäilykin, kuka kiusaa ja ketä. Tuntuisi ainakin, että lapsesi kuitenkin on se kiusattu eikä kiusaava osapuoli, jos henkilökunta on jo kertonut useasti joutuneensa puuttumaan asiaan, ja lapsi on alkanut pelätä hoitoon menemistä.



Jos päiväkodin kautta apua ei heru, sitten kai on otettava itse yhteyttä vanhempiin. Pk:n henkilökunnalla on kuitenkin velvollisuus puuttua kiusaamiseen sekä kertoa kaikille vanhemmille lastensa tarhapäivien kulusta, joten uskon vakaasti, että he myös tarttuvat asiaan. Jos lapsesi ryhmän vetäjät ovat haluttomia tekemään mitään, ota yhteys päiväkodin johtajaan.



Tsemppiä!

ja kysehan oli siis kolmevuotiaasta. Erikoista aikuiselta sallia itsensa tuntea tuollaisia tunteita pikkulasta kohtaan, vaikka eivat olisikaan omia. Tuon ikainen ei tavallisesti systemaattisesti kiusaa esim. vain yhta lasta vaan jos kiusaa niin kiusaa sitten kaikkia, ja silloin taitaa olla pienella kiusaajalla itsella kova hata ja paha olo. Eri asia sitten kun puhutaan isommista lapsista, silloin voi olla systemaattisempaakin. Mina lahtisin kanssa paivakodin kautta selvittamaan asiaa ja myos molemmilta puolilta. Ei ehka niinkaan kuin aikaisemmin sanottiin etta kiusatussa olisi itsessaan syyta vaan ennemminkin siksi etta voi myos olla etta ap:n lapsi on poikkeuksellisen herkka ja siksi kokee ehka normaalin rajoissakin olevan tilanteen erityisen ahdistavaksi. Tallaiseen herkkyteenkin voi saada apua. Ja tosiaan, jos paadyt ottamaan perheeseen yhteytta (mita itse en suosittele) niin lahdethan avoimin ja varovaisin mielin: on hyvin mahdollista etta siina perheessa on kaynnissa jonkinlainen paha kriisi jota lapsi oireilee tarhassa. Lapsen julmuus muita kohtaan voi olla merkki hanta kohtaan harjoitetusta julmuudesta kotona; ethan halua ainakaan lisata sita (voi nimittain olla etta vanhemmat rankaisevat kovalla kadella lasta jos sina otat heihin yhteytta). Eli mieti nyt tarkkaan ja jarjella seka sydamella mita teet, ja yrita nyt edes vahan ajatella asiaa muidenkin kuin sen oman lapsen kannalta.

Olen aivan puulla päähän lyöty, kuinka suurin osa ap:lle tarkoitetuista vastauksista on tiukasti sävytetty silllä, ettei ap nyt vain lähtisi syyllistämään tätä kiusaajaa ja että tulisi ymmärtää kiusaajan perhettä ja että olisiko syytä sittenkin ap:n lapsessa etc. etc. etc.



HALOO OIKEESTI!!!



Juuri tuo syyllistämisen pelko ja kiusaajien "suojeleminen" saa lapsemme ja nuoremme voimaan yhä huonommin.



Ehdottomasti tilanne täytyy saada kuriin ap:n päiväkodissa ja tietenkin myös niin, että kiusaaja saa kaiken tarvitsemansa avun. Mutta on kuitenkin niin, että mikäli kiusaajalla on jokin tilanne tai kriisi kotona tms., niin ei toisten lasten tule joutua sijaiskärsijöiksi ja "ymmärtäjiksi" tuollaiselle toiminnalle. Kaikilla meillä on oikeus elää elämämme rauhassa ja olla osa yhteiskuntaa ilman kiusatuksi tulemista.



Iski tosi pahasti silmään tuo nykyään niin kovin yleinen asenne, että kaikenlaisia kiusaajia tulee ymmärtää meidän "tavallisten" joutuessa vain hiljaa tyytymään olemaan onnellisia kun ei meillä mitään ongelmia kuitenkaan ole.



