Ikäviä muistoja sairaalasta/neuvolasta?
Hei.
Tyttäreni syntyi toukokuun lopussa (-07) ja koko sairaalassa viettämästäni ajasta on suurimmaksi osaksi ikäviä muistoja.
Sairaalaan saapuessani pyysin eräältä kätilöltä peräruisketta ummetuksen takia, jonka sain yövuoron vaihtuessa. Supistuksia oli kestänyt kymminisen tuntia ja olin ollut sairaalassa 4 tuntia. Vihdoinkin 20 tunnin jälkeen pääsin synnytyssaliin ja 4 tunnin jälkeen tyttäreni syntyi. Kaikki tarpeellinen tehtiin synnytyssalissa jonka jälkeen kaksi kätilöä vei hänet pois. Olin ymmälläni, koska kukaan ei sanonut mitä tapahtuu.
Kymmenisen minuuttia myöhemmin kätilö tuli kysymään tiedänkö mistä on kyse. Hän sanoi, että tyttäreni hengityksen kanssa oli ollut ongelmia ja hän on polilla keskoskaapissa. Tämän sanottuaan kätilö lähti.
Levättyäni muutaman tunnin, halusin nähdä tyttäreni ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen. Olin ehtinyt istua hänen vierellään hiljaa vain muutaman minuutin (ja en ollut koskenut edes häneen) eräs hoitaja tuli äkäisenä toteamaan, että minun pitäisi lähteä, koska lapsen täytyy levätä.
Onneksi tyttäreni pääsi vuorkauden kuluttua viereeni. Seuraavaa ongelmaa ei täytynyt pitkään odottaa. Yritin hoitajalta pyytää mielipidettä, vaihdanko vaipat ja imetänkö suurin piirtein oikealla tavalla. Ainoa kommentti oli, että vaipanvaihtoon ja imetykseen täytyy nyt vain tottua.
Nykyään ongelmat vain näyttävät vaan jatkuvan neuvolassa. Pituuden ja painon tarkastus sujuu, mutta jos kysyn jotain esim. ruokavaliosta tai kehityksestä, en saa minkäänlaista kunnon vastausta.
Onko kenelläkään samalaisia kokemuksia?
Kommentit (8)
ensimmäisen kun sain niin hoitohenkilökunta oli todella töykeää ja pitivät minua jotenkin ihan lapsena johtuen osittain siitä että oli 17 kun sain esikoisen. Kolmannen kohdalla tein asiat niin kuin itse halusin enkä kuunnellut enää koko henkilökuntaa ja sain siitä hyvästä kaikki vanhemmat hoitajat suuttumaan. Sainpahan ainakin hoitaa vauvani niin kuin haluan :o) neljännellä kerralla heti synnytyksen jälkeen vauvaa lähdettiin kiidättämään teholle ja minä jäin yksin synnytys saliin ja olin siellä melkein 2h yksin kunnes lääkäri tuli selittämään mistä on kyse ja tämä lääkäri ei edes katsonut minuun päin kun selitti että vauvani hengitys ei oikein toimi ja todennäköisesti sen keuhkot on pahasti tulehtuneet. Osastolla henkilökunta oli sitten kyllä oikein ihanaa ja sain hyvää hoitoa ja huoneen jossa sain olla yksin ettei minun tarvinnut katsella kuinka toiset hoitivat vastasyntyneitä kun oma taisteli hengestään teho-osastolla.
Riippuu hirveästi henkilöstä kuinka asiat sujuu. Minulla on yksi ainoa oikein mukava muisto yhdestä hoitaja harjoittelijasta joka oli todella ihana ja osasi auttaa imetyksen ja muunkin suhteen aivan mahtavasti.Minulla siis 4 synnytystä takana ja yksi edessä.
Niiloakseli rv 21+2
Minullakin on huonot kokemukset lapsivuodeajalta tai itse asiassa jo synnytyssalista synnytyksen jälkeen.
Olin synnyttämmässä esikoistani v. 2005. Synnytys oli kestänyt jo 16 tuntia ja ponnistusvaihe 56 min. ennen kun vauva syntyi. Siinä rytäkässä minulta meni lonkat, eli paikat avautuivat kai liikaa ja lonkat oli ihan löysät ja rutisi enkä päässyt sängystä itse ylös. Toinen kätilöistä katsoi minua tuikeana kun en tosiaan päässyt itse ylös sängystä. Mutta eihän se nyt minun vikani ollut! Kaksi hoitajaa nostivat minut toiseen sänkyyn ja veivät osastolle. Lisäksi minulla oli kamala virtsankarkailu, joka tuli synntyksestä (lapsi melkein 4kg).
Olin sairaalassa viikon ja koin jääväni yksin kun en päässyt sängystä ylös ilman apua ja aina piti pyytää apua. Kerrankin oli hoitajien palaveri kun pysin apua ja joku muu hoitaja tuli luokseni kun olin soittanut kelloa ja pyysin apua että pääsisin ylös. Hän vaan jäi katsomaan sängyn viereen. Sanoin sitten että voisitko auttaa. No hän sitten auttoi minut vessaan. Ja sairaalassa olo aikana minulle sattui myös joku harjoittelija joka pakotti minut pari kertaa päivässä sängystä ylös vaikka joka paikkaan sattui. Harjoittelija siis antoi eri ohjeet kun muut. Kaikki oli tosi sekavaa. :/ En itse jaksanut " tapella" heidän kanssaan.
