En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät huolehdi kunnostaan, vaan antavat vartalon lösähtää pullataikinaksi. Mikä siihen on syynä?

syynä unihäiriöinen vauva + perheenjäsenen väkivaltainen kuolema samaan aikaan, taloudellinen ahdinkotila johtuen työttömyydestä jne



elämässä kaikki vaan kaatui kerralla kuin korttitalo



Olin ajatellut jumpata itseni kuntoon mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen, mutta loppujen lopuksi se suurin haaste olikin pysyä hengissä, hoitaa lapsensa ja pitää koti pystyssä

Eli jos liikuntaa ei " pitäisi" harrastaa, niin he eivät myöskään sitä tekisi.



Motivaatio tehdä jotain mitä on pakko, on heikompi kuin se, että todella nauttii liikunnasta.



Moni minunkin kaveri vahtii puntaria yms. mutta heitä ei voisi vähääkään kiinnostaa, jaksavatko he fyysistä rasitusta.

Ehdit oman kunnon lisäksiä huolehtia myös muiden kunnosta? Kannattaisiko vähän tehostaa ajankäyttöä. Tässä syyt, miksen minä huolehdi paremmin kunnostani (käyn salilla vain kerran kaksi viikossa, kerran jumpassa ja kävelyllä/ lenkillä kerran viikossa)

- neljä lasta iät 11 kk, 3v, 5v,7v

- mies matkustaa jonkun verran työkseen

- teen kotonaolon vastapainoksi n. päivän - illan viikossa töitä

- harrastan muutakin

- en voi jättää lapsia yksin, haluan nähdä myös miestäni

- olen aamuisin usein niin väsynyt, etten jaksa lähteä vuoteesta mihinkään liikkumaan, priorisoin riittävät yöunet liikuntaa jää siis iltaan ja iltoja rajallinen määrä ja mieskin haluaa harrastaa ja liikkua, samoin lapset