Ja nyt saa kukkahattutädit muuten ihan vapaasti suuttua tästä kirjoituksesta!



Ap:lle toivotan voimia asian selvittelyyn päiväkodin kanssa. Toivottavasti kiusaus saadaan kuriin ja lapsesi taas tykkäisi mennä hoitoon.



Nalle

Muistatko etta me puhutaan nyt KOLMEVUOTIAASTA jonka ap haluaa "lynkata" (=hirttaa, jos ei termin merkitys ole selvilla)? Minustakin tilanteeseen pitaa puuttua, mutta se etta ap hoyrypaissaan soittaa taman lapsen kotiin tuskin auttaa ketaan, pain vastoin. Jos olisi kyse vanhemmasta lapsesta, ajattelisin ehka hiukan toisin ainakin silta osin etta kiusaus voi todella olla systemaattista ja kohdistua vain ap:n lapseen, mutta kolmevuotiaasta en jaksa viela tata uskoa. Kiusaajalla on varmasti joku ongelma, mutta selviaako se ap:n ehdottamalla toiminnalla on aika vaikea uskoa. Eli siis keskustelemaan tarhaan ja selvittamaan asiaa, mutta ei pida hyokata keskelle toisten ihmisten perhetta jos ei ole yhtaan yleiskuvaa siita mista voisi olla kyse.



Itsella on yksi vastaava kokemus: meidan 2 vee puri toista lasta paivakodissa (ei kivaa, oli sanottu sata kertaa etta ei saa purra, tarhassa puututtu jne). Lapset olivat (ja ovat) keskenaan hyvia kavereita normaalisti, ja puremista tapahtui muistaakseni 2-3 kertaa usean vuoden tarhauran aikana. Tarhan tadit puuttuivat aina heti tilanteeseen. En tieda liittyiko asiaan se etta MEILLA oli silloin juuri kriisi kotona, olin raskaana ja meinasin menettaa vauvan, jouduin olemaan pitkaan sairaalassa tiputuksessa ja sitten vuodelevossa kotona. Mies hoisi koko kodin ja tyton yksin ja kavi viela vastuullisessa ja vaikeassa tyossa. Olimme kaikki enemman kuin stressaantuneita ja se ehka vaikutti tyttoonkin. Tassa tilanteessa toisen lapsen aiti ylireagoi ja pani miehensa soittamaan minulle, vaikka he tiesivatkin mika tilanne meilla oli kotona. Emme toki rankaisseet tyttoa tms typeraa (koska emme ole tallaisia vanhempia, ikava kylla naitakin loytyy) mutta itse stressaannuin kovasti eika se varmasti auttanut asiaa mitenkaan. Toki sanoimme tytolle tiukasti etta pureminen on kielletty. Eli taman perusteella osaan samaistua hiukan toisenkin puolen perspektiiviin. Naissa asioissa on aina kaksi puolta.

Itseani kiusattiin systemaattisesti parin erittain hairiintyneen tyton taholta tarhassa kun olin n. 5-6 vee. Otan taman asian tosi vakavasti. Silloin asiaa EI kasitelty tarhan taholta millaan tavalla. Kuitenkin lapset ovat vahan kuin koiria (anteeksi vertaus mutta suurin osa ymmartanee mita tarkoitan), etenkin pienemmat lapset kuten tassa ap:n tapauksessa: jos ei pahantekoa seuraa puuttuminen/rangaistus VALITTOMASTI sen tapahduttua, he eivat valttamatta osaa yhdistaa asioita toisiinsa. Sikisikin minusta asioita pitaa kasitella siella missa ne tapahtuvat, eika myohemmin kotona; vanhempien on aarimmaisen vaikea puuttua tuonikaisen lapsen toimintaan silloin kun he eivat ole paikalla, hoitajat taas pystyvat siihen puuttumaan.



