Lue keskustelun säännöt.
Musta on ihanaa, että lapseni on päiväkodissa!
25.10.2007 |
Jotenkin tuntuu, että oman elämän laatu parani huomattavasti. Ennen olin niin päiväkotivastainen ja pitkin hampain laiton lapseni päiväkotiin ja nyt olenkin yhtäkkiä ihan älyttömän tyytyväinen ratkaisuuni. Onko kellään muulla käynyt näin? Naureskelen partaani näitä päiväkodinvastustajia ja mietin, kuinka paljon he menettävätkään...
Ja sen verran vielä, että lapsi on päiväkodissa max. 6 h päivässä, joten mielestäni ihan kohtuullinen määrä ehditään olemaan päivästä yhdessä. Joku muu hoitaa lounaat ja nukutukset ja ulkoilut, jotka on aina olleet mielestäni ne " tylsiimmät" jutut lapsielämässä ja sitten mä haenkin jo hyväntuulisen lapsen kotiin ja voidaan rauhassa touhuilla sisäjuttuja, joista tykätään molemmat. Hurjasti on lapsi jo 2 kk aikana oppinut ja saanut jopa uusia kavereita. Laulelee sellaisia lauluja, joita en ole itse laulanut ja pukee ja syö itse jo paljon paremmin. Kuivana olokin harppasi aimo askeleen eteenpäin. Kokonaisuudessaan tuntuu hyvältä, että samalla tässä sivutuotteena sai myös vähän kasvatusapuja.
Tiedän että tähän tulee vastauksia " kärsi-kärsi-niin kirkkaamman-kruunun-saat" -mentaliteetilla, mutta haluisinkin sitten tietää, että kuinka monella päiväkotivastustajista on asiasta omakohtaista kokemusta? Siis niin että lapsi on ollut oikeasti päiväkodissa eikä niin, että olen kuullut tms.
Kommentit (35)
Hän aloitti päiväkodissa 2,5 vuotiaana ja hän on alusta asti viihtynyt päiväkodissa erinomaisesti. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien puhunut ylpeänä kavereista, kertonut mitä kaikkea kivaa opet tekivät jne. Lapsi on nyt 3 vuotta ja joka päivä puolen vuoden ajan hän on mennyt iloisena päiväkotiin leikkimään. Uskon todella, että lapseni ei osaa näytellä tyytyväistä, vaan hän todella on tyytyväinen! Lapseni on leikki-ikäinen, ja haluaa leikkiä tuntikausia joka päivä: äidistä ei vain ole hänelle leikkikaveriksi riittävissä määrin.
Kävimme kyllä kotona ollessa kerhossa 2 krt / vko ja muskarissa 1 krt / vko, mutta se ei kyllä hänelle riittänyt. Lisäksi kävimme joka päivä 1-2 krt / pvä leikkipuistossa, mutta valitettavasti ainakaan meidän alueella ei päivisin juuri saman ikäisiä enää kotihoidossa ollut. Jos siellä muita lapsia olikin, niin he olivat satunnaisia tuttuja, eivät samalla tavalla rakkaita ystäviä kuin mitä hänellä on päiväkodissa.
Jos meille tulisi toinen lapsi, niin ilman muuta lapseni jatkaisi päiväkodissa myös sen jälkeen, vaikka olisinkin kotona vauvan kanssa. Ennen minulla ei oikeastaan ollut tästä asiasta mielipidettä, mutta nyt nähtyäni päiväkodin touhut, en enää raaskisi ottaa lastani sieltä pois.
Kiitos teille ihanat päiväkodin hoitajat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensiksikin kiva että lapsesi/lapsenne viihtyy siellä. Itse en voi sietää pk-elämää, se on kuin armeija kaikkine ryhmäkurineen..Olen itse ollut pk:ssa lapsena sekä työskennellyt siellä. Mutta omat lapseni eivät pk mene, vasta kuin eskariin..
