Musta on ihanaa, että lapseni on päiväkodissa!

No täytyy minunkin myöntää, että ilmeisesti on olemassa myös huonoja päiväkoteja ja huonoja ryhmiä. Eli olin onnellinen, että meillä kävi hyvä tuuri. En itsekään koe, että se olisi minulta pois, jos lapseni oppii jotain päiväkodissa. Fakta on se, että todennäköisesti hän ei tuota taitoa olisi oppinut pitkään aikaan vielä kanssani kotona.



Ap

ryysimään joka paikkaan, huutamaan turhaan ja kakkaamaan rivissä. Hienoja taitoja!

Typeränä kuvittelin, että voisin sosiaaliselle lapselle tarjota riittävästi seuraa kotihoidossa vaikka kouluikään saakka. En tajunnut, miten tärkeä merkitys vakituisella kaveripiirillä on.



Lisäksi kuvittelin, että työntekijä ovat leipiintyneitä vanhoja tätejä, jotka juoruavat pihalla, vähät välittävät lapsista ja odottavat eläkepäiviä. He olivatkin nuoria ja innokkaita ja välittivät lapsista toden teolla. Eikä henkilökunta vaihtunutkaan, eivätkä lapset maanneet itku silmässä maassa huutamassa kengät väärissä jaloissa. Heti oli syli avoinna jos tuli vastoinkäymisiä, tappelut selvitettiin, puututtiin kaikkeen heti kun jotain tuli, lapsia tuettiin ja autettiin kehitystason ja persoonan mukaan.



Lasten persoonallisuus otettiin muutenkin huomioon tavoissa toimia ja toiminnnan sisällössä, mikä oli ihan odottamatonta. Lapsilla ja aikuisilla oli usein niin hauskaa, että melkein kateellisena lähdin töihin.



Mutta siitä en ole muuttanut mieltäni, että alle 2-vuotiasta en laittaisi päivähoitoon, en mihinkään hoitomuotoon. En myöskään laittaisi lasta pitkäksi päiväksi hoitoon.

Vierailija:

Typeränä kuvittelin, että voisin sosiaaliselle lapselle tarjota riittävästi seuraa kotihoidossa vaikka kouluikään saakka. En tajunnut, miten tärkeä merkitys vakituisella kaveripiirillä on.

Lisäksi kuvittelin, että työntekijä ovat leipiintyneitä vanhoja tätejä, jotka juoruavat pihalla, vähät välittävät lapsista ja odottavat eläkepäiviä. He olivatkin nuoria ja innokkaita ja välittivät lapsista toden teolla. i]

Tiedän myös pk:n, jossa tädit nuoria, meikattuja ja tyylikkäitä. Eivät leiki lapsien kanssa lainkaan, eivät edes pihalla. Juoruavat keskenään, ovat kyllästyneitä työhönsä, lapset eivät kiinnosta lainkaan. Äitejä katselevat arvostellen päästä varpaisiin.

Just sun kaltaisista tyypeistä puhuin. Osaatkohan lukea, tai siis oletko vaivautunut lukemaan näitä viestejä? Onhan noita taitoja jo mainittu: laulut, syöminen, pukeminen, vessassa käynti, pyörällä ajo jne.



Meidän pk:ssa ei ainakaan käytetä mitään huomioliivejä, ei ryysitä eikä huudeta, en tiedä, missä sinä sitten olet ollut.



Ap

Olen tähän asti hoitanut kotona nyt 2,5-vuotiaita kaksosiani. Nyt pitäisi aloitella töitä ja pk paikka on saatu. Ongelma olen minä! Vastustan lasteni hoitoon vientiä, vaikka tajuan sen, että he tarviivat ryhmää ym mitä päiväkoti tarjoaa. Hyvä oli lukea kerrankin positiivisia kommentteja.



Koen jopa, että jotku kotiäitikaverit ovat kateellisia alkavasta työstäni ja siitä, että joku muu hoitaa välillä nuo nukkumiset ym. Pääsen jatkossa kuulemma -helpolla-. Tiedä häntä...

se vain tarkoittaa, ettei ne ikinä liiku missään. Onko se susta meriitti?



Eikä sellaista päiväkotia olekaan (paitsi jonkun äidin kuvitelmissa), jossa lapset huuda ja ryysi.



11

Harvemmin noin pienten ryhmät missään liikkuu, jos ryhmässä on vain alle 3-vuotiaita. Jos lähtevät viereiseen metsään retkelle, saattavat jopa vetää liivit päälle, en tiedä. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, ettei siellä huudeta ja ryysitä. Ainakaan en ole tällaista käytöstä koskaan havainnut, vaikka haenkin lapseni aina kesken päivän.



Sille, joka on viemässä kaksosia hoitoon, kyllä se siitä alun jälkeen iloksi muuttuu. Itse kanssa itkua väänsin, kun ajattelin, ettei lapseni mitenkään pärjää ja näitä kirjoituksia lukeneena ajattelin, että päiväkoti on maailman pahin paikka lapselle. No, kuten sanoin, olin täysin väärässä.



Ap

On yksityinen kielipäiväkoti ja käyvät noin kerran viikossa koko porukka keskustassa museoissa tms. Onko se sitten jotenkin laitonta olla käyttämättä liivejä? Parijonossa astelevat bussiin ja samoin sitten kaupungissa. Eikä koskaan ole kyllä liivejä päällä, en ole edes ajatellut, että pitäisi.