Itse olen yrittanyt kasitella omaa (ja muuten myos mieheni, jota hakattiin koulussa) kiusatuksitulemisen kokemustani opettamalla lapsilleni empatiaa ja auttamalla heita ajattelemaan asioita muidenkin kannalta. Siksi suosittelen tata ap:llekin; muiden (tarhan, toisten vanhempien jne.) on myos helpompi ottaa ap:n viesti vakavasti jos han ei esita sita pyhaa vihaa uhkuen vaan rauhallisesti ja ajattelevaisesti. Lynkkaamisesta puhumista (ja edes sen ajattelemista, sen verran kauhea asia se on) en suosittele ollenkaan.

tuli vain mieleen, että jotkut pienet lapset etenkin pojat saattavat ilmaista syvintä ihastusta aika väkivaltaisella tavalla. Oma ihana aurinkoinen poikani saattaa ottaa tosi rajusti kiinni oikeasti rakkaimman "tyttöystävänsä" poskista ja tukasta, näin että on jäänyt naarmuja. Ja vaikka on itse koko ajan paikalla kieltämässä tuommoista käytöstä ja ohjaamassa tunteiden purkaukset hellempään suuntaan (saa pussata muttei saa purra :), niin nämä pienet ovat välillä vain uskomattoman nopeita. Enkä varmasti kykenisi ehkäisemään kaikkia niitä tilanteita jos olisi vielä samanaikaisesti edes pari-kolme 1-2 vuotiasta hoidettavana.



Ehkä tuon "kiusaaja-lapsen" vanhempien kanssa kannattaa aluksi keskustella siitä, että lapsen kanssa voi käydä läpi sitä miten positiiviset tunteet ilmaistaan positiivisesti jollain ikään sopivalla tavalla.



Minusta on aika ihmeellistä sekin että 3 vuotias osaa jo kiusaa sanallisesti ja 2,5 vuotias osaa jo siitä kertoa kotona. Ilmeisesti oman vertailupohjani kielellinen kehitys on jotain ihan toista maata :(

vain vielä pari kommenttia ottamatta kantaa kaikkeen täällä esitettyyn.



Mun mielestäni ei ole ihmeellistä, että 2,5-vuotias osaa puhua :), vaikkei nyt kaikkea osaakaan ilmaista. Ja ap:han kertoi, että päiväkodin henkilökunta on joutunut puuttumaan tilanteisiin myös, eli ei hän pelkästään oman lapsensa antaman informaation varassa ole.



On totta, että ap mainitsi viestissään lynkkausmentaliteetin, eikä se kauniilta tietenkään kuulosta. Itse en kylläkään tulkinnut sitä niin, että hän tämän 3-vuotiaan haluaisi lynkata vaan on kiukkuinen tämän vanhemmille?



Kuten jo aikaisemmin mainitsin, on tärkeää, että asia selvitetään perusteellisesti ennen kuin mitään ruvetaan suuntaan tai toiseen tekemään. Mutta minuakin surettaa se, mihin suuntaan myös Nalle mainitsi, että kiusatun aina oletetaan olevan itse jotenkin syyllinen tilanteeseensa. Myös todistustaakka kiusaamistapauksissa on aina uhrilla.



Tietenkin on selvää, että kiusaaminen voi johtua lapsen pahasta olosta. Mutta juuri sen takia aivan erityisesti asiaan tulisi puuttua, jotta myös tämä 3-vuotias saisi apua (jos nyt on kiusaaja).

Eli siis olettaen etta kommentit edella koskevat minun viestiani, sanon viela kerran etten ole koskaan vaittanyt ettei tilannetta pida selvittaa: se PITAA selvittaa, mutta mielestani pitaa _aloittaa_ tarhasta, syista jotka olen maininnut jo edella. Tamahan oli ap:n alkuperainen kysymys, johon han halusi kommentteja. Edelleen pidan myos "lynkkausmentaliteetista" puhumista kolmevuotiaan lapsen kohdalla (tai edes aikuisen kohdalla) vahintaankin tyylittomana, ellei paljon ikavampanakin asiana, ja luulen etta taman vahintaankin harkitsemattoman kielenkayton herattamat vastareaktiot selittanevat sen miksi joidenkin tahan vastanneiden sympatiat eivat olleet pelkastaan ap:n puolella. On kuitenkin hyva etta kiusaamisesta puhutaan ja "kissa nostetaan poydalle". Omalta osaltani lopetan kommentoinnin tahan.

