En anele kenenkään ystävyyttä ja sen saman olen opettanut myös lapsilleni
eli jos joku ystävistäni on kieltäytynyt esim. 2 kertaa pyynnöstäni lähteä kävelylle tai tulla kahville, en enää sen jälkeen koskaan ota itse yhteyttä. Odotan kiltisti jos joku pyytää tai sitten ei..
Vietämme joskus jopa kuukauden, ettei kukaan ulkopuolinen ota meihin yhteyttä. Kukaan ei kaipaa meitä.
Naapurin lapset kyllä leikkivät lasteni kanssa aika usein, jos he menevät pyytämään (ei kuitenkaan aina) mutta koskaan he eivät tule pyytämään meidän lapsia ulos.
Toisaalta olen surullinen tilanteesta ja masentaa kun kukaan ei koskaan soita ja kysy mitä sinulle kuuluu. Perheen kännykät on rivissä pöydän reunalla ja ei tule tekstareita tai soittoja.
Outsider family
Kommentit (52)
Meillä ei edes lapset leiki ulkona jos tiedän naapurin vauvan nukkuvan parvekkeella päiväuniaan tiettyyn aikaan tai naapuriin ei mennä häiritsemään aamulla aikaisin, koska heillä on ramadan. Sovin aina tekstiviestillä jos aion soittaa, että en herätä kenenkään lasta tai häiritse töitä jne..
11
Vierailija:
On minulla/meillä ollut myös kaikenlaisia kavereita, mutta en ole koskaan kokenut että joutuisin anelemaan että joku viihtyisi seurassani.Itseasiassa ongelmani on päinvastainen. On vaikeaa löytää aikaa kaikille, kun ystäviä on paljon.
t:20
myötätuntoa tai helpotusta niille kenellä taas ei ole kavereita pilvin pimein. Miltä sinusta tuntuisi jos esim. olisit sokea ja kertoisit sen tuomista ongelmista ja saisit vastauksia meillä täällä taas on niin näkevät ja kirkkaat silmät että. Emme edes osaa päättää minne katselisimme kun on niiiin paljon nähtävää..
ystävillesi joiden kanssa haluat viettää aikaa. Voisit sitten vaikka soittaa sille ja kuunnella mitä sanottavaa sillä on.
Vierailija:
ystävillesi joiden kanssa haluat viettää aikaa. Voisit sitten vaikka soittaa sille ja kuunnella mitä sanottavaa sillä on.
Mutta ehkä haluat keventää mieltäsi?
T: 20
Kukaan ei oletakkaan, että pystyisit muistamaan ketä sinä käytät hyväksesi. Mutta seuraavalla kerralla kun soitat sille luottoihmiselle jolle purat kaiken taas tuskissasi niin pidä asiat omana tietonasi ja kysy vaikkapa mitä kuuluu.
Vierailija:
Vierailija:
ystävillesi joiden kanssa haluat viettää aikaa. Voisit sitten vaikka soittaa sille ja kuunnella mitä sanottavaa sillä on.Mutta ehkä haluat keventää mieltäsi?
T: 20
Vierailija:
Mä pyydän kerran ja sitten odotan vastapyyntöä. Vain kolme lapsuudenystävää on sellaisia, joille voi soittaa 50 kertaa putkeen ja tiedän 100% varmasti heidän pitävän minusta ja yhteydenotoistani. Aikuisiällä en ole pahemmin kontakteja solminut, mutta en kyllä oikein välitäkään. Inhosin esimerkiksi äitiyslomalla hiekkalaatikkoäitejä ja työkaveritkin kuuluu työpaikalle. Enkä kaipaa itseasiassa töiden jälkeen sosiaalista elämää. Lähimmät ystävät asuvat kaukana ja minulle riittää, että heidän kanssaan pidän yhteyttä viikottain ja pari kertaa vuodessa järjestetään tapaaminen.
No, ehkä saatan pyytää enemmän kuin kerran. Mutta kyllä viimeistään kolmas kieltäytyminen tai viime hetken peruutus saa aikaan sen, etten enää kysele, vaan odotan jo toisenkin tekevän jonkinlaista aloitetta. Moni " ystävä" on jäänyt, kun sitä vastavuoroista aloitetta ei ikinä ole tullut. Se on tosi surullista, mutta minkäs teet. En suostu tyrkyttämään itseäni, enkä toisaalta usko näiden " ystävienkään" olevan niin tyhmiä, etteivät tajua tällaista vastavuoroisuuden periaatetta.
Vierailija:
Kukaan ei oletakkaan, että pystyisit muistamaan ketä sinä käytät hyväksesi. Mutta seuraavalla kerralla kun soitat sille luottoihmiselle jolle purat kaiken taas tuskissasi niin pidä asiat omana tietonasi ja kysy vaikkapa mitä kuuluu.Vierailija:
Vierailija:
ystävillesi joiden kanssa haluat viettää aikaa. Voisit sitten vaikka soittaa sille ja kuunnella mitä sanottavaa sillä on.Mutta ehkä haluat keventää mieltäsi?
