Mikä teillä muuttui, kun perheeseen tuli toinen lapsi? (ev)

Muistan nimittäin, että omaa aikaa ei ollut eikä parisuhdeaikaakaan ollut silloin, kun esikoinen oli pieni. Nyt sitä taas on, kun hän on jo kolmen - mutta nyt on siis tulossa vauva.



Voinko kuitenkin olettaa, että kolmen vuoden kuluttua olen taas saanut elämäni takaisin?



ap

kuopus taas helppo vauva, joka vain söi ja nukkui..... Joten hyvin meni kakkosen synnyttyä :)

= 6, siis ap

Ja mieti mikä siinä on erona.

Kyllä elämä alkaa helpottaa, mutta eipä tässä vieläkään juuri lepäilemään pääse.

ap

olin tosi hehkeä 1 lapsen äitinä

ja

rupsahtanut toisen jälkeen- help!!!

mutta oikeesti, kyllä se vaan aika lailla tasapainoilua on, ainakin aluksi!



10

Koko vauvavuosi oli aika vaikea, monella tapaa. Itse olin aika masentunutkin silloin. Vähän pelotti uusi raskaus ja vauva, ikäeroa tuli 3 vuotta ja tosiaan esikoinen oli jo silloin iso ja omatoiminen, alkoi tuntua että tosi helpolla pääsee hänen kanssaan... Ja sitten uusi vauva!



Joka nukkui hyvin, söi nätisti, ei itkenyt ekojen kuukausien aikana juuri ollenkaan! Oli unelma. Esikoinen otti vastaa hyvin, ei mustasukkaisuutta. Meillä oli oikeasti älyttömän upeaa =) Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Jaksoin paremmin kuin vain esikoisen kanssa. Leivoin, siivosin, laitoin ruokaa, ulkoiltiin, kyläiltiin...



Pyykkiä tuli lisää. Lähtemiset vähän vaikeampia, toki kun on pikkuinen aina mukana. Mutta tosi helposti silloin ekojen kuukausien aikana tuli lähdettyä, kun vauva nukkui missä vaan ja milloin vaan, välillä söi ja oli tyytyväisenä hereillä ja sitten jatkoi taas uniaan.

on valtava ero yhden ja kahden lapsen hoitossa

Niin kielteisenä asiana, jatkuva tappelu ja huuto:( Toisaalta, isompi huolehtii pienemmästään ja pitää tälle seuraa. pyykkiä ja siivousta enempi. Vaikeempi saada lapsia hoitoon.

Tyytyväisempi ja rauhallisempi. Nyt kun on jo 1,5v, on siksikin helpompaa, että lapset jo jonkin verran leikkivät kahdestaankin, joten itse ei ole niin paljon viihdyttämistä. Niin helposti on mennyt, että odotan jo kolmatta ;) .



Niin, siis meidän esikoinen oli ja on edelleenkin todella vaativa, mutta onneksi kuopus on eri maata. Niin kuin joku kirjoittikin, kuopuksen kanssa on ollut " terapeuttista" kaikkien esikoisen ongelmien jälkeen.

Tai sitten minä aluksi niin epävarma, että hermostus tarttui lapseenkin, tiedä häntä... Esikoisen vauvavuoden koin tosi rankaksi ja olin jatkuvasti väsynyt, mutta kun lapsi täytti vuoden ja alkoi kävellä ja nukkua, niin helpotti välittömästi. Ja niinpä pistettiin toinen tilaukseen, ja tärppäsi heti. Ikäeroa tuli 1 v 11 kk.



Toisen synnyttyä elämä ei paljon muuttunut. Vauva nukkui todella hyvin, omaksui heti isoveljen rytmin ja oli aina tyytyväinen. Isoveli oli vähän mustasukkainen ja läpsi vauvaa, takertui isään ja osoitti jonkin verran mieltään äidille.



Kotitöissä en huomannut muutosta, vaipparumbaa lukuunottamatta. Liikkeellelähdöt onnistuivat yhtä lailla kuin ennenkin. Miehen kanssa yhtä paljon aikaa kuin ennenkin, kun lapset nukkuivat alusta asti yhtä aikaa. Hoitajan saaminen vaikeampaa (äitini arka hoitamaan lapsenlapsiaan, muita hoitajia ei ole) mutta esikoinenkin ollut hoidossa tosi vähän joten ei juuri vaikuta arkeen.



Nyt lapset 4 ja 2 ja enimmäkseen olen melko turha kotona... Nuorempi on oppinut tosi nopeasti kuivaksi/puhumaan/pukemaan ja paljon muutakin esikon perässä, on tosi itsenäinen tapaus. Lapset tulevat toimeen keskenään. Mua tarvitaan lähinnä sadunlukijaksi ja ruoanlaittajaksi, joten kuvioon mahtuu musta hyvin kolmaskin ;-)

Pyykkiä tulee joo yhden henkilön päältä enempi, mutta meillä ei ole koskaan haitannut pari tahraa paidassa. Niin ei tartte pestä koneittain pyykkiä! :)



Välillä on ollu uhmaa samaan aikaan, nyt on ollu suht. rauhallista kotona. Lapsilla ikäeroa 14 kk, vaippoja välillä meni sarjatuotannossa päälle ja pois. Mutta se nyt oli odotettavissa.

Joskus kun kannoin toista lasta kaukalossa, olkapäillä oli hoitolaukkua, omaa laukkua ja esikoinen vetäs pakkasilmassa maate mahalleen kiljumaan niin harmittihan se mutta hengissä ollaan. Ja lisää lapsia toivotaan!

kotitöitä enemmän, omaa aikaa ei ollenkaan.

Lyhyemmät yöunet. Lapsilla eri rytmit ja näin ollen myös vähemmän omaa aikaa sekä kahden keskistä aikaa miehen kanssa.

Meillä muuttui se, että nyt esikoisemme on isoveli. Hän sai rakkaan sisaruksen.



Me vanhemmat saimme kokea rauhallisen ja " terapeuttisen" vauva-ajan (esikoisen syntymä aina jonkinlainen sokki ja hänellä oli koliikkia yms.)



Pyykkiä on enemmän, mutta enpä niitäkään käsin pese. Samoin kone hoitaa tiskit, joita luonnollisesti on nyt enemmän.



Väsyneempiä emme ole, emmekä muutenkaan stressaantuneita. Kakkonen oli todella helppo vauva :) Ja ihana ihminen muutenkin.