Jos vanhempi on tyytyväinen ammattiinsa, ei sen sanomisessa pitäisi olla mitään ongelmaa
Lähinnä ongelma on niillä, joilla koulutu on jääneet kesken tai jotka eivät ole sinut ammatinvalintansa kanssa.
Kommentit (9)
kun kerran sitä tietoa ei mihinkään tarvita.
Sitapaitsi, minä olen ammatttiini ihan tyytyväinen, mutta en silti sano sitä kaikille vastaantulijoille. En kerro sitäkään, minkä hintainen puhelin minulla on, en sitä, koska ja mihin menen lomalle, en sitä, minkälaisia kuuakutissuojia käytän enkä sitä, saunotaanko meillä torstaina vai perjantaina. Yksityisasiat eivät kuulu muille, vaikka tykkäänkin monista omista yksityisasioistani.
huonon ammatin omaavat vastustavat ja hyvän ammatin omaaville asia on ihan sama. Mnä voin sanoa että olen controller Nokialla
Musta sen voi sanoa ääneen. olen tyytyväinen ammattiini, mutta en työpaikkaani.
t. työnhakija
en halua että minusta ja tiedoistani kerätään tarpeettomia rekistereitä mihinkään.
Koulun ei tarvitse kerätä ylimääräistä tietoa lapsestani ja perheestämme, sosiaalinen statuksemme kyllä (valitettavasti) näkyy muutenkin.
halua sitä mihinkään kirjattavan. Miksi ihmeessä pitäisi ja varsinkaan mihinkään lapseni pvkoti- tai koulutietoihin?
ammattiinsa ja oikein halutakin julkistaa sen kaikille halukkaille kuulijoille, mutta kun kaikilla ei tilanne ole sama ja joskus näin on olosuhteiden pakosta.
Nyt nöyryyttä peliin ihmiset.
korvantaustat kuivuneet ja ovat vasta työelämän alussa.
Siihen tarvitaan iän tuomaa kokeneisuutta ja kypsyyttä, että tajuaa tasa-arvon merkityksen.
lapsi häpeää.
Jos äitini olisi gyne ei olisi kivaa pitää esitelmää äidin työpäivästä.
sitähän täällä on ihmetelty...