Luutu : luudun, luuttu : luutun. Ettekö te saakelin ämmät osaa edes taivuttaa sanoja oikein?
Kommentit (6)
Vierailija:
Luutu-sanaa sanakirja ei tunne.
Laiskuuden huippu! -ketjussa:
Mun entisessä työpaikassa (kaupan kassalla) työvuoron päätteeksi piti pyyhkiä se oma kassa luutulla puhtaaksi. -- Muutama viikko kaupan avaamisen jälkeen siivouskomeron seinään ilmestyi lappu: KASSAMYYJÄT, PUNAINEN LUUTU ON VESSAN SIIVOUKSEEN, ÄLKÄÄ KÄYTTÄKÖ SITÄ. Arvatkaapa montako kertaa näin edelleen käytettävän sitä punaista luutua kassojen puhdistukseen, kukaan ei jaksanut ottaa uutta luutua viereiseltä hyllyltä.
Kuitenkin pyyhkii meillä ja kotonaan lapsemme tahmeat kädet ruuan päätteeksi pöytäluutulla ja eikun menoksi... Ei se siistin anopinkaan pöytäluutu raikkaalle tuoksu, ei tarvi edes haistella kun haisee jo kauas.
Ei sellaista sanaa ole kuin luutu, kyllä se on luuttu, jonka joku on kirjoittanut väärin eli yhdellä t:llä kahden sijaan..
Miten te jaksatte mellastaaa joistain kirjoitusvirheistä tai väärästä oikeinkirjoituksesta? Relatkaa.
T. äikänmaikka
= luuta.:) ähäkutti.
Mie kirijootan just niin ku mie halluuun. Ain oon tulluna ymmärretyks. Kyl tiä suamen kiel on niiin rikas ku voepi iha omalla murteella viäntää sanoja menemää.
Osta sie ap seuraavalla kerralla isompi pipo itelle.
luuttu
1. eräs mandoliinin tapainen (vanha) näppäilysoitin. Trubaduuri luuttuineen.
2. lattia-, pesuriepu. Lattialuuttu.
yks. nom. luuttu
yks. gen. luutun
yks. part. luuttua
yks. ill. luuttuun
mon. nom. luutut
mon. gen. luuttujen
mon. part. luuttuja
mon. ill. luuttuihin
Luutu-sanaa sanakirja ei tunne.