Lue keskustelun säännöt.
mies haluaa lapsia, mutta "ei vielä" - olemme 38v.
21.05.2013 |
Olemme olleet 10v yhdessä, joista 5v naimisissa. Olemme lapsirakkaita ja viimeisen reilun neljän vuoden aikana olemme puhuneet perheen perustamisesta. Ehkäisy on täysin miehen vastuulla. Meillä on iso asunto, molemmilla hyvät työpaikat olemme matkustaneet maailman ympäri ja säästöjä on muutamankin huonon päivän varalle.
Mutta mies ei ole valmis. Hän ei pysty sanomaan mikä häneltä tai meiltä puuttuu. Yritin ensimmäistä kertaa eilen illalla vähän painostaakin miestä, mutta hän heittäytyi kirjaimellisesti vauvaksi, rupesi lässyttämään, pyrki syliin ja kieltäytyi keskustelemasta.
Nyt vinkkejä kehiin - paljonko miestä voi painostaa? Kannattaako se? Miten usein voin ottaa asian puheeksi? Muita vinkkejä ja kokemuksia? Miehet, jos olette kuulolla, kertokaa omista kokemuksistanne.
Kommentit (199)
Pattitilanne. Kiire sulle tulis ukkoa vaihtamallakin, lapsensaannin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsenteon suhteen olet jo todella ihan loppusuoralla. Aikaa odotteluun ei ole. Paras vaihtoehto olisi ehkä käydä vakava keskustelu miehen kanssa ja kertoa toiveesi. Jos mies ei asialle lämpene, sun pitää päättää haluatko tuon miehen vai lapsen. Riskinä tietystion, ettei lasta kuulu vaikka yrittäisit sitä kenen tahansa kanssa. Hoitoihinkin pitäisi lähteä hetimiten, koska 40v raja tulee just vastaan. Jonottamisessakin hoitoihin menee helposti puoli vuotta jos julkiselle haluaa. Eli hopihopi. Adoptioonkin on ikärajat. Sulla käy oikeasti aika vähiin.
AP täällä taas. Mies tuli kotiin töistä vasta kymmenen uutisten jälkeen stressaantuneena ja vihaisena joten jätin hänet rauhaan. Hänellä on todella rankkaa töissä tällä viikolla, joten kirjoitin viine yönä hänelle sähköpostia johon keräsin myös lähteitä ja viitteitä liittyen naisen ikään, tahattomaan lapsettomuuteen ja perheiden talouteen. Saa sitten lukea sen omalla ajallaan. Mietintäaikaa hänellä on seuraavaan ovulaatioon asti, jolloin tahdon vastauksen. Mitään uhkauksia en esittänyt. Rakastan häntä.
Oikeastaan ainoa kysymys, johon miehesi pitää vastata on, että haluaako hän lapsia _sinun kanssasi_.Toivottavasti saat selkeän vastauksen. Kerro sitten, miten kävi.
Jos hän ei halua biologisesti isäksi, niin mitä, jos sitten menisin hedelmöityshoitoihin ja hankkisit "oman" lapsen. Hän saa sitten päättää, että suostuuko yhteiseen biologiseen lapseen kuitenkin, alkaako isäksi tuolle hedelmöitetylle lapselle tai eroatteko. Eli kerrot, että haluat NYT tavalla tai toisella lapsen. Hän saa päättää, jääkö kuvioon mukaan vai ei. Eropäätös on silloin hänen eli sinun ei tarvitse päättää erosta.
Luovut ihan mielettömän suuresta osasta rakkautta ja elämää, jos hylkäät perhehaaveesi miehen takia. Lapset ovat (jos luoja suo) ilonasi koko loppuelämän. Sinun ei tarvitse kohdata yksinäistä ja lapsetonta+lapsenlapsetonta vanhuutta. Avioliitto voi päättyä tai puolisosi voi kuolla hyvin paljon ennen sinua. Sitten ainoat lähiomaisesi ovat sisaruksesi.
Todellakin mieti, mistä luovut. Miehesi on järkyttävän itsekäs. Lapsista on vaivaa ja haastetta, mutta mielettömästi iloa ja elämänsisältöä. Ystäväpiirinne on harvinaisuus. Meillä on korkeasti koulutettuja ystäviä, omakotitalot + hyvät tulot ja kaikki ovat saaneet lapsensa 30 v. korvilla.
