6v nukkuu meidän makkarissa ja eskariope sanoi, että

meillä lapsi halusi koulun alkaessa omaan huoneeseen nukkumaan, pääsi ja siirtyi sinne.

sanoisin eskariopelle, etta huolehtii vain omista asioistaan...

mutta jotenkin kyllä yrittäisin kannustaa tyttöä nukkumaan omassa huoneessaan.



Onko muutenkinkovin riippuvainen vanhemmistaan?

No miten sen nyt ottaa? On ja ei. Vasta nyt on ruvennut reipastumaan eli menee esim. kaverisynttäreille ilman minua mutta nykyään käy mielellään kavereilla ym. No, mitään ei halua harrastaa paitsi jos minä olen mukana joten vähän sellainen ujo on. Tutussa seurassa on sosiaalinen ja reipas mutta uudet tilanteet joskus vähän hankalia.

Minkähän sinä rakas ap ajattelet olevan sopiva ikän omaan sänkyyn siirtymiselle. Sitten kun lapsi menee rippikouluun vai sitten kun tulee poikakaveri (olikos sinulla tyttö?) yöksi ? Mitä pidemmälle venytät tuota omaan sänkyyn siirtämistä sitä vaikeammaksi se tulee.



Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja lapsi muuttaa omaan sänkyyn. Lahjo vaikka ensin siitä, että nukahtaa sinne ja sitten palkinto kun on pysynyt koko yön siellä. Palkkioksi vaikka tarroja tai muuta häntä kiinnostavaa keräilykamaa.



Onnea ! (tai si siinä onnea tarvita vaan sinnikkyyttä)

Toinen vaihtoehto tietysti, että itse nukun olohuoneessa ja lapsi makkarissa. Koska asuntomme on kaksio. Vai miten tekisitte tilanteessamme? Toisaalta, nukkumisjärjestyksemme ei kuulu kenellekään muulle kuin itsellemme, joten eskariopena pitäisin vaan pään kiinni.

Lapselle olisi voinut sanoa ihan rohkaisuksikin.

Itse muistan, että asiaan liittyi mulle jonkinlainen kummallinen sekoitus vallankäyttöä (tiesin, että minun läsnäoloni vanhempien huoneessa rajasi vanhempien suhdetta jollain lailla ja kiukutellessani saatoin sanoa, että en nuku koskaan omassa huoneessa) toisaalta pelkoa, kun en todella ollut tottunut yksin nukkumiseen tai minkäänlaiseen yksinoloon ja sosiaalisia paineita kavereiden suunnalta alkoi olla tuossa iässä myös.



Ehdottomasti tyttö omaan huoneeseen, jos sellainen on!

Hirveät traumat ja turvattomuus, jopa häiriökäytöstä, voi ilmetä jos lapsen PAKOTTAA yksin omaan huoneeseen. Hiljaa hyvä tulee. Jokainen omaan tahtiinsa!



Tämäkin on niitä asioita joissa tulee edetä lapsesta riippuen.

Uskaltaa mennä yökylään mummolaan ja parhaalle kaverilleen. Eskariope sanoi keskustelussa tuon minulla ja miehelleni kun tuli nukkuminen puheeksi. Uskon, että hän siirtyy omaan huoneeseensa kunhan on siihen valmis. Siirtyi kokonaan meidän huoneeseen vuosi sitten kun löysi kissamme kuolleena (pelkotiloja tuli tuosta).

Meillä eivät ole olleet yökylässä edes mummolassa, kun on niin kaukana ja sinne mennään sitten aina porukalla, mutta murrosikäinen esikoinen on jo moneen otteeseen ollut ypöyksin kotona, kun muut ollaan oltu reissussa viikonloppuna.

Itse olin kait 9v. kun sain oman huoneen, ei ollut sitä ennen tilaa nukkua muualla kuin vanhempien kanssa. Ihan olen normaali ihminen...

nukkumaan. Seuraukset voivat näkyä vasta myöhemmin.



Meillä on erinäisistä syistä johtuen niin, että mies (harvoin kotona) nukkuu lapsen huoneessa ja lapsi minun kanssani.

Lapsi nyt 9 v. ja tullut isoja ongelmia...



Koko ajan tiedetty, että näin ei voi jatkua, mutta nyt asiat muuttuu!

Psykologi sanoi, että tällaiset järjestelyt voivat johtaa todella vakaviin ongelmiin :(

Kyllä isällä pitää olla oikeus omaan sänkyynsä!

neessa todella on jotain pelottavaa, koska äiti olisi minut jo muuten sinne laittanut nukkumaan ja ajattelin myös, että olen jotenkin muita ikäisiäni kehnompia, koska oma äitikin ajatteli, etten ole tarpeeksi iso omaan huoneeseeen ja että en uskalla nukkua siellä.



Pelko ja ahdistus syntyi mulle siis kaikesta muusta kuin varsinaisesti nukkumisesta. Äiti olisi voinut halutessaan helposti ratkaista tilanteen vain toteamalla, että nyt tästä eteenpäin nukutaan omassa huoneessa ja vaikkapa nukkumalla itse ensimmäisen yön patjalla lastenhuoneessa tai viereisessä käytävässä.



Ihan turha pitkittää näitä tilanteita!

silloin ei ikäänkuin ole vaihtoehtoja, mutta teillä annetaan nyt lapselle valta päättää missä hän nukkuu - sänky on siis omassa huoneessa ja teidän huoneessa



lapset saattaavat tosiaan käyttää tällaista asetelmaa vallankäytön menetelmänä ja toisaalta lapsi saattaa ihmetellä, että miksi hän itse on niin " heikko" , että ajattelet hänestä, ettei hän pärjää omassa huoneessa niin kuin saman ikäiset toverinsa...



lapsen puolesta joutuu tekemään päätöksiä ja tämä on minusta niistä yksi

vallantunnetta nukkuessaan vanhempiensa kanssa.



Sai isä nukkua omassa sängyssään tai ei, tämä järjestely häiritsee lapsen luonnollista kehitystä. (Jos siis lapsi saa nukkua vanhempiensa kanssa).

Älä nyt ap ota itseesi näistä vastauksista! Kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Meidänkin vajaa 6-v nukkuu välillä välissämme. Pelkää jotain yöllä eikä uskalla nukahtaa itsekseen vaikka siskokin on samassa huonessa. En usko tuollaisia höpönlöpöjä että muka lapseen tulisi jotain vikaa jos ei uskalla nukkua yksin?!



Ja yökylä??? Ööh, itse menin yökylään vasta joskus yläasteikäisenä...

En voi kun ihmetellä! Me ollaan koko sisarusparvi nukuttu kouluikään pitkästi vanhempien kanssa samassa huoneessa ja ihan täyspäisiä ollaan ja nyt jopa uskalletaan nukkua OMASSA KODISSA! Omat lapsemme nukkuvat omissa huoneissaan paitsi kuopus, jolle ei vielä toistaiseksi ole omaa huonetta eli nukkuu meidän makkarissa. Ikää 3v. Enkä aio ottaa mitään traumoja asiasta. Jos joku kummeksuu niin kummeksukoot. Eipä paljoa muiden sanat auta.

Tarkoitin tuota samaa kuin nro 20 kirjoitti.



Enkä tarkoittanut, että ap:n lapsi olisi välittömästi siirrettävä omaan. Vaan ensin totuttaa ajatukseen ja siitä sitten siirtyä omaan. Tehdä omanlaisin keinoin yöt turvallisen tuntoisiksi. Esim. valot, lemmikki mukaan ym.