T: 20
minulla on. Olen aivan varma siitä että ystäväni pitävät minua myös hyvänä ystävänä. Eikä minulla ole todellakaan tapana - koskaan! käyttää ystäviäni hyväksi.
Mutta toivottavsti purkauksesi helpotti oloasi, siihenhän tällaisella palstalla on mahdollisuus.
t:20
ja ovatkin ihania ihmisiä ja mukavia ja vaikka mitä kivaa. Minä vaan en koskaan pääse tällaisesta nauttimaan kun mulle on annettu se paskankantajan rooli. Kyllä jokaisesta ystäväpiiristä löytyy sellainen. Eihän muut voisi mitenkään olla onnellisia jos ei olisi sitä yhtä jolle valittaa kaikesta. Kyllä sunkin puhelimesta löytyy se numero jolle soitat vain silloin kun on jotain valitettavaa. usko pois.
[/quote]
minulla on. Olen aivan varma siitä että ystäväni pitävät minua myös hyvänä ystävänä. Eikä minulla ole todellakaan tapana - koskaan! käyttää ystäviäni hyväksi.
Mutta toivottavsti purkauksesi helpotti oloasi, siihenhän tällaisella palstalla on mahdollisuus.
t:20
[/quote]
Vierailija:
ja ovatkin ihania ihmisiä ja mukavia ja vaikka mitä kivaa. Minä vaan en koskaan pääse tällaisesta nauttimaan kun mulle on annettu se paskankantajan rooli. Kyllä jokaisesta ystäväpiiristä löytyy sellainen. Eihän muut voisi mitenkään olla onnellisia jos ei olisi sitä yhtä jolle valittaa kaikesta. Kyllä sunkin puhelimesta löytyy se numero jolle soitat vain silloin kun on jotain valitettavaa. usko pois.
minulla on. Olen aivan varma siitä että ystäväni pitävät minua myös hyvänä ystävänä. Eikä minulla ole todellakaan tapana - koskaan! käyttää ystäviäni hyväksi.
Mutta toivottavsti purkauksesi helpotti oloasi, siihenhän tällaisella palstalla on mahdollisuus.
t:20
Jos olisin sinun ystäväsi, suosittelisin sitä lämpimästi. Sillä tavalla minä pidän huolta niistä joista välitän.
että ovat mieluiten sivussa suurissa tilaisuuksissa eivätkä siis nauti huomion kohteena olemista
riippuen kunnastasi. Lasten vuoksi tuo erakoituminen ja näköalattomuus on huolestuttavaa!
Olen tottunut valittamaan ystävilleni ongelmistani ja vastavuoroisesti kuuntelen heidän ongelmiaan. Minusta se vain kuuluu elämään, että ongelmia on ja niistä pitää puhua. Ongelmatonta elämää kun ei ole. Minulla on mm. yksi ystävä jonka kanssa puhumme syntyjä syviä ja valitamme kuinka välillä on kurjaa! Sitten taas tuntuu hyvältä, kun on saanut puhua. Ongelma tuntuukin pienentyvän ja saa ihan toisenlaiset mittasuhteet. Olen ilmeisesti käsittänyt ystävyyden väärin. Ongelmista ei siis saa valittaa.
mikä on normaalia ja mikä ei normaalia syrjäytymisessä? Osaavatko he siellä sanoa miten monta kertaa pitää soittaa kännykkään johon ei vastata, ettei leimaannu erakoksi? Mites ottavatko he sieltä yhteyttä naapurin lasten vanhempiin, jotka eivät ota lastani leikkeihin kun ainoastaan varakaveriksi? Miten meitä aletaan sitten hoitaa?
Kiitos t. Ap
Käytännössähän se sitten tarkoittaisi sitä, että menee ne viimeisetkin rippeet kommunikoinnista.
Itse olen samanlainen... Voi kun me joskus kohdattais!
Vierailija:
mikä on normaalia ja mikä ei normaalia syrjäytymisessä? Osaavatko he siellä sanoa miten monta kertaa pitää soittaa kännykkään johon ei vastata, ettei leimaannu erakoksi? Mites ottavatko he sieltä yhteyttä naapurin lasten vanhempiin, jotka eivät ota lastani leikkeihin kun ainoastaan varakaveriksi? Miten meitä aletaan sitten hoitaa?Kiitos t. Ap
saavutat riittävän henkisen tasapainon joka on ensiarvoisen tärkeää äitinä. Kun saat ammattiapua ongelmillesi, et enää ole niin suuri rasitus ystävyyssuhteille. Ystävien tarkoituksena ei kuitenkaan ole hoitaa sinun ongelmiasi ja arvaan, että tästä on aika pitkälle kysymys
Miten ihminen joka ei vastaa koskaan voi rasittua?
On minulla/meillä ollut myös kaikenlaisia kavereita, mutta en ole koskaan kokenut että joutuisin anelemaan että joku viihtyisi seurassani.
Itseasiassa ongelmani on päinvastainen. On vaikeaa löytää aikaa kaikille, kun ystäviä on paljon.
t:20