Ja lisäksi vauvalle ei annettu ajoissa calmette rokotusta ja yksi rokote neuloineen oli koko päivän vauvan sängyssä! Sitten onneksi tuli yksi mukava hoitaja lomalta ja hän alkoi hoitamaan tätä minun asiaani. Sitä ennen mieskin oli jo käynyt puolestani puhumassa hoitajille. Että näin minulle kävi. Mutta en minä mitään kannetta tästä tehnyt.
minulla myös meni lonkat ekassa synnytyksessä mutta pystyin liikkumaan normaalisti. Lonkkien löystyminen huomattiin vasta kun vauva oli 1v kun jouduin kipujen takia fysioterapeutille joka totesi että mulla on todennäköisesti toinen lonkka lähtenyt synnytyksessä paikoiltaan ja se on korjattu siinä rytäkässä ja nyt lonkkani on niin löysä että naksuu epämääräisesti paikoillaan kun kävelee. Onneksi vaiva on vuosien saatossa parantunut ja jumpalla lihakset luiden ympärillä pysyy hyvinä ja tukevat lonkkaa.
Niiloakseli rv22+0
Mutta se on sanottava kuitenkin, että synnytyksessä, joka päätyi sektioon, oli ihanat kätilöt, siitä ei voi kyllä moittia.
Ja olimme perhehuoneessa, joka oli pelastus, kun ei tarvinnut niin paljon olla ikävien hoitsujen kans tekemisissä, kun mies hoivas mua ja vauvaa.
Ja tosiaan oli siellä ihan ok, ja jopa mukaviakin hoitsuja, mutta pari vanhaa hoitsua pilas kyllä aika paljon.
Mulla on ollut ihan hyviä kokemuksia sairaalasta ja neuvolasta,yks asia mikä on jäänyt mieleen sairaalasta on kun olin toisen lapsen synnyttänyt ja neiti sai sekä tissiä että korviketta.Neiti oli pv ikäinen ja olin juuri antanut hänen imeä molemmat tissit mutta silti neidille jäi nälkä,kävin hakeen korviketta 20ml ja neiti söi reippaasti nekin mutta silti jäi nälkä.Kun kävin pyytää vielä toisenkin satsin ja kerroin että tissit on juuri imetty,lisät juotu ja lisää pitäisi saada niin tokastiin vaan että yritähän nyt vaan sitä rintaa antaa!!Oli mun mielestä käsittämätöntä,jokainen synnyttänyt äiti tietää että se maito nousee 2-3 päivän päästä rintoihin ja jos vastasyntynyt on on juuri 45 minuuttia aikasemmin imenyt molemmat tissit tyhjiksi niin eihän sieltä tule mitään muuta kun pari tippaa noin alkuvaiheessa!Jäin odottamaan neidin kanssa vuoronvaihtoa (10) ja siellä mukava hoitsu sit antoi sitä lisämaitoa,eli loppu hyvi kaikki hyvin.Tää tapahtui TAYS:issa
oli hieman ikävää sairaalassa. Synnytyksen aikana hän lähti muutamaan otteeseen hakemaan kahvia oleskelutiloista ja joka kerta joku hoitaja oli äksynä kysellyt mitä hän oikein luulee tekevänsä synnytysosastolla. Mieheni totesi aina, että eikö ole aika selvää, että vaimo synnyttää ja hän yrittää olla tukena, mutta välillä täytyy pitää tauko, koska synnytys on kestänyt pitkään. (yhteensä 24h)
Kaikki on tapahtunut Keski-Suomen keskussairaalassa.
Tietty sen ymmärtää, jos hoitajat/kätilöt on väsyneitä, mutta täytyykö samojen henkilöiden olla päivästä toiseen äkäisiä, kun ensimmäisen lapsen saanut äiti kysyy neuvoja?
Onneksi oli välillä myös eräs iloinen, pirteä ja nuori hoitaja paikan päällä. Häneltä sai edes osittain apua.
kun kirjoitin palautteen osastonjohtajalle, ja siihen tuli todella monta tapausta ja epäkohtaa juurikin erityisesti yhden hoitajan osalta, niin osastonjohtaja vastasi, minulle, että koska palautteeni koski niin paljon nimenomaan yhtä hoitajaa, niin hän ottaa sen ko. hoitsun kanssa puheeksi, mutta että se ei ole vielä mahd. koska kyseinen hoitaja jäi hyvin pitkälle sairaslomalle. Mietin, vain oliko tällä hoitsulla jotain omia ongelmia mitä purki väärällä tavalla eli asiakkaisiin.
En nyt enää jaksa niitä tarkemmin muistella, mutta halusin vain tämän kertoa.
Tein reklamaation lapsivuodeosastolle asiasta ja osastonjohtaja pahoitteli asiaa ja selitteli ko. asioita kiireellä ja henkilökunnan väsymyksellä.