Ei ollut viestini suunnattu erityisesti sinulle ElsaAlice :), vaan tuo kiusatun surullinen altavastaajan asema tuli mieleeni ihan ylipäätään näitä viestejä täällä lukiessa.



Itsekin kirjoitin kummassakin viestissäni, että selvittely tulee aloittaa päiväkodin kautta, ja että se palvelee kumpaakin osapuolta. Ja - kuten sanoinkin - minustakaan lynkkauksesta puhuminen ei ollut kaunista, vaikka tavallaan ymmärrän vanhemman kiukun jos tuntee, että oma lapsi kärsii.



Ja nyt häivyn minäkin täältä "jankuttamasta" ;)!

Ymmärrän huolesi, mutta tällaiset asiat ovat yleensä niin moniselkoisia, että tuskin yhtä oikeaa vastausta löytyy. Toki me voimme arvuutella vaikka mitä, mutta oikeastaan se on aika turhaa. Eli ota asia tarhassa uudelleen esille ja vaadi siihen selvyyttä.



Kerroit lapsesi olevan pieni, viaton ja todella kiltti. Kuvauksesi sopii hyvin aika moneen pieneen lapseen ja sitähän me äidit tahdomme aina lapsistamme ajatella. Ja se nyt tuskin johtaa mihinkään, jos lähdemme sille linjalle että "kiusaaja" on tuhma. Kyllähän jokainen meistä varmaan tietää, että kolmevuotiaan aivojen kehitys ei vielä ole sillä asteella, että hän kykenisi systemaattiseen kiusaamiseen pelkkää ilkeyttään. Joku tuossa aiemmin turhautui siitä, miksi aina kiusaajaa lähdetään auttamaan. Syy aika pitkälti johtuu siitä, että koska hän on se ongelman ydin, niin häntä pitää auttaa. Se ei missään nimessä tarkoita etteikö kiusattua pitäisi auttaa päinvastoin, mutta onhan selvää että ellei kiusaaja saa apua, niin tilanne ei muutu.



Kysyit mitä voisit asialle tehdä. Mielestäni voisit siis vaatia päiväkodin henkilökuntaa olemaan tilanteen vuoksi enemmän varpaillaan. Tekemään sellaisia ratkaisuja, etteivät lapsesi ja kiusaaja jäisi kahdenkesken. Ja pitkällä tähtäimellä koittaisitte auttaa lastanne saamaan vahvemman itsetunnon ja sitä kautta hän ehkä oppisi tulevaisuudessa pitämään paremmin puoliaan. Vielä hän on kovin pieni, mutta tälläisilta tilanteilta ei tulevaisuudessakaan voi välttyä.



Jos päiväkodin kanssa keskusteluista ei ole apua, niin sitten voisit ottaa kiusaajan vanhempiin yhteyttä ja selvittää tilannetta. Mutta muista, jos haluat saada tilanteen laukeamaan, niin keskustele RAKENTAVASTI. Koskaan ei tiedä minkälaisia vanhempia on vastassa ja haluavatko he ymmärtää tilannettasi, joten ota yhteyttä vain jos luulet pystyväsi rauhallisesti selvittämään asiaa.

=)

Itse en ainakaan ottanut hernettä nenään tuosta ap:n lynkkaussanonnasta, se on vain sanonta eikä ap varmasti sillä mitään tarkoittanut. Älytöntä juuttua tuollaiseen yksityiskohtaan.



