Tehyläiset! Miten suhtaudut siihen että palkankorotuksesi jää vain haaveeksi?
Kommentit (26)
Itse olen ottanut ihan oikeasti selvää vaihtoehdoista, eikä ne ole niin yksinkertaisia kuin moni tuntuu kuvittelevan :-/
En minä ainakaan halua muuttaa ulkomaille töiden perässä: mieheni ei olisi valmis ryhtymään ikuiseksi koti-isäksi, eikä siellä olisi sukulaisia tai ystäviäkään lähellä. Eikä sairaanhoitajille missään edes niin hyvin makseta, että sillä palkalla pystyisin elättämään yksin perheeni. Esim. Englannissa ja Norjassakin elämä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, jos otetaan asumisen ja ruoan lisäksi huomioon lasten päivähoito (mikäli mieheni löytäisi töitä), sairaanhoito, eläkkeiden säästäminen, vakuutukset jne. Ja Suomessa taas aika harvalla muullakaan alalla loppujen lopuksi tienaa kovin häävisti, ainakaan riskittä.
En myöskään jaksaisi enää aloittaa kokonaan uuden alan opintoja alusta, sekin tulee kalliiksi. En edes tiedä, mikä muu ala minua voisi kiinnostaa! Enkä keskivertoisilla lukion papereillani ja lukupäälläni todennäköisesti edes pääsisi kaikkialle sisään :-/ Esim. lääkäriksi voisin kuvitellakin haluavani, mutta lyhyen matikan opit vuodelta x tuskin kantavat kovinkaan pitkälle pääsykokeissa...
Totuus siis on kohdallani, että todennäköisesti jatkan kuitenkin töitä sairaanhoitajana. Vaikka tämä ei luksusta olekaan työaikojen ja palkan kannalta, on tässä työssä omat hyvät puolensa. Eikä tuo palkkakaan nyt ihan surkea ole, joskaan ei niin hyvä kuin toivoisin.
Kiitos 12, en siis olekaan ainoa, joka ei oikeesti ole löytänyt fiksua ulospääsyä tästä tilanteesta... Olenkin pähkäillyt, että katsotaan nyt tää taistelu loppuun ja jos se hävitään, pitää yrittää löytää kadonnut työmotivaatio vaikka kivenkolosta takas. Ei meillä onneks oikeesti niin surkee tilanne ole kuin mitä työtaistelun takia pitää uskotella ;) Tässä työssä on paljon hyvää, eikä se palkkakaan ihan surkeimmasta päästä sentään ole. Ei hyvä, muttei huonokaan.
sellaiset hoitsut vaihtaa alaa jotka eivät tunne mitään muuta tarvetta tehdä tuota työtä kuin rahan. Minusta sellaiset hoitsut ovat täysin väärällä alalla jotka ovat valmiita marssimaan ulos jättäen pieniä potilaita mahdollisesti jopa kuolemaan ja sitten vielä kommentoivat, että eivät tule takaisin jos palkka ei nouse. Enpä usko,että kukaan teidänlaisianne takaisin toivookaan!
Minusta moraalinen pohdinta on ihan aiheellista. Vaikka isommille korotuksille olisi tarvetta (siis luokkaa 15-17%) keinon voisi silti valita toisin.
Vierailija:
15, juuri sinunlaisesi, saavat aikaan sen, että nämä lasten tehohoitajat eivät edes halua palata takaisin. Mites sitten suu pannaan??
Minkään takia. Korotuksenne olette ansainneet, minä maksan mielelläni lisää veroja siitä hyvästä.
perusta omaa kotihoito-kotipalvelu-siivousfirmaa?
Ainakin meillä pääkaupunkiseudulla kiskovat sellaisia tuntiveloituksia, että niillä hakkaa hoitajan kuukausiansiot kevyesti...
En tunne ketään kenenkä siivooja ei veloittaisi min 30 e tunti. Ja tiedän toki yrittäjänä että se ei tosiaankaan jää suoraan tuloksi. Mutta ei sillä pitäisi kohtuullisella työnteolla jäädä kovinkaan pienituloiseksi.
pidän työstäni ja viihdyn omassa työssäni hyvin, meillä on upea työyhteisö
en siis todellakaan aio mennä mihinkään omasta työstäni
en enää jaksa edes ajatella uudelleen koulutusta enkä edes halua opetella uutta työtäkkään jos tällä kätilön koulutuksella edes muualla kelpaisin
eli tuli mitä tuli palkkaa niin työssäni pysyn,
korkeintaan sairaslomalle jään jos työtaakkaa menee liian kovaksi
harmi olisi jos palkat ei nousisi, silloin uusia ja nuoria ei alalle enää tulisi ja siten ongelmat vain paisuisi
Sinunlaisellesi voisin jopa hyväksyä sen isommankin korotuksen. Näille uhoojille luun kouraan.
