Mies ihan väsynyt koliikkilapseen ja uhkailee jo tappavansa itsensä

Yritä saada hänet keskustelemaan jonkun kanssa, vaikka työterveyslääkärin tms.

kummallekin, sekä isälle että lapselle =)

itseäänkö vaan säälii.



Meillä poika huusi 4 kuukauden ikäiseksi asti, kaikkea kokeilin silloin että ei tulisi vatsavaivoja lapselle, jätin kahvin pois, samoin limsat, herneet ja muut palkokasvit, omenat, porkkanat, ruisleivän, ja muutkin tuoreet leivät.



Lapselle annettiin cuplatonta ja lääkäri kirjoitti myöhemmin vähän tujumpaa vatsalääkettä, jota en uskaltanut antaa kun varoitteli yliannostuksen vaarasta.



Kun poika täytti 4 kuukautta ja muutaman päivän yli, loppui huuto kuin seinään. Se oli ohitse :) Se hirveä kamala huuto joka alkoi illalla klo. 17 ja 18 välillä ja jatkui aamuun klo 4 tai 5.



Itse itkin lapsen kanssa ja kävelin hyssytin, imetin, kävelin...

Ei pienten lasten vanhemuus ole kilpailua siitä kumpi on väsyneempi tai kummalla on oikeus sanoa se ääneen. Te molemmat olette varmasti väsyneitä ja parhaiten selviätte tilanteesta toisianne tukien. Onko mahdollista vuorotella yövalvomisien kanssa? Kuten joku ehdottikin niin vyöhyketerapiasta jotkut ovat saaneet paljonkin apua.

Enkä sano tuota pahalla vaan ihan tosissani. Naivia touhua uhkailla tappamalla itsensä. Menis äitinsä luo joksikin yöksi ja sitten vaihtaisitte. Ei se kivaa ole, mutta aikuismaista käytöstä kumminkin.

pahan olonsa syyn ja se on selkästi tuo hermoille käyvä itku. Kyllähän lapsen itku ottaa yöllä hermoon, kun se on jatkuvaa ja sitä ei saa millään loppumaan. Vielä jos miehesi käy päivisin töissä, ei ole ihme, että kokee tilanteen rankkana. Kyllähän me äiditkin väsymme joskus lasten itkuihin ja raivareihin ja masennus on tyypillistä. Yrittäkää saada jotenkin miehellenne (ja tietysti itsellesikin) lepoa. Oisko mahdollista saada miehelle rauhoitettua joitakin öitä niin, että hän esim. lähtee nukkumaan pois kotoa tai nukkuu välillä tulpat korvissa toisessa huoneessa. Tilanne täytyy purkaa jotenkin, ettei pahene enempää. Lepoa ja hiljaisuutta pitäis jotenkin järjestää ja järkeistää tilannetta. Saisko yöhoitoapua mistään, esim. sukulaisilta? Mitenkä itse jaksat? Imetätkö? Olen itsekin koliikkilasten äiti. Rankkaa se silloin oli ja itku todella kävi hermoon.

Jokainen uhkaus tulisi ottaa tosissaan! Se on hätähuuto! Ja vaikka itsekkin olet väsynyt niin yritä jaksaa silti myös mietäsi!



Yhteys neuvolaan tai mielenterveystoimistoon tms. Ja hankkikaa vaikka mll:n hoitaja, jotta saatte nukkua vähän!