Suomessa ihan liikaa hyysätään kiusaajia, itse kiusattuna olen sen hyvin karvaasti saanut kokea. Ja meillä on muskarissa pikkasen alle kolmevuotias tyttö joka aivan systemaattisesti on ottanut meidän tytön silmätikukseen ja todella kiusaa tönimällä ja viemällä aina kaiken mahdollisen juuri meidän tytön kädestä, ei kenenkään muun. Tarkennetaan vielä että meidän tyttö on 1,5 vuotias, ei osaa puhua eikä mitenkään puolustautua tai provosoida tuota isompaa tyttöä, ei todellakaan ymmärrä mitä on meneillään. Itse äitinä tuo tuntuu pahalta katsoa, vaikka tuon isomman tytön äiti onkin mukana ja puuttuu hienosti tilanteeseen aina, mutta ei tietenkään ehdi joka kerta. Tuo kiusaajatyttö ei hymyile koskaan ja on aina kiukkuisen näköinen. Tiedän tasan tarkkaan että heillä on kotona kaikki hyvin. Eli kyllä tuo ikäinen lapsikin voi olla vaan ilkeä, ja silloin siihen täytyy puuttua, muuten tuossa on tuleva koulukiusaaja.



Ja meidän naapurin 2,5 vuotias poika puhuu aivan täydellisesti jo, joten osaisi kyllä kertoa jos joku kiusaisi.

ja oma lapsesi pieni, viaton, kiltti 2,5v. Siis ikäeroa vain 0,5v ja olet lynkkaamassa puoli vuotta vanhempaa lasta! Kysy nyt ensin niiltä hoitajilta minkälaista se kiusaaminen on ja missä tilantessa sitä esiintyy. Voihan olla että tämä "tosi iso lapsi" leikki vähän vilkkaamin ja siinä voi sattua pieni hipaisu ym. jonka tämä "pieni, viaton, todella kiltti" sitten kokee kiusaamiseksi.



Entäpä jos tilanne olisi toisin päin ja joku ajattelisi sinun lapsestasi noin? Itse en voisi ajatella kenenkään pienestä lapsesta noin pahasti. Surullista...

Minunkin on "pakko" vielä hieman kommentoida MinniMarian innoittamana...

En missään nimessä halua nyt pahoittaa mieltäsi, mutta sanoit: "kiusaajatyttö ei hymyile koskaan ja on aina kiukkuisen näköinen.Tiedän tasan tarkkaan että heillä on kotona kaikki hyvin. Eli kyllä tuo ikäinen lapsikin voi olla vaan ilkeä, ja silloin siihen täytyy puuttua, muuten tuossa on tuleva koulukiusaaja."

Ensiksikin kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut, että asiaan ei pitäisi puuttua. Toiseksi, sinä et voi varmuudella tietää että siinä perheessä kaikki on hyvin vaikka kyseessä olisi paras ystäväsi. Ja kolmanneksi, miten ihmeessä voit olla vain tämän perusteella varma, että tästä KOLMEvuotiaasta tytöstä saamme uuden koulukiusaajan?

Mielipiteitä toki saa esittää, mutta on vaarallista esittää niitä ainoana mahdollisena totuutena. Ymmärrän toki, että oma taustasi voi vaikuttaa mielipiteeseesi, ehkä jopa niin ettet voi ihan täysin realistisesti tarkastella tilannetta. Ymmärrän myös, ettei kukaan vanhempi halua omaa lastaan kiusattavan syystä tai ilman. Mutta sitä en ymmärrä, jos aikuinen ihminen ei kykene asiaa tarkistelemaan usealta eri kantilta. Enkä nyt tarkoita, että asiat pitäisi vain kylmästi hyväksyä, vaan sitä että ne pitäisi yrittää ratkaista rakentavassa hengessä.



