Mitä eroa on sisaruksesi ja sinun suhteessa vanhempiinne?

Meillä, Isompi sisarus lainaa vanhempien autoa lähes päivittäin. Käy syömässä lähes päivittäin, lainaa heidän asuntoaan, pesettää pyykit lapsuudenkodissa ja jos hänellä on kerran tai kaksi kuussa lapset niin vie ne hoitoon lapsuudenkotiin.

Ikää on lähes 40v.. Minä olen se joka jeesaa vanhentuneita vanhempiani, vien kauppaan, haen matkoilta ja katson reseptiasiat kuntoon jne.



Tasan ei mene.. En ole siis kateellinen, ihmettelen miten samasta perheestä voi vain tulla näin erilaisia käytös ja roolimalleja..

Tarkoitin:



Onko ap:n sisarus miespuolinen?

2

Nuorempi sisareni on se rakkaampi, häntä avustetaan rahallisesti, hänelle ostetaan kalliitta tuliasia, hänen lapsia hoidetaan ja kehutaan. Hänen ei tarvitse koskaan olla vanhempieni juhlissa tiskarina ja kahvinkeittäjänä.

on niin, että pikkusisko on edelleen perheen vauvavastasyntynyt, jonka halut ja mielenoikut menevät muiden edelle. Hänellä on itselläänkin kyllä jo kolme lasta. Ja kyllä olen pahoillani ja kateudesta vihreä.

mitä minulta vaadittiin 14-vuotiaana. Pyykit pestään, kukat kastellaan, rahallisesti autellaan jne.

Olemme läheisiä, vaikka välimatkaa 450 kilometriä. Minun kokemukseni mukaan välimme vanhempiin ovat molemmilla kunnossa ja tasapuoliset. Itse asun perheineni vanhempiani lähellä, joten käytännössä olemme yhdessä useammin. Veljeni tapaa vanhempansa (ja minut) pari kertaa vuodessa.

vanhempamme ovat hyvässä kunnossa, joten vanhempani auttavat sekä yksin asuvaa veljeäni, että meitä jos tarvitsemme lastenhoitoapua. Sitten kun vanhempani raihnastuvat, niin meikäläinen hoitaa varmaan sitten kaikki kolme taloutta.... täytyy nauttia helposta elämästä niin kaun kuin voi

Veli sensijaan asuu vanhempien kanssa samassa kaupungissa.



Välit kaikkiin ovat juuri sellaiset kuin haluankin: läheiset mutta ei tukahduttavat. Veljen lapsia isovanhemmat tietysti hoitavat enemmän jo ihan etäisyyden vuoksi, mutta kyllä minäkin apua saan. Vien lapset Suomeen tai vanhempani tulevat tänne.



Vanhempamme yrittävät tosissaan olla tasapuolisia, välillä se menee naurettavuuksiinkin. Jos käly sai ompelukoneen lahjaksi, ei mulle tarvi ostaa samanlaista. Saati sitten mun miehelle :)

Itse olen sisaruksista ainoa, joka asun vanhempien kanssa samalla paikkakunnalla ja sitä myötä on mahdollistunut mm. se, että äiti on vuorotteluvapaalla hoitanut lapsiani kuopuksen äitiysloma jälkeen töihin palattuani. Siskon perhe käy usein vanhempien luona ja ovat monta päivää kerrallaan, joten toisaalta heidän lapsillaan on varmasti vähintään yhtä läheinen suhde isovanhempiin kuin omillani. Samalla paikkakunnalla asumisesta huolimatta saattaa mennä viikkoja, ettemme tapaa toisiamme ja sitten välillä kylaillään enemmänkin.



Veli asuu kauempana ja käy harvemmin, mutta täsmälleen samalla tavalla tulee kohdelluksi kuin me tytötkin. Kaikki saavat varmaan talaoudellista avustustakin tarvittaessa, itse en ole tainnut viimeiseen seitsemään vuoteen vanhemmilta rahaa saada, kun työssäkäyvinä ihmisinä pärjäämme omillamme. Lahjojen suhteen vanhemmat ovat hyvin tasapuolisia: yleensa kaikka saavat samanlaiset tai aika tarkalleen samanarvoiset joululahjat, jos niitä annetaan.



Meillä on kyllä keskenämmenkin erittäin hyvät ja tiiviit välit, johtuisiko osittain vanhempien (erityisesti äidin) tasa-arvoisesta kohtelusta.

Minä perheeni kanssa 50 km etäisyydellä.



Vanhempani eivät koskaan ole halunneet hoitaa hetkeäkään lapsiani tai muuten osallistua heidän elämäänsä.