Terv. 38 v. äiti, jolla kaksi lasta (28 v. ja 31 v. saatu + kolmatta ei yrityksestä huolimatta saatu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muistaa, että vaikka rakastat miestäsi, hän voi koska tahansa hankkia lapsia, vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä. Tosin jonkun muun kuin sinun kanssasi. Silloin ei paljon rakkaus lämmitä, jos itse olet luopunut unelmistasi miehen takia, joka voi koska tahansa toteuttaa lapsihaaveensa. Sinä et voi.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 13:47"]
Näitä riittää. Minä jätin tuollaisen syksyllä kun olin 38, koska mies ei vieläkään oikein tiennyt haluaako lapsia vai ei. Tiesi vaan sen, ettei VIELÄ ole valmis. Hän oli minua vieläpä 8 vuotta vanhempi. Jos ei nelivitonen mies vielä tiedä onko valmis isäksi niin eiköhän ole selvää ettei ole. Harmi vaan, että minulta taisi lapset jäädä joka tapauksessa saamatta, koska en taida enää uuttakaan miestä ehtiä löytämään jonka kanssa edes yrittää biologista lasta. Ärsyttää että tuhlasin 6 vuotta elämästäni ja hedelmällisiä vuosia siihen tyyppiin.
[/quote]
voit hakeutua hedelmöityshoitoihin, saada siis lapsen itsekseen. Kannaattta, muuten kadut kun et ole lapsia saanut
[/quote]
Olen tuotakin miettinyt, en vaan taida yksinhuoltajaksi oikein pystyä ryhtymään kun ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja, olen äärimmäisen yksinäinen, vaativa työ joka vaatii paljon matkustelua jne.Olen jo pitkälti hyväksynyt sen etten lapsia saa, vaikka joskus ihan itkettää kun ajattelen että jäi saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:51"]
Olen tuotakin miettinyt, en vaan taida yksinhuoltajaksi oikein pystyä ryhtymään kun ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja, olen äärimmäisen yksinäinen, vaativa työ joka vaatii paljon matkustelua jne.Olen jo pitkälti hyväksynyt sen etten lapsia saa, vaikka joskus ihan itkettää kun ajattelen että jäi saamatta.
[/quote]
Olisiko tuossa se syy, että haluat lapsia? Ei ole mitenkään tavatonta, että äiti kaipaa lapsia lievittämään omaan yksinäisyyttään tai epämääräistä tyhjyyden kokemusta. Jos käytät energiaa ystävyyssuhteiden solmimiseen ja vaalimiseen, saatat huomata, että lapsikaipauksetkin jäävät pois.
En usko että se parisuhde säilyy hyvänä jos toinen huijataan luopumaan unelmastaan. Huijaamistahan se on jos mies ei uskalla kertoa ettei haluakaan lapsia ja sitten viivyttelee ja vetkuttelee kunnes on liian myöhäistä...usein siinä sitten käy niin, että tuo asia alkaa jäytää parisuhdetta, nainen on (syystäkin) katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:51"]
Olen tuotakin miettinyt, en vaan taida yksinhuoltajaksi oikein pystyä ryhtymään kun ei ole minkäänlaisia tukiverkkoja, olen äärimmäisen yksinäinen, vaativa työ joka vaatii paljon matkustelua jne.Olen jo pitkälti hyväksynyt sen etten lapsia saa, vaikka joskus ihan itkettää kun ajattelen että jäi saamatta.
[/quote]
Olisiko tuossa se syy, että haluat lapsia? Ei ole mitenkään tavatonta, että äiti kaipaa lapsia lievittämään omaan yksinäisyyttään tai epämääräistä tyhjyyden kokemusta. Jos käytät energiaa ystävyyssuhteiden solmimiseen ja vaalimiseen, saatat huomata, että lapsikaipauksetkin jäävät pois.
[/quote]
Kieltämättä minulla on elämän merkityksettömyyden ja tyhjyyden kokemusta joka johtuu siitä ettei minulla ole käytännössä minkäänlaisia läheisiä ihmissuhteita. Kyllä se kai aika luonnollista on että ihminen kokee elämänsä merkityksellisemmäksi jolle on tarpeellinen, en näe siinä mitään erityisen pahaa että haluaa lapsen siitä syystä. Parisuhteen kyllä haluaisin vielä enemmän kuin lapsen, voin kyllä elää loppuikäni saamatta lasta mutta ajatus lopusta iästä sinkkuna on kyllä ahdistava.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 15:30"]
Miksi mies on tässä mielestäsi itsekäs eikä nainen? Kyllä lapsettomuuskin voi olla yksilölle hyvin arvokas asia, jopa "maailman paras". Ihmisillä kun on katsos erilaisia arvoja.
[/quote]
Siksi, että hän on koko ajan sanonut, että haluaa lapsia. Eri asia olisi, jos mies olisi alusta asti selkeästi ilmaissut, ettei halua lapsia. Silloin suhteeseen jääminen olisi ap:n vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:13"]
Kyllä se kai aika luonnollista on että ihminen kokee elämänsä merkityksellisemmäksi jolle on tarpeellinen, en näe siinä mitään erityisen pahaa että haluaa lapsen siitä syystä.
