5 vuoden jälkeen, olemme edelleen mustasukkaisia toisistamme

Tosi "tervettä" ja "viehättävää" mustasukkaisuutta, että sulle ei saa kukaan mies edes soittaa.. tsiisus.

on ihan hyvä merkki. Meillä myös sama tilanne. En ymmärrä miten joku voi olla välittämättä, jos esim. puoliso flirttailee jonkun kanssa. Onko sellaisessa suhteessa sitten ihan sama mitä toinen tekee, eli mikään ei hetkauta.

Minä ainakin ymmärsin, mitä aloittaja tarkoittaa.

Normaalissa terveessä parisuhteessa ei flirttailla muiden kanssa eikä siis ole tarvetta mustasukkaisuudelle.

Mutta nyt ymmärränkin näitä mustasukkaisuuden puolestapuhujia, te ilmeisesti "testailette" kumppanin tunteita testailemalla vähän muitakin miehiä. Ja kun mies ei tykkää, niin kiherrätte mielihyvästä.

Sairasta, mutta kukin tyylillään.

Mustasukkaisuus voi olla tilannekohtaista tai jatkuvaa



Voidaan puhua akuutista eli tilannekohtaisesta ja kroonisesta eli jatkuvasta mustasukkaisuudesta. Jälkimmäisessä ei ole juurikaan kyse suhteeseen liittyvistä asioista, vaan se liittyy enemmänkin mustasukkaisen oman tunne-elämän säätelyyn.

Rakkaus on luottamusta molemmin puolin, mustasukkaisuus vain omistamisen halua ja rajoittamista. Vaarallista ja pelottavaa!



Mulle on tärkeämpää että mun mies on mun kanssa vapaaehtoisesti - vaikka olisi mitä maailmalla tarjolla minä je me olemme jotain paljon parempaa! En omista häntä eikä hän minua mutta arvostuksesta toisiamme kohtaan emme pettäisi toisen luottamusta.



Toki mun miestä ärsyttää se että muutkin miehet on minusta kiinnostuneita, mutta enemmän tekee hänet ylpeäksi kuin mustikseksi. Että oma vaimo on 16 vuoden jälkeenkin sellainen hottis että kelpaisi vaikka kenelle:) Ja päinvastoin.



Jos nyt jo on mustasukkaisuutta 5 vuoden jälkeen ei se ainakaan helpota!!

ja rakastakaa toisianne.



Mutta älkää erotko. Mustasukkainen ex mies se vasta riesa on. Oikeasti.

että ap on iloinen siitä kun hänen miehensä on mustasukkainen jos hänelle soittaa joku mieshenkilö!



HALOO!



mustasukkaisuus on ihan kamala asia jolla voi olla vakavia seurauksia.

Kertoo älystä (puutteesta) jotain, jos ei osaa nähdä kuin tasan kaksi vaihtoehtoa kaikessa, kyllä-ei, hyvä-paha etc.



Minä luotan mieheeni, enkä nykyään enää pitkässä parisuhteessamme olen mustasukkainen juuri koskaan, mutta joskus aiemmin hetkittäin kyllä olin, vaikka silloinkin luotin häneen. Ei siinä ole mitään sairasta.



Ja flirttailusta, no missäs menee sen raja? Onko teillä joillakin tylsillä tiukkiksilla Elämänne Käsikirjassa tarkat kriteerit mitä se on?? Me flirttaillaan kyllä molemmat joskus, ne kun on sellaisia luonnollisia mukavia tilanteita, joissa se vaan tapahtuu. Mihinkään pikapanoonhan se ei flirttikumppanin kanssa johda, kun se on vain just sitä mitä se on; mukavaa flirttiä. Tosi sairasta käytöstä varmasti, ok, jos sattuu olemaan joku **tun nunna tai munkki.

Kertoo älystä (puutteesta) jotain, jos ei osaa nähdä kuin tasan kaksi vaihtoehtoa kaikessa, kyllä-ei, hyvä-paha etc.