Valitettavasti olen edelleen sitä mieltä, että tällaisissa tilanteissa asioita lähdetään selvittämään ns. kiusaajasta. Se voi tuntua sinusta hyysäämiseltä, mutta ei ongelmaa oikein ilmankaan voi ratkaista. Virhe tapahtuu silloin, jos kiusattu ei saa asianmukaista jälkihoitoa. Ja toivon todella, että et leimaa kolmevuotiasta lasta ilkeäksi, ilman että vaivaudut sen paremmin perehtymään asiaan. Se on ihan liian helppo tie ja missä olisimmekaan jos kaikki asiat ratkaistaisiin sillä mallilla. Tai älä ainakaan "tartuta" ajatusmalliasi lapseesi. Sillä valitettavasti "tiedän" näin koulumaailmassa työskentelevänä ihmisenä, että asennevamma tarttuu ja mm. näin niitä kiusaajia syntyy. Enkä nyt missään nimessä ole nimittämässä sinun lapsestasi tulevaa kiusaajaa, mutta muistuttelen aikuisen mallista lapsen elämässä.



Nämä ovat vaikeita asioita, eikä "hikeentyminen" auta asiaa ( puhun yleisesti ). Joskus toki asiat ns. liippaavat turhan läheltä, eikä kuumenemiselle voi mitään.

Mutta koitetaan vaihtaa asiallisia mielipiteitä ja ehkä meistä itsekukin voi sulauttaa omiin mielipiteisiinsä hitusen jotain uuttakin... Pääasiahan näissä kirjoituksissa ei ole se kuka on oikeassa, vaan se että kuka vain voi tulla näille palstoille pyytämään apua ja vertaistukea. =)

Et kerro, miten kauan tätä on jatkunut. Ilmeisesti kuitenkin jo jonkin aikaa koska lapsesi ei halua enää mennä päiväkotiin. Minä ottaisin yhteyttä sekä päiväkotiin että kiusaajan vanhempiin. Sinä vanhempana olet se, joka lastasi puolustaa ja ajaa hänen etuaan. Ja lapsesi myös luottaa siihen. Kiusaajalla voi olla omat vaikeudet kotona, mutta kohta teillä on myös vaikeaa, kun on pieni kiusattu lapsi kotona. Ajattele lastasi ensi sijaisesti. Missään nimessä en kehoita nostamaan asiaa vihaisesti esiin ja syyttelemällä kiusaajan vanhempia, vaan täysin asiallisesti ja siitä näkökulmasta, että näitä molempia lapsia on nyt autettava.

No meillä ei kyllä ongelmaa olekaan koska tuon kiusaajatytön äiti puuttuu kyllä tilanteeseen ja on itsekin siitä sanomansa mukaan huolissaan. Tämä tyttö nimittäin käyttäytyy aivan eri tavalla kuin muut ikäisensä. Joskus lapsilla on jotain vialla, tämä kannattaa myös pitää mielessä. Meidän tytön kiusaajan vanhemmat yrittävät tehdä asialle jotain, mutta jos he olisivat erilaisia, voisi tulevaisuudessa tuolla tytöllä olla pahoja ongelmia jos hänen vanhempansa eivät olisi tietoisia miten tyttö käyttäytyy muiden lasten kanssa.



En todellakaan suostu katsomaan kiusaajan kannalta asiaa jos minun lastani kiusataan. Vaikka kiusaajalla olisi helvetti kotona, se ei oikeuta häntä kiusaamaan muita. Uhrin ei pidä olla sijaiskärsijä kiusaajan huonon tilanteen vuoksi. Tiedän että olet eri mieltä, mutta sama se.



Pointti on, että ap:n pitäisi EHDOTTOMASTI kertoa kiusaajan vanhemmille ystävällisesti ja rakentavassa hengessä mitä päiväkodissa tapahtuu, pahinta on jos vanhemmat eivät saa tietää että heidän lapsellaan on ongelma. Jos siis on, en tietenkään tarkoita että tuo lapsi on välttämättä sairas mitenkään. Jotkuthan täällä olivat lynkkaamassa ap:ta ettei saa mennä kiusaajan vanhemmille puhumaan, ilmeisesti mentaliteetti "lapset on lapsia" sallii kaiken käyttäytymisen. Ap ei tuntunut saavan vertaistukea tai apua vaan haukkumista ja vastalauseita, siksi oli pakko kirjoittaa toisenlainen näkökulma asiaan.