Vierailija:
Itse olen ottanut ihan oikeasti selvää vaihtoehdoista, eikä ne ole niin yksinkertaisia kuin moni tuntuu kuvittelevan :-/En minä ainakaan halua muuttaa ulkomaille töiden perässä: mieheni ei olisi valmis ryhtymään ikuiseksi koti-isäksi, eikä siellä olisi sukulaisia tai ystäviäkään lähellä. Eikä sairaanhoitajille missään edes niin hyvin makseta, että sillä palkalla pystyisin elättämään yksin perheeni. Esim. Englannissa ja Norjassakin elämä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, jos otetaan asumisen ja ruoan lisäksi huomioon lasten päivähoito (mikäli mieheni löytäisi töitä), sairaanhoito, eläkkeiden säästäminen, vakuutukset jne. Ja Suomessa taas aika harvalla muullakaan alalla loppujen lopuksi tienaa kovin häävisti, ainakaan riskittä.
En myöskään jaksaisi enää aloittaa kokonaan uuden alan opintoja alusta, sekin tulee kalliiksi. En edes tiedä, mikä muu ala minua voisi kiinnostaa! Enkä keskivertoisilla lukion papereillani ja lukupäälläni todennäköisesti edes pääsisi kaikkialle sisään :-/ Esim. lääkäriksi voisin kuvitellakin haluavani, mutta lyhyen matikan opit vuodelta x tuskin kantavat kovinkaan pitkälle pääsykokeissa...
Totuus siis on kohdallani, että todennäköisesti jatkan kuitenkin töitä sairaanhoitajana. Vaikka tämä ei luksusta olekaan työaikojen ja palkan kannalta, on tässä työssä omat hyvät puolensa. Eikä tuo palkkakaan nyt ihan surkea ole, joskaan ei niin hyvä kuin toivoisin.
Vierailija:
Itse olen ottanut ihan oikeasti selvää vaihtoehdoista, eikä ne ole niin yksinkertaisia kuin moni tuntuu kuvittelevan :-/En minä ainakaan halua muuttaa ulkomaille töiden perässä: mieheni ei olisi valmis ryhtymään ikuiseksi koti-isäksi, eikä siellä olisi sukulaisia tai ystäviäkään lähellä. Eikä sairaanhoitajille missään edes niin hyvin makseta, että sillä palkalla pystyisin elättämään yksin perheeni. Esim. Englannissa ja Norjassakin elämä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, jos otetaan asumisen ja ruoan lisäksi huomioon lasten päivähoito (mikäli mieheni löytäisi töitä), sairaanhoito, eläkkeiden säästäminen, vakuutukset jne. Ja Suomessa taas aika harvalla muullakaan alalla loppujen lopuksi tienaa kovin häävisti, ainakaan riskittä.
En myöskään jaksaisi enää aloittaa kokonaan uuden alan opintoja alusta, sekin tulee kalliiksi. En edes tiedä, mikä muu ala minua voisi kiinnostaa! Enkä keskivertoisilla lukion papereillani ja lukupäälläni todennäköisesti edes pääsisi kaikkialle sisään :-/ Esim. lääkäriksi voisin kuvitellakin haluavani, mutta lyhyen matikan opit vuodelta x tuskin kantavat kovinkaan pitkälle pääsykokeissa...
Totuus siis on kohdallani, että todennäköisesti jatkan kuitenkin töitä sairaanhoitajana. Vaikka tämä ei luksusta olekaan työaikojen ja palkan kannalta, on tässä työssä omat hyvät puolensa. Eikä tuo palkkakaan nyt ihan surkea ole, joskaan ei niin hyvä kuin toivoisin.
Av:lta löytyy sittenkin ihania, työlleen sitoutuneita, ilmeisen sopivia sairaanhoitajia myös.
Kiitos sinulle!
ap
että Tehyläisten palkankorotus jää pelkäksi haaveeksi?
Syynä TEHY:n kiristys eli meni totaalisen metsään kun alkoi näillä irtisanoutumisilla uhkailemaan. Ettekös te ole filmejä ja sarjoja katselleet - niissä on aina, ettei kiristäjille pidä maksaa!