Minä luotan mieheeni, enkä nykyään enää pitkässä parisuhteessamme olen mustasukkainen juuri koskaan, mutta joskus aiemmin hetkittäin kyllä olin, vaikka silloinkin luotin häneen. Ei siinä ole mitään sairasta.

Ja flirttailusta, no missäs menee sen raja? Onko teillä joillakin tylsillä tiukkiksilla Elämänne Käsikirjassa tarkat kriteerit mitä se on?? Me flirttaillaan kyllä molemmat joskus, ne kun on sellaisia luonnollisia mukavia tilanteita, joissa se vaan tapahtuu. Mihinkään pikapanoonhan se ei flirttikumppanin kanssa johda, kun se on vain just sitä mitä se on; mukavaa flirttiä. Tosi sairasta käytöstä varmasti, ok, jos sattuu olemaan joku **tun nunna tai munkki.

Itsehän sä tässä kärjistät ja olet mustavalkoinen.

Flirtti ei ole ongelma, ellei se häiritse kumppania. Jos se häiritsee, pitäisi kyetä siitä pidättäytymään - tai vaihtamaan kumppania. Jos harrastat sitä saadaksesi aikaan mustasukkaisen reaktion kumppanistasi, se ON sairasta. Minusta kumppanin kunnioittaminen ei ole tylsää tai tiukkista. Mutta hei, kukin tosiaan tyylillään. Onneksi ei tarvitse sinun kanssasi parisuhteessa olla.

Me flirttaillaan kyllä molemmat joskus, ne kun on sellaisia luonnollisia mukavia tilanteita, joissa se vaan tapahtuu. Mihinkään pikapanoonhan se ei flirttikumppanin kanssa johda, kun se on vain just sitä mitä se on; mukavaa flirttiä. Tosi sairasta käytöstä varmasti, ok, jos sattuu olemaan joku **tun nunna tai munkki.

Ei kiinnosta. Ei flirtti tahtomatta synny vaikkei mikään nunna olisikaan. Mä juttelen IHMISTEN kanssa, en miesten tai naisten. Juttelen samalla tavalla baarissa ihmiselle oli se kumpaa sukupuolta vaan. Ihmiset kiinnostaa mua ja puhun niiden kanssa, mutta en flirttaile. Mä en näe muita miehiä sellaisina, että pitäisi niille flirttailla, haluan vaan puhekaverin. Ja samalla tavalla toimii miehenikin.

Kertoo älystä (puutteesta) jotain, jos ei osaa nähdä kuin tasan kaksi vaihtoehtoa kaikessa, kyllä-ei, hyvä-paha etc.

Minä luotan mieheeni, enkä nykyään enää pitkässä parisuhteessamme olen mustasukkainen juuri koskaan, mutta joskus aiemmin hetkittäin kyllä olin, vaikka silloinkin luotin häneen. Ei siinä ole mitään sairasta.

Ja flirttailusta, no missäs menee sen raja? Onko teillä joillakin tylsillä tiukkiksilla Elämänne Käsikirjassa tarkat kriteerit mitä se on?? Me flirttaillaan kyllä molemmat joskus, ne kun on sellaisia luonnollisia mukavia tilanteita, joissa se vaan tapahtuu. Mihinkään pikapanoonhan se ei flirttikumppanin kanssa johda, kun se on vain just sitä mitä se on; mukavaa flirttiä. Tosi sairasta käytöstä varmasti, ok, jos sattuu olemaan joku **tun nunna tai munkki.

Itsehän sä tässä kärjistät ja olet mustavalkoinen.

Flirtti ei ole ongelma, ellei se häiritse kumppania. Jos se häiritsee, pitäisi kyetä siitä pidättäytymään - tai vaihtamaan kumppania. Jos harrastat sitä saadaksesi aikaan mustasukkaisen reaktion kumppanistasi, se ON sairasta. Minusta kumppanin kunnioittaminen ei ole tylsää tai tiukkista. Mutta hei, kukin tosiaan tyylillään. Onneksi ei tarvitse sinun kanssasi parisuhteessa olla.

