Jos pitäisi valita, tahtoisitko että lapssi olisi mieluummin kuollut kuin pedorenkaan sieppaama?

mutta ei kai tällaisia tarvitse valita?? Tottakai jokainen ihminen kai toivoo, että esim madeleine olisi jo kuollut, jos on elossa niin on kärsinyt niin paljon etten halua edes ajatella.

olevan elossa...

kestämätöntä ajatella että oma lapsi olisi pedofiilien uhrina jossain mutta toisaalta jos lapsi olisi elossa voisi hänet ehkä saada takaisin kotiin. tottakai lapselle traumat jäisi mutta kai ihmismieli voisi terapialla selvitä vaikka mistä.

Mutta mielummin tietysti heti kuolleena, kuin kidutuksen kautta kuolleena.

Eiköhän tuo ole suurimmalle osalle luonnollinen valinta.

Mieluummin toivotte lapsenne kuolevan, kuin hänelle tapahtuvan jotain pahaa. Toivotteko lapsenne myös mieluummin kuolevan esim. auto-onnettomuudessa kuin selviävän siitä vammautuneena? Pedofiilien uhrit ovat henkisesti vammautuneita, mutta heitä voidaan auttaa. Kuollutta ei kukaan voi auttaa.



Vittu, että aikuiset ihmiset tyhmiä ja naiveja! Mua oikeasti pistää todella vihaksi noin henkisesti halvaantuneet ihmiset, jotka eivät ymmärrä elämän itseisarvoa.

onnettomuuteen? Minä ainakin itse kuolisin paljon mieluummin kuin joutuisin kidutettavaksi, joten valinta on minulle luonnollinen. Toivon rakkaimmalleni samaa kuin itselleni.



6

ylellisyyttä.

Itse insestin uhrina (selviytyjänä) toivoisin sekä itselleni, että lapselleni mieluummin kuolemaa kuin kiduttavaa elämää pedofiilien armoilla kenties vuosikausien ajan.



Mikä on elämän itseisarvo jos se on pelkkää mustaa, kipua, kauhua, pelkoa, epätoivoa, rumaa ja likaista?

Hän pelastui pedofiilien käsistä ja on nyt menestyvä onnellinen opiskelija yliopistossa, mutta näköjään olisi parempi, että olisi kuollut.

Suosittelen tutustumaan YK:n ihmisoikeus julistukseen. Siinä on yleismaailmalliset tavoitteet, meille kaikille kermaperseille. Suosittelen myös miettimään, mitkä arvot ovat ks. julistuksen takana ja lisäksi kupissa painaa, että ne on kirjoitettu jo kauan ennen (n. 50 vuotta sitten) kuin meillä oli " länsimaisia kermaperseitä" .

Minuakin on hyväksikäytetty, mutta en siltikään mistään hinnasta halua kuolemaa.

kukaan vanhemmista ei halua lapsensa kärsivän sillä tavalla.



Ei kyse ole siitä, että vanhemmat olisivat ns. henkisesti havaantuneita. Tieto pedofiilirinkien toiminnasta ja tavoista ovat asioita mitä et voi sivuuttaa miettiessäsi kysymystä. Jos lapseni olisi siepattu ja vaikuttaisi sille, että kyseessä on pedofiilirinki toivoisin ainakin näin etukäteen ajateltuna hänen olevan kuollut puolen vuoden kuluttua.

Surua on erilaista, ja toisenlaisesta surusta selviytyminen on helpompaa kuin toisenlaisesta.



Huomaan myös ettei sinulla ole todellista kokemusta henkirikosten aiheuttamasta kivusta. Sinä et haua omaisena yhdenkään uhrin kärsivän liikaa. Sinä haluat sen olevan ohitse mahdollisimman nopeasti eikä vasta kidutuksen jälkeen. Joskus kuolema on parempi vaihtoehto kuin edellinen.

ja muuten, en ole kermaperse niin kuin sinä vaan vieläpä kaiken kokemukseni ja tietojeni lisäksi hyvin koulutettu. Menestyvä siis?

että toivottavasti hän ei vaan ole kuollut. Paljon parempi olisi, että kärsii parhaillaan kidutuksesta, kunhan vain elää. Kyllä hän sitten joskus toipuu, vaikka kärsisi nyt valtavaa kipua, tuskaa, surua, häpeää ja ikävää.



Kuka voi ajatella noin?

Että olet koulutettu ja sinulla on kummallinen käsitys elämästä? Peruskysymys on kuitenkin, mikä on elämän arvo, jos esim. pedarien uhreilla ei sitä pitäisi olla?



Vaikka olisitkin korkeasti koulutettu, niin se ei kerro sinusta mitään muuta kuin, että olet suorittanut tutkinnon jollain koulutusalalla. Minäkin olen suorittanut useita. Myös minulla on elämän kokemusta, mutta minä en yritä käyttää niitä " perusteina" ja oikeutuksena mielipiteilleni.



Minun mielipiteeni pohjautuvat rationaaliseen päättelyyn. Jos sinulle käsitys elämänarvosta on vieras, kannattaa siihen varmaan tutustua. Mm. YK:n ihmisoikeusjulistus on hyvä tapa aloittaa tutustuminen. Myös esim. ihmisoikeusjärjestöjen materiaalin lukeminen on aika rakentavaa.

Vierailija:

Kuka voi ajatella noin?

oikeasti kärsinyt elämässään henkistä tuskaa ja tietää mitä sellainen elämä on. Katsoin pari päivää sitten Oprahia ja siinä oli mies joka oli siepattu lapsena. En muista kauanko oli ollut jonkun äijän seksiorjana, mutta kauan joka tapauksessa. Edelleen, vuosikymmenien jälkeen sen miehen olemuksesta näkyi miten se kärsi siitä asiasta. Todellakin säälitti, koska näin sen saman henkisen tuskan mikä mulla itsellä on muista syistä. Se mies oli luokkaa 50 vee, ja nuorena poikana siepattu.

Kuka vanhempi voi kaskaan toivoa lapsensa elämän päättyneen? Miten voi ajatella lapsensa kuolemaa oman kärismyksensä kautta, kun kyse on elämästä (ja vielä oman lapsensa elämästä). Mitä väliä on vanhemman kärsimyksellä, jos olisi mahdollisuus, että lapsi on elossa?



Mä ymmärrän, että ajattelet jotenkin silleen, että luopumisen tuska olisi pienempi kuin lapsen kärsimys, mutta eihän niitä voi rinnastaa. Vanhemman tunne on eri asia kuin lapsen elämä.

Vierailija:

Vierailija:

Kuka voi ajatella noin?

oikeasti kärsinyt elämässään henkistä tuskaa ja tietää mitä sellainen elämä on. Katsoin pari päivää sitten Oprahia ja siinä oli mies joka oli siepattu lapsena. En muista kauanko oli ollut jonkun äijän seksiorjana, mutta kauan joka tapauksessa. Edelleen, vuosikymmenien jälkeen sen miehen olemuksesta näkyi miten se kärsi siitä asiasta. Todellakin säälitti, koska näin sen saman henkisen tuskan mikä mulla itsellä on muista syistä. Se mies oli luokkaa 50 vee, ja nuorena poikana siepattu.

Hänen halunsa elää pitää hänet elossa. Se on eri asia kuin kärsiä. Vaikka kärsiikin jostain voi silti olla halua elää. Sinulle suosittelen terapiaa. Voisi olla ihan tervettä käydä tuo tuska läpi.