Kunnilla ei ole rahaa ja valtio ei tuohon voi alkaa maksajaksi. Jos alkaa, ollaan kusessa ensi kerralla näissä neuvotteluissa. Joku muukin voisi uhkailla tällaisella ja mitä tapahtuu, jos esim. poliisi tai palomiehet sen tekevät?
Korotus tulee olemaan korkeintaan 2% luokkaa vaatimuksiin nähden, kokonaiskustannus korkeintaan 13% keskipalkkoihin tosin hajautetusti mikä tuo illuusiota korotuksista mutta ei vaikuta keskiverto sairaanhoitajan palkkaan juuri ollenkaan
Jos tuleva neuvottelulautakunta ehdottaa liian pientä korotusta, on Tehyllä tulossa 4000-6000 irtisanoutuvaa lisää ja tämä tarkoittaa sitä että toiminta lamaantuu myös keskus- ja aluesairaaloista eli niistä, joihin yritetään mahdollisen irtisanoutumisen tullessa siirtää potilaita/toimintoja. Eli tässä maassa ei ole siinä tapaukessa lainkaan akuuttisairaanhoitoa...
Kalliiksikin irtisanomiset tulevat, mutta terveydenhuolto ei romahda. Siinä suhteessa tehyllä on liian oidipaalinen usko itseensä. Vaikeata tulee olemaan mutta ihmishenkiä ei menetetä, mm Ruotsi ja viro ottavat niin paljon potilaita hoidettavaksi ettei näin käy
Ymmärrätkö, ettei tuohon voida suostua. On paljon aloja, joilta vastaava temppu olisi ihan yhtä kohtalokasta tai jopa kohtalokkaampaa, kuin sairaanhoitajilta.
Jos tähän suostuttaisiin, olisi Suomi kusessa! Voi olla, että vaikeuksissa ollaan tämän irtisanoutumisen toteutuessa, mutta siltikään noihin vaatimuksiin ei suostuta.
Joko TEHY tyytyy vähempään, kuin mitä alunperin vaati tai sitten mennään sinne loppuun asti. Näin minä uskon sen menevän!
Vierailija:
Jos tuleva neuvottelulautakunta ehdottaa liian pientä korotusta, on Tehyllä tulossa 4000-6000 irtisanoutuvaa lisää ja tämä tarkoittaa sitä että toiminta lamaantuu myös keskus- ja aluesairaaloista eli niistä, joihin yritetään mahdollisen irtisanoutumisen tullessa siirtää potilaita/toimintoja. Eli tässä maassa ei ole siinä tapaukessa lainkaan akuuttisairaanhoitoa...
Kauheaa ajatella että muutaman vuoden päästä hoitsujen työvoimapula on tuplasti pahempi kuin se nyt on..
Minulle riittäisi tämä palkka jos vain saataisiin lisää työntekijöitä helpottamaan paineita osastolla, alan olla jo henkisestikin rikki tämän kauhean paineen alla..
Irtisanoutumista en ole edes harkinnut mutta kauhea tressi pakottaa jäämään kohta sairaslomalle.
Ja omanarvontuntoisille ja oikeuksiaan perääville ei? Just joo ja hyvää päivää :)
Olen samaa mieltä jonkun aikaisemman kirjoittajan kanssa, että hoitajien pitäisi perustaa omia hoitopalvelufirmoja, jotka myyvät hoitoalan työpanosta kunnille. Ihan kuten lääkäritkin tekevät. Sitäpaitsi vastuu potilasturvallisuudesta kuuluu kunnille (ja viime kädessä valtiolle) eikä suinkaan hoitajille, vaikka jotkut hoitajien taistelutahdosta suivaantuneet yrittävät muuta vakuutella.
Kriittisesti sairaan kuljetus on hengenvaarallista touhua, miksi luulette, että ensihoito paikan päällä on Suomessa niin kehittynyttä. Potilaan tilan tulee olla " melko" stabiili, että voidaan lähyteä kuljettamaan. Edelleen ihmettelen politikkojen hyviä unenlahjoja tilanteessa, missä elämme.
Aika monet muut sen sijaan ylentävät. Tuo ylimielinen asenne on kostautumassa ja valitettavasti lyö takaisin - hoitajien alussa saama tuki on kääntynyt vastustukseksi uhkailuijen, kiristyksen ja tuon ylimielisyyden vuoksi.
ap