Mä en vaan kestä sitä nyt " pissataan" ym. Ja tosiaan tosi moni retki jää kokematta kun ei vaan pysty lähtemään, ainanen hoitajapula yms. Ja olen sitä mieltä,kun on rakkaat lapsensa hankkinut hoitaa heidät kotona siihen asti kun tarvis. Ja sinulle joka laittasit lapsesi hoitoon, kun vauva kotona..Niin jestas mene itseesi ja mieti, se on lapselle suoranainen hylkäys- äiti ja vauva viettää laatuaikaa kahen, mene ja pidä nastaa hoidossa..Jokainen äiti keksii virikkeitä lapsilleen, hakee seuraa ja joka pvä on jtn ohjelmaa puistossa ym. Ole esimerkki lapsellesi-ole aktiivinen ! PK on laitos, lapset ovat meille tusinatavaraa. Tietäsitpäs mitä puhutaan mammoista-varsinkin kotona olevista?? Me ammattikasvattajat olemme melkein myös näyttelijöitä, aina hymyssä suin. Mutta sinä et näe kahvihuoneeseen " äiti" ??????
johtuu just tollasista laiskoista äideistä jotka kokee kakaransa vireikkeineen paremmin hoidetuksi kuin kotona..
Toiset tekee OIKEATA työtä ja lapset ei saa hoitoa.. Miksi teit lapsia??
Mielestäni joka äidillä on oikeus keskittyä uuteen vauvaan, jos niin haluaa. Onhan esikoinenkin saanut viettää jo vuosia äidin kanssa kaksin, miksei sitten vauva saisi? Jos pitää esikoista kotona, niin kyllä siinä jää se vauva ihan väkisin vähemmälle huomiolle. Siis ihan varmasti. Ei esikoinen sellä päiväkodissa olemiseen kuole, sehän on vain reilua, että vauvakin saa välillä äidin itselleen aivan kuten esikoinenkin on saanut.
ei pahalla just tollasta elämänkatsomusta en voi sietää. Tee saatana lapset isommalla ikäerolla, tai parempi älä tee ollenkaan.
Onneksi kohdallani laajasta tuttavapiiristäni ole osunut kohdalle. Olet surkein äiti mitä tiedän jos pk sulle ainoa mahis..etkä pärjää?? Lapset ei ole tehty hoitoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mik´si ees kuvittelet niin, sinä vain viet paikan oikeata työtä tekeviltä.
Tuli vain mieleen noista muista kirjoituksista. Kun täällä aina vaahdotaan, kuinka kotiäidin työtä ei arvosteta ja kuitenkin vauvan hoito on täyttä työtä, niin miks se sitten kakkosen kohdalla ei olekaan enää täyttä työtä, vaan siinä pystyykin hoitamaan esikoinenkin sivussa ja pystyy tarjoamaan tälle päivän täydeltä ohjelmaa.
Minun tällä hetkellä ainut lapseni oli todella vaativa vauva. En edelleenkään pystyisi kuvittelemaan elämää niin, että meillä olisi jo uusi vauva, vaikka esikoinen on jo 3-vuotias. Eka vuosi meni täysin valvoessa ja jos nyt ajatten, niin en ikinä niin väsyneenä jaksaisi nyt kolmivuotiaani kanssa kaksin, saatikka että siinä olisi vielä vauva. Väistämättä tällaisessa tilanteessa joku jäisi jalkoihin, ja pahasti. Tältä pohjalta itse en koe ajatusta siitä, että esikoinen olisi muutaman tunnin päivästä päiväkodissa mitenkään pahaksi.
Sori kun otit turhaan kieppiä, saat toki ajatella, että olen maailman huonoin äiti, jos tekee olosi jotenkin paremmaksi. Tuntuu, että olet kyllä aika pahasti katkeroitunut jostakin, jos pelkkä ajatukseni saa sinut noin raivon valtaan. Kommentoi kuitenkin tuota ekaa kappaletta kirjoituksessani, olisi kiinnostava kuulla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen päiväkodissa töissä ja menen sinne joka aamu yhtä mielelläni. Lapset ovat ihania ja niiden kanssa touhaminen parasta työtä mitä ikinä keksin.
Me tosissamme yritämme luoda päivästä mielekkään ja tehdä ympäristön oppimis- ja leikkikelpoiseksi.
Meillä halaillaan ja sylitellään niin paljon kun aika antaa myöten.
No aika ei anna myöten niinkuin pienemmässä hoitoyksikössä tai kotona ja aikatauluista (säännöllisestä rytmistä) on pidettävä kiinni, joten en nosta päiväkotia ykköseksi lapsen elämässä, silti se on yksi vaihtoehtoinen hoitomuoto.