En halua saivarrella asian suhteen, mutta halusin vielä selventää muutamaa asiaa. Huomasitko itse että ensimmäisessä kirjoituksessasi pidit kiusaajaa vain ilkeänä, jota minä ihmettelin. Toisessa kirjoituksessasi kirjoitit: "Joskus lapsilla on jotain vialla, tämä kannattaa myös pitää mielessä." Tätä minä mm. tarkoitin, asioita pitää osata tarkastella usealta kantilta.



Kirjoitit: "En todellakaan suostu katsomaan kiusaajan kannalta asiaa jos minun lastani kiusataan. Vaikka kiusaajalla olisi helvetti kotona, se ei oikeuta häntä kiusaamaan muita. Uhrin ei pidä olla sijaiskärsijä kiusaajan huonon tilanteen vuoksi. Tiedän että olet eri mieltä, mutta sama se." Ei kukaan käskekään sinua katsomaan asiaa pelkästään kiusaajan kannalta, vaan realistisesti ottaen eri osapuolet huomioon. Mutta hyvä ettei teillä ole ongelmaa.



Kerrotko missä kohti minä olen sanonut kiusaajan kotiolojen oikeuttavan hänet kiusaamaan muita? Tai että kiusaajan huonon tilanteen vuoksi sallisin uhrin toimia sijaiskärsijänä? En nyt tiedä kirjoitanko vain niin epäselvästi, vai yhdisteletkö sinä nyt useita eri kirjoituksia ja tulkitset niitä hieman omintakeisesti. Enkä enää ole varma tämän keskustelun hedelmällisyydestäkään, mutta ehkä ap itse tietää parhaiten onko kaikki ollut vain haukkumista ja vastalauseita...



Minun muistaakseni kukaan ei ole kieltänyt ap:aa puhumasta kiusaajan vanhemmille, vaan esittänyt omia mielipiteitään ja kantojaan kuinka he mahdollisesti asiassa etenisivät. Ymmärtänet varmaan, että jos ongelma on päiväkodissa, niin lapsen vanhempien kädet ovat aika sidotut. Toki heidän kanssa voi asiasta keskustella, mutta päiväkodin henkilökunta on avainasemassa.



Itse olen työskennellyt kasvatusalalla n. 13 vuotta ja uskon vakaasti, että jyräämällä ja syyttelemällä ei hyviä lopputuloksia saavuteta. Jokainen äiti varmaan puolustaa lastaan leijonaemon tavoin, mutta kompromisseja on osattava tehdä puolin ja toisin. Sinä toki saat olla erimieltä asiasta, mutta muista esittää asiat omina mielipiteinäsi, älä ehdottomana totuutena. Mutta yhtä kaikki, koska me kaikki olemme yksilöitä ja ajattelemme asioista eri tavoin, ovat tälläiset palstat mielestäni rikkaus. Aina ei apua löydy, kun taas joskus sitä voi saada yllättäenkin lukiessa muiden kirjoituksia. =)

Eikä omaa kantaa oikein saa näin kirjoittamalla suht lyhyesti ilmaistuakaan. Tuntui vain niin pahalta kun jotkut suunnilleen hyökkäsivät ap:ta vastaan, en tarkoita sinua vaan joitain aikaisempia vastaajia. Itse olen niin empaattinen että mietin kaksi päivää loukkasinko jotain ihmistä jos sanon vähänkin pahasti, en missään muodossa siedä kiusaamista, en lapselta enkä aikuiselta. Itse haluaisin todellakin tietää jos oma lapseni tulevaisuudessa kiusaisi jotain toista lasta päiväkodissa. Pahoittelen jos ymmärsin kirjoitustasi väärin, pitkiä tarinoita kun lukee niin osa unohtuu omaa juttua kirjoittaessa..



Eiköhän tämä ole jo puitu, tsemppiä sinulle ap asian kanssa, toivottavasti saat selon asiaan pian.