Onneksi tosiaan ei tarvitse olla sun kanssa parisuhteessa. Helpotus! :) Meillä kun ei vahdita toisiamme 24/7 kyyläten, niin niitä flirttihetkiä tulee joskus eteen mikäli ei kulje aivan laput silmillä.

Kertoo älystä (puutteesta) jotain, jos ei osaa nähdä kuin tasan kaksi vaihtoehtoa kaikessa, kyllä-ei, hyvä-paha etc.

Minä luotan mieheeni, enkä nykyään enää pitkässä parisuhteessamme olen mustasukkainen juuri koskaan, mutta joskus aiemmin hetkittäin kyllä olin, vaikka silloinkin luotin häneen. Ei siinä ole mitään sairasta.

Ja flirttailusta, no missäs menee sen raja? Onko teillä joillakin tylsillä tiukkiksilla Elämänne Käsikirjassa tarkat kriteerit mitä se on?? Me flirttaillaan kyllä molemmat joskus, ne kun on sellaisia luonnollisia mukavia tilanteita, joissa se vaan tapahtuu. Mihinkään pikapanoonhan se ei flirttikumppanin kanssa johda, kun se on vain just sitä mitä se on; mukavaa flirttiä. Tosi sairasta käytöstä varmasti, ok, jos sattuu olemaan joku **tun nunna tai munkki.

Itsehän sä tässä kärjistät ja olet mustavalkoinen.

Flirtti ei ole ongelma, ellei se häiritse kumppania. Jos se häiritsee, pitäisi kyetä siitä pidättäytymään - tai vaihtamaan kumppania. Jos harrastat sitä saadaksesi aikaan mustasukkaisen reaktion kumppanistasi, se ON sairasta. Minusta kumppanin kunnioittaminen ei ole tylsää tai tiukkista. Mutta hei, kukin tosiaan tyylillään. Onneksi ei tarvitse sinun kanssasi parisuhteessa olla.

Onneksi tosiaan ei tarvitse olla sun kanssa parisuhteessa. Helpotus! :) Meillä kun ei vahdita toisiamme 24/7 kyyläten, niin niitä flirttihetkiä tulee joskus eteen mikäli ei kulje aivan laput silmillä.

Teillä ei siis olla mustasukkaisia, eikä tehdä muita mustasukkaisiksi?

Miksi ihmeessä tunget tänne sitten vänkäämään aidaseipäästä?

Kymmnen avioliittovuoden jälkeen olen edelleen mustasukkainen miehestäni ja hän minusta.



Tuntuu hyvältä että mies edelleen pitää minua viehättävänä, kertoo että olen kaunis, kolmen lapsenkin jälkeen.



Ja saattaa myös ravintolassa olla "omistushaluinen" jos joku muu minua katselee ;)

Yhdessä 17v. ja kyllä tässä ajassa jo mustasukkaisuus katoaa.

Sulla tosi lyhyt suhde ja muukin muuttuu, kun on oikeasti kauan yhdessä.

minsta mustasukkaisuudessa ei ole mitään hyvää tai tavoiteltavaa. Huomioon ottaminen, rakastaminen ja ihailu onkin sitten eri asia. Itsestään selvyytenä ei saa pitää, mutta mustasukkaisuus on aina huono asia. Sehän on vähän niin kuin epäluottamuslause. Olen niin onnellinen miehestäni joka ei ole tippaakaan mustasukkainen ja ylpeä itsestäni kun en myöskään ole. Toki tiedän, että miehelläni riittää vientiä ja häntä usein piirittilee naiset, mutta mitä se msutasukkaisuus siihen auttaisi. Tulisin vain hulluksi.

ja siksi tässä ketjussa on niin erilaisia vastauksia. Joku ajattelee, että kyse on aggressiivisesta omistuksenhalusta tai epäluottamuksesta kielivästä pahasta olosta, halusta rajoittaa toista oman mustasukkaisuuden takia. Toinen taas ajattelee, että kyseessä on romanttiseen rakkauteen kuuluva viaton, jopa mukava, pieni "reviiritietoisuuden" tunne.