Me emme edes puhu pahaa ' virikelasten' vanhemmista, ymmärrämme että yli 3-vuotiaalla on jo muitakin tarpeita, kun äidin syli ja kotityöt..
Älä yleistä.
Vierailija:
ensiksikin kiva että lapsesi/lapsenne viihtyy siellä. Itse en voi sietää pk-elämää, se on kuin armeija kaikkine ryhmäkurineen..Olen itse ollut pk:ssa lapsena sekä työskennellyt siellä. Mutta omat lapseni eivät pk mene, vasta kuin eskariin..
Mä en vaan kestä sitä nyt " pissataan" ym. Ja tosiaan tosi moni retki jää kokematta kun ei vaan pysty lähtemään, ainanen hoitajapula yms. Ja olen sitä mieltä,kun on rakkaat lapsensa hankkinut hoitaa heidät kotona siihen asti kun tarvis. Ja sinulle joka laittasit lapsesi hoitoon, kun vauva kotona..Niin jestas mene itseesi ja mieti, se on lapselle suoranainen hylkäys- äiti ja vauva viettää laatuaikaa kahen, mene ja pidä nastaa hoidossa..Jokainen äiti keksii virikkeitä lapsilleen, hakee seuraa ja joka pvä on jtn ohjelmaa puistossa ym. Ole esimerkki lapsellesi-ole aktiivinen ! PK on laitos, lapset ovat meille tusinatavaraa. Tietäsitpäs mitä puhutaan mammoista-varsinkin kotona olevista?? Me ammattikasvattajat olemme melkein myös näyttelijöitä, aina hymyssä suin. Mutta sinä et näe kahvihuoneeseen " äiti" ??????
lapsen hyvinvoinnin vain siinä, miten lapsi kehittyy, niin näkökulma voi olla toinen. Aika surullista.
Minulla yli 3-vuotiaan hoitoon vieminen ei ainakaan ole ollut missään tekemisissä sen kanssa, miten lapseni on kehittynyt tai miten hänen haluaisin kehittyvän. En ole siis halunnut kehittää hänestä yhtään sosiaalisempaa, omatoimisempaa tms. Mutta kotihoito ei ole vain pystynyt enää vastaamaan lapsen tarpeisiin esimerkiksi sosiaalisuuden suhteen. Se on tavallista täällä pk-seudulla, jossa lapset viedään pieninä hoitoon. Ei yli 3-vuotiaalle löydy kavereita etenkään vakituista kaveripiiriä.
Tärkein syy on kuitenkin ollut töihin palaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina ihan noin yksinkertaista ole. Meillä on talossa yksi koululainen, ja 3.v on ollut kanssani kotona, nyt hän on menossa päiväkötiin, vaikka olen edelleen kotona vajaa 1.v kanssa. 3.v on todella innostunut päiväkodista, ei tunne itseään yhtään hylätyksi, päinvastoin ajattelee, että hän on niin iso että saa mennä päiväkotiin, sehän on hänen mielestään melkein yhtä hieno juttu kuin koulu missä vanhin käy:).
Ja Ap, olen kanssasi täysin samaa mieltä!
mulla meni just 1- ja 4-vuotiaat päiväkotiin, enkä voisi olla tyytyväisempi. Molemmat viihtyy, tuo pienempikin, joka ilossa suin sinne jää ja iloisena lähtee iltapäivisin kotiin. Meillä hoitopäivät on max 7 h, lisäksi on yksi vapaapäivä viikolla eli ehdin kivasti olla lastenkin kanssa. Jaksan itsekin panostaa lapsiin, kun saan olla päivisin toteuttamassa itseäni työrintamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes eteen tuli hetki, että lapset oli laitettava hoitoon johonkin, kun opintoni alkoivat. Perhepäivähoito ei tule kuuloonkaan tällä alueella, pp-hoitajia on liian vähän eikä kahden lapsen saaminen samaan paikkaan onnistu. Lähellämme on pieni yksityinen pk, jossa lapsemme aloittivat, toinen 3,5 v, toinen vajaa 2-vuotiaana. Molemmat ovat alusta asti viihtyneet todella hyvin hoidossa, saavat olla päivisin yhdessä ja omia kavereitakin on löytynyt. Hoitajat ovat upeita, aikuisia ihmisiä! Vanhempi lapsemme on haastava tapaus, mutta häntä opastetaan sosiaalisissa taidoissa yksilöllisesti. Sekä me vanhemmat että päiväkodin henkilökunta olemme yhtä mieltä siitä, että vanhemmalle lapselle tekee todella hyvää olla ryhmässä, kavereilta opitut taidot ovat korvaamattomia hänen kehitykselleen. Seurakunnan kerhossa ei riitä osaamista ohjata lastamme tarpeeksi rakentaavaan suuntaan, siellä lapsi vain " sooloili" eikä siihen puututtu. Tietyt siellä opitut " sirkustelut" olivat ikäviä muiden lasten mielestä eikä siihen puututtu. Nyt lapsi on tajunnut, miten muiden kanssa leikitään ja on todella onnellinen niistä luomistaan ystävyyssuhteista.