Kuvasin niitä mielikuvia, joita minulla oli päiväkodista ennen kuin jouduin (onneksi) muuttamaan käsityksiäni.



T. joku aiempi, en muista numeroa

Varmaan vanhoilla enemmän kokemusta erilaisista tilanteista, mutta tuntuu että lapselleni on ainankin ollut helpompaa, kun hoitajat on äidin oloisia, eikä siis 20 vuotta vanhempia. Mutta todellakin vaikea sanoa, kun vertailukohtaa ei ole. Itsestäni ainakin tuntuu nämä nuoremmat hoitajat hyvältä, voin heille puhua tasavertaisena ja välillä on jututkin sen mukaiset... Huumoria ei puutu ja ajatukset menee yksiin. Tuntuvat jo ihan kavereilta. Jos olisi vanhempi hoitaja, olisin ehkä enemmän varpaillani, enkä niin avoimesti pystyisi puhumaan kaikesta.



Ap

kanssa kotona, jos päiväkoti on niin ihmeellinen paikka, että siellä kaiken oppii? Minun lapseni oppi kyllä kotona alle 2-vuotiaana kuivaksi ja osasi myös hyvin syödä ja pukea ennen päiväkotiin menoa (2v 2kk). Oli varsin reipas ja sosiaalinen jo ennen päiväkotia, puhua pälpätti pitkät pätkät ja lauleli kaikkea mahdollista. Minä nimittäin en kyllä " kotona" ollessakaan nyhjännyt omissa nurkissa, vaan me käytiin kerhoissa, jumpissa ja muskarissa, kyläiltiin ja matkusteltiin paljon.



Päiväkoti on käytännön sanelema pakko, mutta mikään ihmeidentekijä se ei ole.

Joku muu hoitaa lounaat ja nukutukset ja ulkoilut, jotka on aina olleet mielestäni ne " tylsiimmät" jutut lapsielämässä ja sitten mä haenkin jo hyväntuulisen lapsen kotiin ja voidaan rauhassa touhuilla sisäjuttuja, joista tykätään molemmat.





Siis lapsi vaan muualle hoitoon, kun itseä ei huvita tehdä " tylsiä" hommia.... Oikeesti?

Kotona ollessa sitä jumittui tiettyihin rutiineihin; tuli muusattua lapsen ruoka, syötettyä vaikka olisi voinut antaa syödä itse jne; ikäänkuin lapsi olisi aina vauva.

Odotin tätä argumenttia jo alussa. Monet kerrat se on jo taidettu sanoa, että tietyt taidot on tuolla kehittyneet nopeammin. Meillä oltiin melkein päiväkuivia, mutta tuolla se otti ison harppauksen. Sanoin, että lapsi lauleli sellaista laulua, jonka olin jo itse unohtanut. En siis sanonut, ettei lapselleni oltu koskaan laulettu tuota ennen tai että hän ei koskaan ollut käynyt potalla. Pukemiset ja muut on sellaisia asioista (samoin kuin syöminen), että hellyin aina kun toinen vain sitkeästi sanoi, että ei osaa. En ole sitten varmaan niin määrätietoinen kasvattaja kuin sinä.



En myöskään tainnut sanoa, että nyhjättiin kotona? Olin kuitenkin lapseni kanssa 2 vuotta kotona ja usko pois, kierrettiin tuona aikana kaikkia paikkoja ja harrasteita varmaan enemmän kuin moni muu. Tästä ei ollutkaan kyse. Kyse oli siitä, että kerroin olevani täysin positiivisesti yllättynyt päiväkodista ja siitä, mitä kaikkea lapsi on siellä jo näin lyhyessä ajassa oppinut. Ihanaa on ollut myös se, että nyt myös minulla on aikaa tehdä omiakin juttuja muulloinkin kuin öisin.



Varmaan lapsi olisi kaikkein onnellisin, jos saisi olla kanssani kaikki ajat, eikä hänen tarvitsisi kohdata mitään vaikeita asioita ilman äitiään. En sentään ole niin tyhmä, että väittäisin päiväkodin olevan lapselle parempi paikka kuin koti. Kyse on kuitenkin myös minusta ja halustani tehdä jatko-opinnot valmiiksi. Viimeiset ajat lapsen kanssa kotona olivat pitkälti sitä, että yritin hoitaa molempia asioita ja se kävi turhan rankaksi. Kun nyt siis lasken yhteen plussat sekä miinukset, jää tämä vaihtoehto hurjasti plussan puolelle.



Ja 24:lle vielä. Irroitit kätevästi juttuni asiayhteydestä. Tietenkään lapseni ei ole tuosta syystä päiväkodissa, vai väitinkö niin? Mutta kun se tulee ikään kuin kaupan päälle, mikäs siinä. Tietysti jos minulla ei olisi mitään kunnianhimoa eikä mitään suunnitelmia oman urani varalle, joku antaisi minulle tarpeeksi käyttörahaa ja takaisi taloudellisen tilanteeni myös tulevaisuudessa (sattui mitä sattui), hoitaisin lapseni edelleen kotona. Silloin hoitaisin myös nuo tylsät jutut, koska ne kuuluisivat kotiäidin arkeen. Näinhän tein jo 2 vuotta.



Ap