[/quote]
Etkö? Minä kyllä näen. Aika kohtuuttomat vaatimukset asetetaan lapselle, jos pitäisi olla äitinsä sosiaalisesta elämästä ja onnellisuudesta vastuussa. Mitäs sitten, kun se lapsi ei lisäkään sitä onnellisuutta, kuten usein käy? Mieti nyt vielä, miten lapsen hankinta todella muuttaisi elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 10:46"]
Luovut ihan mielettömän suuresta osasta rakkautta ja elämää, jos hylkäät miehesi perhehaaveidesi takia.[/quote]
Korjasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Parisuhteen kyllä haluaisin vielä enemmän kuin lapsen, voin kyllä elää loppuikäni saamatta lasta mutta ajatus lopusta iästä sinkkuna on kyllä ahdistava"
Ap, olin ensin sinun "puolellasi" tässä keississä mutta kun äkkäsin tuon lauseen niin hukkasen rupesi kauhistuttamaan. Kyllä ihmisen pitää ensin osata elää itsensä kanssa. Ehkä miehesi vitkuttaa lastenhankkimista siksi koska tajuaa sinun olevan läheisriippuvainen ja nyt hän saa nauttia siitä täysin rinnoin. Jos teille tulee lapsi niin mies joutuu jakamaan sinut lapsen kanssa.
Sinuna miettisin nyt sieluni syövereitä myöten mitä haluat elämältäsi ja huom. mieti myös entä mies mies lähtee/sairastuu/kuolee.
Minulle oli kristallinkirkasta että halusin lapsen ja onneksi saimme kaksi; lapsiasia keskusteltiin seurustelun alkuvaiheessa selväksi. Ystäväni oli parisuhteessa miehen kanssa joka ei halunnut lapsia - tapasivat opiskeluaikoina ja olivat yhdessä tonne nelikymppiseen. Kun menivät naimisiin, tekivät päätöksen että eivät hanki lapsia. MIes siinä nelissäkymmenissä lähti yh-äidin matkaan ja nopeassa tahdissa tekivät pari vauvaa lisää, ja kuulemma isyys oli ihaninta maailmassa. Ystäväni on nyt katkeroitunut keski-ikäinen. Seurustelee kyllä mutta mikään ei vie sitä sydämen tuskaa pois. Tietää kyllä että itsehän hän petinsä petasi.
Mun kokemuksella mies ei ikinä niitä lapsia halua, jos ei tuossa iässä ole valmis.
Itse tein rankan päätöksen. Erosin ja etsin miehen joka perheen halusi. Olin 38v kun sain vauvan. Mies on reilu 50v ja tosiaan jo tietää mitä elämältään haluaa ja laittaa perheen etusijalle. Juoksut on juostu ja uraa on saanut tehdä jo tukkaputkella tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 12:45"]
"Parisuhteen kyllä haluaisin vielä enemmän kuin lapsen, voin kyllä elää loppuikäni saamatta lasta mutta ajatus lopusta iästä sinkkuna on kyllä ahdistava"
Ap, olin ensin sinun "puolellasi" tässä keississä mutta kun äkkäsin tuon lauseen niin hukkasen rupesi kauhistuttamaan. Kyllä ihmisen pitää ensin osata elää itsensä kanssa. Ehkä miehesi vitkuttaa lastenhankkimista siksi koska tajuaa sinun olevan läheisriippuvainen ja nyt hän saa nauttia siitä täysin rinnoin. Jos teille tulee lapsi niin mies joutuu jakamaan sinut lapsen kanssa.
Sinuna miettisin nyt sieluni syövereitä myöten mitä haluat elämältäsi ja huom. mieti myös entä mies mies lähtee/sairastuu/kuolee.
Minulle oli kristallinkirkasta että halusin lapsen ja onneksi saimme kaksi; lapsiasia keskusteltiin seurustelun alkuvaiheessa selväksi. Ystäväni oli parisuhteessa miehen kanssa joka ei halunnut lapsia - tapasivat opiskeluaikoina ja olivat yhdessä tonne nelikymppiseen. Kun menivät naimisiin, tekivät päätöksen että eivät hanki lapsia. MIes siinä nelissäkymmenissä lähti yh-äidin matkaan ja nopeassa tahdissa tekivät pari vauvaa lisää, ja kuulemma isyys oli ihaninta maailmassa. Ystäväni on nyt katkeroitunut keski-ikäinen. Seurustelee kyllä mutta mikään ei vie sitä sydämen tuskaa pois. Tietää kyllä että itsehän hän petinsä petasi.
