Miks lapsiperheen elämä on näin rankkaa?

Mulla lisäksi raskas ja vastuullinen työ tän kaiken päälle. Välillä läkähdyttää.

Mutta. Mä tiedän että tämä tulee helpottamaan. Ja on asioita jotka on tärkeämpiä kuin toiset. Omat menot minimissä, työ vie paljon aikaa ja lopun olen lähes kokonaan kotona.

Olen saanut paljon: hyvän miehen ja kaksi ihanaa lasta. Kotikin on. Tässähän tämä kaikki on. Juuri niin kuin pitääkin.

Tsemppiä ap:lle!

Äitix2

Tuntuu että kellon kanssa juostaan kilpaa ja elämä pyörii ruoka-aikojen ja päiväunien ympärillä. Vuorokaudessa ei tunnu tunnit riittävän. Joskus voi olla iltaisin hetken rauhassa (netissä!) jos sattuu että kummatkin lapset nukkuvat heräämättä. Täytyy vaan ajatella, että aikansa kutakin! :) Ehkä joskus muistelee haikeudella tätä hektistä elämänvaihetta, kun lapset on isoja.

En silti päivääkään vaihtaisi pois . Ihanaa kun on 3 tervettä lasta ja joskus sekainen koti . Voiko olla ihanampaa kun vauva katsoo rinnalta silmiisi ja puristaa sormea lujasti..kyllä villakoirat on toisarvoisia .

En harrasta mitään muuta kuin pikaisia kävelylenkkejä, lehtien lukemista ja kotitöitä + puutarhaa. Meillä ei ole kaverivierailuja (onneksi elävät samaa vaihetta ja ovat yhtä passiivia... ehkä sitten taas tapaillaan, kun muksut isompia?) tai muutakaan pakko-ohjelmaa. Teemme molemmat vaativaa ja tulosvastuullista työtä. kotimme on siisti ja viihtyisä. Vietämme vapaa-ajan kotona ja lasten kanssa lähes 100%.

Meillä taas on suuri suku, lapset hurjan sosiaalisia ja vaativat toimintaa ja elämää ympärilleen. Meillä soi ovikello tai puhelin vähän väliä ja lapset pyörii kaikki päivät kavereidensa kanssa (tai harrastuksissa). Meidän elämä nyt vaan on tällaista. Kyllä minäkin lapsistani olen äärettömän kiitollinen, mutta joskus olisi ihanaa, kun siitä suuresta suvusta edes yksi asuisi lähellä ja tulisi hoitamaan lapsiamme vähän useammin tunniksi tai pariksi. Me kyllä matkustamme paljon sukulaisiin päin ja hoitoapuakin joskus saamme, mutta emme kovin helposti tai usein.



Omia valintojahan osa on. Perheemme ei edes jaksaisi tehdä niitä kotitöitä ja muita kaiket illat ihan vaan siinä omissa nurkissa pyörien. Toisaalta sairaudet ja muut kriisit ovat koetelleet perhettämme henkisesti melko paljon, se ei ole oma valinta ja se kuluttaa arjessa aika paljon. Varsinkin kun meillä sairastaa mieskin. Ja toisaalta tiedän, että hetken kuluttua tuntuu taas helpommalta. Nyt on vaan sellainen kausi, ettei millään jaksaisi.



ap

Pitää varmaan levätä eläkkeellä

... ilmankos eläkeäidit ovat niin kovia neuvomaan yleisönosastoilla pienten lasten äitejä...

saada olla " rauhassa" kotona ja elämä helpottais...

Kurjaa että koet elämäsi lapsellisena rankaksi.

Minä en omaani koe. nautin hulinasta ympärilläni. Minulla ei tosin ole kuin neljä lasta (yläkoulussa vanhin, nuorin alle kouluikänen) Joka päivä on jotain kuskattava jonnekin harrastukseen, mutta tuskin sitä iäisyyttä kestää. Lapset ovat sairastelleet paljon, itsellänikin vakava sairaus, mutta tätähän se elämä on. Sotkut pysyy kyllä siivoamattakin.

Vanhin vasta koulussa.



ap

Olen rauhallinen, lapsetkin on rauhallisia. Härkä nääs =)

T: nro 7

elämä on rankkaa lasten ollessa pieniä. Harva vaan uskaltaa sanoa sitä ääneen.

Kaiken tämän lisäksi yhteiskunta on nykypäivänä koko ajan syyllistämässä vanhempia kaikesta. Koulussa vaaditaan vanhemmilta yhä enemmän, opettajat eivät ehdi hoitaa töitään vaan vanhempien täytyy tehdä läksyt lasten kanssa. En käsitä miten joka puolelta kuvitellaan, että kaiken ehtii... sei ei ole mahdollista!

t. Toinen väsynyt

---eli saimme levätä lasten harrastuksista pari päivää