G: Mistä/milloin olet YLPEÄ vaikkei se ehkä ole ihan korrektia?

Olen ylpeä mm. kiltistä 1-vuotiaastani, se ei kaiketi ole korrektia koska en saisi ilmeisesti ajatella etä lapsen kiltteys ja helppous olisi mitenkään omaa ansiotani. Hmm...



Olen ylpeä siitä että jaksan käyttää kestovaippoja lapsellani. Siitäkään ei saisi olla ylpeä, ettei vaan kertakäyttövaippojen käyttäjät syyllistyisi.

Kaiketi tästä ei pitäisi olla ylpeä vaan lähinnä häpeillä tai ainakin olla selittelyn velkaa...mutta salaa olen asiasta hyvin ylpeä, ja ehkäpä meidän lapsilukumäärä ei jää tähän...

En muuttunut kulahtaneissa verkkareissa eläväksi lihavoituneeksi äidiksi joka ei osa apuhua mistään muusta kuin lapsistaan.

Olen saanut kroppani ihan geeniperintönä pieneltä ja sirolta äidiltäni, enkä siis tee mitään sen eteen. En harrasta tarkoituksellista kehoa muokkaavaa liikuntaa, vaan liikun jos liikun ihan huvikseni. En vahtaa syömisiäni, enkä tehnyt mitääm treeniä raskauden jälkeen palautuakseni. Kroppani on kuitenkin - kuten mies ja pari kaveria on sanonut - " täydellinen" . Lisäks minulla on tosi hyvä iho (liittynee myös tähän raskaudesta palautumiseen) ja minua luullaan aina ikäistäni nuoremmaksi. Ihoanikaan en huolla mitenkään.



En ikinä tunnustaisi ääneen (sillä se on niin pinnallista ja itserakasta),mutta olen tosi tyyväinen ja ylpeä ulkonäöstäni.



Toki olen monesta muustakin asiasta ja vielä paljon enemmän, mutta tämä siis asioita, joista olen ylpeä, vaikkei se olisi korrektia.

Olen salaa ylpeä myös siitä, että olen Mensan jäsen. Tätä tosin ei tiedä kukaan muu kuin mieheni.

Parisuhde toimii, raha-asiat kunnossa, lapsi kiltti ja kaikki terveitä. Tätä kun vertaan naapurin alkkispariskuntaan ja heidän kuuluviin tappeluihinsa niin olen kyllä ylpeä, vaikka varmaan pitäisi sääliä naapureita. Erityisen ylpeä olen kun ollaan kokkailtu jotain erityisen herkullista, käydään ulkona ja rappukäytävässä on naapurilta tulevan tupakanhajun peittänyt meidän ruuan tuoksu.

- aviomiehestäni, hänen maalaisiaan usein parjataan, ja olen ylpeä, siitä miten väärässä ihmiset voivatkaan olla, kun mieheni on niin helmi, että ei voi parempaa aviomiestä/ isää olla.

- pitkästä imetyksestä.

- siitä, että olen nuoren ja tyttömäisen näköinen ja hoikka, ei ole tosiaankaan jäänyt mitään raskauskiloja.

- siitä, että elämme terveellisesti, olemme absolutisteja, emmekä polta tupakkaa.

- siitä, että voimme hoitaa lapsen kotona, vaikka molemmet olemme töissä ja mies lisäksi opiskelee.

- siitä, että poikamme on niin kaunis ja ihana. en ole kauniimpaa ja ihananmpaa poikaa koskaan tavannut.

Raskaus ei jättänyt juuri mitään merkkejä vartaloon, imetin pitkään, olen hyvässä työpaikassa...



Ei kai ylpeydessä vikaa ole, jos sen ei anna näkyä.

olen kyllä yleensä aika ylpeä. Tai uikkareissa. Samantekevää, olen siis ylpeä jostakin: seksistä, ulkonäöstä, tatuoinneista, hoikkuudesta tms. Vaikea sanoa. Kuitenkin tosi ylpeä ja rento.

Mulla on oikeasti upea vartalo ja kolme lasta, jotka ovat oikeasti kauniita ja mieskin on komea. Ei ylpeyden aihetta mun mielestä. Olisin ylpeä, jos olisin saavuttanut jotain..

Vähemmän korrekteja ylpeydenaiheitani taitaa sitten olla ulkonäkö ja älykkyys. Olen hoikka eikä lapsensaanti muuttanut minua ulkoisesti mitenkään, sisäisesti sitten senkin edestä. Olen koulutettu ja opiskelen jatkuvasti, pidän itseäni ajattelevana ja älykkäänä.



Tunnen myös ylpeyttä ja mielihyvää äitiydestäni, koen olevani todella hyvä äiti. Olen lapsemme kanssa kotona ja NAUTIN siitä. Pitkä imetys, kestovaippojen käyttö ja lapsentahtinen vanhemmuus ovat minulle itsestäänselvyyksiä ja ehdottomasti hyvän äitiyden mitta. Olen siis hyvä äiti ja ylpeä siitä :).