[/quote]
Ei taida lainauksesi olla ap:n kirjoittama.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 12:45"]
Ystäväni oli parisuhteessa miehen kanssa joka ei halunnut lapsia - tapasivat opiskeluaikoina ja olivat yhdessä tonne nelikymppiseen. Kun menivät naimisiin, tekivät päätöksen että eivät hanki lapsia. MIes siinä nelissäkymmenissä lähti yh-äidin matkaan ja nopeassa tahdissa tekivät pari vauvaa lisää, ja kuulemma isyys oli ihaninta maailmassa. Ystäväni on nyt katkeroitunut keski-ikäinen. Seurustelee kyllä mutta mikään ei vie sitä sydämen tuskaa pois. Tietää kyllä että itsehän hän petinsä petasi.
[/quote]
Ei ystäväsi ainakaan lapsettomuudestaan voi olla katkera, jos hän ei kerran halunnut lasta. Tietenkin eroa saa surra, mutta miten miehen uusi elämä on ystävältäsi pois? Nyt hän voi jatkaa omaa lapsetonta elämäänsä vaikka toisen kumppanin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 12:45"]
Ystäväni oli parisuhteessa miehen kanssa joka ei halunnut lapsia - tapasivat opiskeluaikoina ja olivat yhdessä tonne nelikymppiseen. Kun menivät naimisiin, tekivät päätöksen että eivät hanki lapsia. MIes siinä nelissäkymmenissä lähti yh-äidin matkaan ja nopeassa tahdissa tekivät pari vauvaa lisää, ja kuulemma isyys oli ihaninta maailmassa. Ystäväni on nyt katkeroitunut keski-ikäinen. Seurustelee kyllä mutta mikään ei vie sitä sydämen tuskaa pois. Tietää kyllä että itsehän hän petinsä petasi.
[/quote]
Ei ystäväsi ainakaan lapsettomuudestaan voi olla katkera, jos hän ei kerran halunnut lasta. Tietenkin eroa saa surra, mutta miten miehen uusi elämä on ystävältäsi pois? Nyt hän voi jatkaa omaa lapsetonta elämäänsä vaikka toisen kumppanin kanssa.
[/quote]
No onhan se miehen elämä ystvältä pois, jos oli sovittu että eletään kahdestaan elämämme loppuun, ja sitten mies jättääkin ja elää elämäänsä ihan muiden ihmisten kanssa.
Ja varsinkin, jos lapsettomuuspäätös oli enemmän miehen. Jos nainen päätyy siihen että valitsee mieluummin tämän miehen kuin omia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 12:45"]
Ystäväni oli parisuhteessa miehen kanssa joka ei halunnut lapsia - tapasivat opiskeluaikoina ja olivat yhdessä tonne nelikymppiseen. Kun menivät naimisiin, tekivät päätöksen että eivät hanki lapsia. MIes siinä nelissäkymmenissä lähti yh-äidin matkaan ja nopeassa tahdissa tekivät pari vauvaa lisää, ja kuulemma isyys oli ihaninta maailmassa. Ystäväni on nyt katkeroitunut keski-ikäinen. Seurustelee kyllä mutta mikään ei vie sitä sydämen tuskaa pois. Tietää kyllä että itsehän hän petinsä petasi.
[/quote]
Ei ystäväsi ainakaan lapsettomuudestaan voi olla katkera, jos hän ei kerran halunnut lasta. Tietenkin eroa saa surra, mutta miten miehen uusi elämä on ystävältäsi pois? Nyt hän voi jatkaa omaa lapsetonta elämäänsä vaikka toisen kumppanin kanssa.
[/quote]
Mulla tulee mieleen,että nainen myöntyi lapsettomuuteen koska mies ei halunnut- oik itse olisi halunnut.
Tulee mieleen myös eräs pariskunta,missä nainen 25v ja mies 26v. Nainen on aina ajatellut tekevänsä lapsia, mutta tavattuaan miehen on luopunut haaveista koska mies on sanonut ettei tule tekemään yhtään lasta. Nainen on niiiiin rakastunut ja asettaa tuon miehen toiveen omansa eteen ja siksi sanoo muille etteivät HE halua lapsia.
Mä luulen että tuo mun tuttavapariskunta eroaa joskus tulevaisuudessa, ja uskon ja toivon että tää nuori nainen ehtii löytää uuden miehen jonka kanssa saada lapsia ennen kuin on liian myöhäistä.
Jos aloittaja oikeasti haluaisi lapsen, hän olisi sen jo hankkinut vaikka sitten kumppania vaihtamalla. Tässä vaiheessa kannattaa jo pitää hyvästä suhteesta kiinni ja elää onnellisena ilman lapsuhaaveita.