Itse olen ollut mieheni kanssa kohta 9 vuotta. Liittomme on mielestäni ihana: edelleen kukkii romantiikka ja erotiikka ja hellyys. Kummallakin on vapaus ja omat menonsa ja kaverinsa (myös vastakkaista sukupuolta olevat), eikä rasita ollenkaan, kun voi luottaa toiseen ja siihen keskinäiseen rakkauteen. Minä uskon vakaasti, ettei mieheni koskaan tekisi mitään minua loukkaavaa, ja miksi tekisikään, kun kerran rakastaa ja haluaa minua. Samoin tiedän hänen luottavan minuun.



Ja silti, jos esim. ulkopuoliset miehet silmäilevät minua pidempään, huomaan mieheni olevan hieman mustasukkainen. On hän siitä maininnutkin. Samoin olen itse ollut tilanteissa, joissa liitostamme tietämättömät naiset ovat yrittäneet lähestyä miestäni. Olen ollut näissä tilanteissa mustasukkainen. Tämä mustasukaisuus ei kuitenkaan vaikuta mitenkään käytökseemme, eikä se myöskään horjuta luottamusta. Se on siis vain tunne tietyissa tilanteissa.



Minustakin mustasukkaisuus on siis loppujen lopuksi harmiton, jopa ihan kiva tunne, vähän niin kuin ikävä. Tunne, joka kertoo, että välittää toisesta (romanttisessa mielessä) ja haluaa olla yksiavioinen. Minusta olisi ihan kamalaa olla suhteessa, jossa en välittäisi siitä, ketä mieheni ympärillä kiehnää tai mieheni ei välittäisi siitä, jos rintojani tai persettäni tuijotetaan kadulla...

Tuntuu hyvältä että mies edelleen pitää minua viehättävänä, kertoo että olen kaunis

No mutta eihän tuo nyt liity mustasukkaisuuteen taas mitenkään :-o

Tuntuu hyvältä että mies edelleen pitää minua viehättävänä, kertoo että olen kaunis

No mutta eihän tuo nyt liity mustasukkaisuuteen taas mitenkään :-o

Tuollainen on osa hyvää tervettä rakkautta kahden välillä, vai ihaileeko hän sinua julkisesti vain ollessaan mustasukkainen??

Mun mies ihailee ja haluaa mua joka päivä ja kertoo sen, mutta ei siksi ettei mun mieleeni vaan eksyisi "luvattomia" ajatuksia muista miehistä:D

26

"Teillä ei siis olla mustasukkaisia, eikä tehdä muita mustasukkaisiksi?



Miksi ihmeessä tunget tänne sitten vänkäämään aidaseipäästä?"



olihan siinä oltu, eikä pitänyt sitä sairaana asiana, mitä se ei olekaan jos ei olla _liian_ mustasukkaisia. Flirtti kyllä liittyy useinkin asiaan.

Mikä sä olet kuule sanomaan kuka tänne sanoo ja mitä, hiekkapillu??

aikoihin päässyt flirttailemaan saatika saanut sitä äijäsi rakkautta, kun noin pitää alkaa nimittelemään! :D :D Olet kyllä aika surullinen tapaus. Sä olet ilmeisesti niitä, joiden mielestä jos joku mies sulle hymyilee, se on flirttiä se. Saatika jos se vaikkapa puhuu, siinä onkin ehkä aihetta siihen mustasukkaisuuteen... ;)

Pusipusi, kyllä se kuule siitä.