Olemme kaikki tasapainoisempia nyt, kun lapset viettävät osan päivästä päiväkodissa.
Olen itsekin työskennellyt päiväkodissa ja tiedän, ettei se sovi kaikille lapsille. Vanhemmalle lapsellemme ei sopisi myöskään iso ryhmä (21 lasta), vaan tuossa nykyisessä 13 lapsen ryhmässä on hänelle sopivasti haastetta. Lisäksi päiväkodissamme on jatkuvasti osa lapsista vapaapäivällä eli läheskään kaikki 25 lasta eivät ole hoidossa koko ajan. Aina on rauhallista ja melutaso kohtuullinen. Laadukas pk-hoito ei todellakaan ole lapselle pahasta!
Meillä tosin jo vuosi takana. Sairastumiset harmittavat, muu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkotiajatuksesta, mutta pakko oli taipua. Vähn yli 2-vuotiaana lapsemme sinne meni, toistaiseksi ollut vasta puolipäiväisenä, mutta pian alottaa kokopäivähoidon. on sopeutunut ja viihtyy ihan hyvin, mutta olisi musta silti ihanampaa hoitaa häntä kotona ja olla se ihminen, joka näkee ensimmäisenä kaikki uudet taidot (kuten pyörällä polkemisen, jonka oli tänään oppinut). Lisäksi mua inhottaa kaikki nämä kiertävät vaivat kuten kihomadot ja täit. Ei meidän osastolla vielä, mutta varmaan vain ajankysymys.
Musta ei siis ole ihanaa, että lapseni on päiväkodissa, mutta otan sen osana elämää. Mitään hehkuttamista siitä on vaikea löytää.
Mitä itse teet ap, kun lapsi on hoidossa?
päiväkodissa ihanassa ryhmässä. Mä olin kans alkuun negatiivinen sen suhteen, mutta huomattuani kuinka eloisa ja puhelias ja nopea uusien asioiden oppija lapsestani kasvoi tarhan myötä muutin mieleni täysin positiiviseksi. Kyllä MINÄ olen se joka koen lapseni ekat kaikki opimiset vaikken 24/7 hänen kanssaan olekaan.
Terveiset kaikille ihanille lastenhoitajille ja lastenopeille täältä. Olette ihania, kiitos hyvästä hoidosta.
Ensin vuoden verran sinnittelin niin, että lapsi oli kotona tehden sitten tutkimusjuttuja kaikki yöt. Ajattelin jatkaa näin vielä siihen saakka, kun lapsi on 3 mutta onneksi mieheni sai minulle puhuttua järkeä. Eli lapsi nyt reilu 2-vuotias ja saan tehtyä päivisin aina töitä sen verran, että yöllä ehdin nukkumaan jopa 7 tuntia!
Vanhemmat eivät tiedosta lapsessa piilevää potentiaalia. Ei ymmärretä, että lapsi ei olekaan enää vauva ja ajatellaan jokaisesta normaalista kehitysaskeleesta kuin se olisi suuri ihme. Päiväkodissa on monta samanikäistä lasta ryhmässä ja hoitajat tietävät, mihin sen ikäisen lapsen tulisi jo pystyä ja osaavat sitä vaatia. Tietysti lapset kehittyvät eri tahtiin, mutta tuollaiset perusasiat on kuitenkin aika samalla tasolla.