Lue keskustelun säännöt.
kun mies ei puhu mitään positiivista..
29.10.2007 |
mun mies on sellanen mölli että ei puhu mitään positiivista. valittaa ja narisee kyllä, mutta taas positiiviset asiat jättää sanomatta. eilen totesi että kun hän on hiljaa, kaikki on hyvin.
yritä siinä sitten elää. hirvee negatiivisuuden kierre. tuntuu että se kokee kaiken niin kamalaksi ja raskaaksi. tekis mieli kirkua kun se vaan valittaa. vaikka ei oikeasti asia niin ole että hänen mielestään kaikki on paskaa vaan. ihan kuin olis joku ilmapuntari joka jatkuvasti tunnistelee miehen fiiliksiä. :-(
mä olen todella väsynyt tähän elämäntyyliin. eilen oli kunnon matsi aiheesta. toista ei voi muuttaa, mutta en tiedä enää mitä tekisin itse. olen vihdoinkin noussut sanomaan mitä ajattelen ja mies on nyt entistäkin hiljempaa. rakastan miestä kyllä mutta tuntuu jotenkin että erkaannutaan vaan ja mietin että milloin ollaan niin erillään että tapahtuu pahoja- täysi henkinen erillisyys, ihastumisia tms...
musta tuntuu ettei mies enää rakasta minua. sanoo kyllä rakastavansa, mutta ei oikein käytännössä osoita sitä mitenkään. siis mieluummin on hiljaa kuin juttelee kanssani. tai katselee telkkua. yritän mennä lähelle tai ottaa huomioon, niin torjuu oikeastaan aina. seksiä kun haluaa niin sitten kelpaa. sanoin miehelle sen eilen ääneen että vaikka tiedän että rakastat mua, niin ei minusta oikein tunnu siltä. ja nyt ei puhunut koko aamuna mitään.
onkohan meillä joku kriisi? vai miehellä vaan? onko teillä mitään uusia katsantokantoja asiaa? mä en enää oikein keksi mitään.
Kommentit (5)
minunkin mieheni on kiivas tapaus. suuttuu nopeasti. onneksi ei kuitenkaan ihan törkeitä puhu suuttuessaan. mutta suttuu niin usein...
masennuksen on sairastanut joku vuosi sitten. nyt sanoi etti tämä ole masennusta. onpa perseestä jos onkin vaan tällainen perusluonne. olen paljon pistänyt sen manneen masennuksen piikkiin.
oletko sinä 4 jo muuttunut varovaiseksi miehesi kanssa? siis varot ärsyttämästä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olen jo hyvin tottunut tähän, koska olemme olleet jo vuosia yhdessä. En juurikaan varo puheitani, vaan varmasti jopa provosoin välillä. Luulen, että jos olisin arempi ihminen mieheni varmasti jyräisi mut henkisesti.
Saa raivarit lähes aina kun pitäisi lähteä jonnekin juhliin ym. Eli mulla juhlamieliala latistuu välittömästi. Silloin ehkä olen varpaillani, kun haluaisin, että kaikilla on kivaa:(.
mä jotenkin häälyn sillä rajalla. masennuksen aikaan varoin hyvinkin paljon sanojani, mutta nykyään on mitta täysi siihen elämäntyyliin.
mekin ollaan oltu yhdessä pitkään joten tietyllä tavalla olen tottunut tähän. mutta olen alkanut miettiä että haluanko minä todella elää näin. eroa en kyllä edes harkitse kun lapset (3) ovat pieniä ja saadaan arki rullaamaan siten ettei lasten edessä tapella. mutta kyllä tämä aika yh-touhua on. henkisesti ja miehen reissutyön takia.
ap
Hirveän negatiivinen kaikkeen ja perusilmekin sellainen vakava. Osoittaa kyllä rakastavansa, mutta meillä ongelmana hirveät riidat! Mies todella ilkeä suuttuessaan ja sitten pyytelee myöhemmin anteeksi. Aina riidan jälkeen selittelee ettei tarkoita mitä suutuspäissään sanoo. Olen myös hyvin väsynyt tähän. Rakastan miestäni, mutta mietin silti eroa lähes päivittäin!