Siskon lapsia matkustavat hoitamaan aina tarpeen tullen ja ihan vain muutenkin, että siskoni miehensä kanssa pääsevät "vapaalle": Osallistuvat myös siskon lasten päiväkodin isovanhempien päiviin, kevätjuhliin ja muihin sellaisiin.



Mitään näistä ei meidän lapsen kohdalla.

siskoni on aina ollut se vaativampi ja kärsivämpi ihminen.

että vanhemmat hoitaa sen lapsia vaikka kymmenen päivää putkeen, jos se lähtee lomalle.



Minä jo aloin vähän katkeroitumaan siitä, että meidän lapset on vanhemmillamme hoidossa aina vain muutaman tunnin kerrallaan.



Ensinnäkin minua ihmetytti se, että miten voi samoista geeneistä tulla niin erilaiset tyttäret, kun mun mielestä sisko käyttää vanhempien hyväntahtoisuutta röyhkeästi hyväkseen, ja pakottaa vanhemmat hoitamaan, vaikka he suoraan sanoisivat, etteivät jaksa niin pitkää jaksoa. Ihan on hävettänyt siskon puolesta.



Mutta sitten katkeruus on mielessäni helpottanut, kun puhuin äidin kanssa asiasta moneen kertaan, ja lopulta äiti sanoi, ettei uskalla olla menemättä hoitamaan lapsia, sillä pelkää, että sisko lähtee lomalle silti, ja jättää vaan pienemmät lapset vanhimman lapsen hoidettavaksi. Ja vanhin lapsi on 15-vuotias.



Nyt kun ymmärrän äitini motiivit, niin jaksan epätasa-arvoista tilannetta paljon paremmin.

he käyvät useasti, jopa arki iltana kylässä. Ja vanhempani hoitavat useasti heidän lapsiaan. Muuten ei kohtelu ole mitenkään erinlaista.



Miehellä on yksi veli ja heidän vanhempansa kohtelevat heitä hyvin eritavalla.

Mieheni on aina pärjännyt rahallisesti hyvin itse ja vanhemmat luottavat siihen, että pärjää. Tämän veljen velkoja ovat maksaneet ja muutenkin ihan eritavalla holhoavat tätä. Mieheni ei saanut apua edes silloin kun sitä tarvisi opiskellessaan.

Miehen veljeä aina kehuvat ja kaikki mitä tällä on on hienoa. Lapsuudesta puhuvat positiivisia asioita veljestä ja samaan hengenvetoon sanovat jotain negatiivistä miehestäni.

En uskonut alkuun kun mieheni kertoi lapsuudesta kuinka epäoikeudenmukaisia vanhemmat olivat häntä kohtaan. Jutut on ihan uskomattomia, kukaan ei voi tiedostamatta tehdä sellaisia asioita. Olen huomannut, että tämä on totta ja sen huomasi äitinikin, joka kauhisteli asiaa minulle ennenkuin olin edes kertonut asiasta.



Mieheni on nuorempi ja nyt huomaan kun meillä on myös 2 poikaa, että tämä suosii nuorempaa poikaamme, koska on jotenkin samaistunut tähän ja esikoisella on paljon kovempi kuri ja mitään pahaa ei todellakaan saa miehen mielestä tehdä kuopukselle. Kuopus kyllä saa tehdä esikoiselle kiusaa ja saa aina isältään tahtonsa läpi. Esim. jos on esikoisen kanssa lähdössä jonnekin ja on tämän vuoro päästä esim. isän kanssa uimaan, niin kuopus haluaakin mukaan ja mieheni saattaa ottaa kuopuksen esikoisen sijasta.

Veli oli vanhempien henki ja elämä, koko maailma pyöri veljen ympärillä miltei kirjaimellisesti. Tuntui, että veljen ei annettu kasvaa aikuiseksi (ei mitään vikaa henkisellä puolella, ihan fiksu mies) ja mä olin jo pienestä se aikuinen. Ja tukipylväs vanhemmille, sillä älyttömän rankkaa heillä oli veljen kanssa 24h hoitotarpeen takia.



Nyt veli kuoli, ei vaivaa enää hoidollaan. Mutta isälle ja äidille jäi tyhjiö elämään kun oli niin pienet kuviot ollut. Ja taas mä olen se tukipylväs, vielä enemmän kuin ennen. Äiti on masentunut eikä saa elämästä otetta, isä sairastelee.. Ja mä olen yksin nyt noiden kanssa.... Pitäis vaan jaksaa. =0/