Onkohan tämä sitä iän tuomaa itsevarmuutta? :)

Jos oikeasti olisit itsevarma, et enää miettisi, miltä näytät.

todella mielellään näyttäisi samalta kuin vaikka 3-kymppisenä.

Ja 2, kyllä mun mielestä naisen kuuluu tsekata, miltä näyttää. Ne jotka ei siitä asiasta välitä, kulkee usein tuulipuvussa ja rasvasella tukalla.

Sanot ap, että lapsesi on isoja, sulla on varmaan nyt jonkinlainen itsenäisyys taas koittanut. Kuulostaa hienolta.

että se voi olla ihan totista totta, eikä vain päänsisällä. Jotkut ihmiset kun tulevat ikääntyessäään paremman näköisiksi. Tietysti he ovat perusonnellisia ihmisiä, joiden hymyrypyt tekevät naaman iloisen näköiseksi, sympaattiseksi. Ja tällainen ihminen on tosi hyvännäköinen.

Se on mahtavaa, älä kuuntele toisten ilonpilaaja mammojen juttuja!

Masentunut ihminen on varmaan sitten tosi itsevarma, kun häntä ei jaksa kiinnostaa oma ulkoinen olemus, työkehitys, se millainen hän on vanhempana, ystävänä, kumppanina, omien intohimojen toteutus ym. itseen liittyvät seikat...



Kyllä itsevarmuus on nimenomaan sitä, että katsoo itseään suoraan ja rehellisesti, oli kyse sitten ulkonäöstä tai ihan mistä tahansa itseensä liittyvästä, ja toteaa " Kyllä, minä olen hyvä näin" .



Itsevarma ihminen voi todellakin olla ylpeä ulkoisesta(kin) olemuksestaan. Sehän on osa itsen kokonaisuutta, osa sitä, minkä kanssa on oppinut olemaan sinut ja mitä on oppinut arvostamaan.



Nykyisessä nuorutta kauneusihanteissaan suitsuttavassa yhteiskunnassa on todellista itsevarmuutta yli nelikymppiseltä naiselta olla tyytväinen omaan ulkoiseen kauneuteensa.



Itse olen alle 30 v, mutta minusta kaunis nainen on varttuneempana vielä kauniimpi! Miettikää Kim Basingeria, Michelle Pfeifferia yms. Minusta he ovat kypsyneinä paljon kauniimpia kuin joskus parikymppisinä. 20-vuotiaat ovat vielä sellaisia ihan tyhjiä tauluja, jotenkin kaikki saman näköisiä. Vasta ikä tuo kasvoihin särmää ja persoonaa. Eli kyllähän nelikymppiset voivat olla kauniita siinä missä kaksikymppisetkin, mutta nykymaailma medioineen kun ei sitä tunnusta, pitää se löytää oman itsevarmuutensa kautta.

ja voi myös olla, että OIKEASTIKIN olet paremman näköinen kuin parikymppisenä! Olet löytänyt oman tyylisi ja nuoren naisen epävarmuus ja hajanainen tyyli ovat hävinneet (JA nyt en tietenkään tarkoita, että kaikki nuoret naiset olisivat epävarmoja jne., mutta kenties ap on sellainen ollut parikymppisenä).



Iän myötä naisilla on yleensä parempi itsetunto ja rahaa käyttää ulkonäköön sekä vaatteisiin - kaikki nuo tuppaavat näkymään ulospäin.



(itsekin 40v)

eikä se ole ollenkaan mitään itsevarmuutta, vaan mitä suurinta epävarmuutta. Itseään peilaa vain ulkoisin perustein.

on tullut vähän suhteellisuudentajua elämänkokemuksen myötä...

Itse olen 35v, mutta todellakin vasta aikuisempana olen ollut täysin tyytyväinen omaan ulkonäkööni. Enkä ymmärrä miksi. Kun katson valokuvia kymmenen viidentoista vuoden takaa, niin olen tosi ollut kaunis silloinkin(+nuori ja rypytön), mutta en muista että olisin ollut TYYTYVÄINEN silloin ulkonäkööni. Kai ikä tekee ihmisestä armeliaamman itseään kohtaan :)

Samaa mieltä muuten monista näyttelijöistä ja tietty muistakin ihmisistä, että näyttävät viisikymppisinä paljon paremmilta kuin 20v sitten!

Totta kai ulkonäöstään pitää huolehtia, mutta itsevarmuutta ei saa hakea ulkonäöstä, vaan kyllä sen pitää tulla muusta.

Nuorempana sitä selvästi tuijotti liikaa joihinkin yksityiskohtiin, kuten minullakin oli muka liian terävä nenä tms:-))).



Kyllä kun nyt katson peilliin niin tajuan, että se on se kokonaisuus joka ratkaisee! Että syvältä sisältä huokuu jonkinlainen varmuus ja tyytyväisyys omaan itseensä.



Minustakin monet vähän kypsemmät ovat oikeasti tosi paljon paremman näköisiä kuin esim. 20-vuotiaat. 20-vuotiaana ei nainen vielä ole parhaimmillaan mielestäni, ajattelen esim. missejä. En pitänyt Vanessa Kurria minään kun hänet valittiin Miss Suomeksi, nykyään hän on minusta erittäin kaunis!

Vierailija:

Totta kai ulkonäöstään pitää huolehtia, mutta itsevarmuutta ei saa hakea ulkonäöstä, vaan kyllä sen pitää tulla muusta.

Hän sanoi sen sijaan, että mahtaako se JOHTUA itsevarmuudesta, että hän ei näe suurempia ongelmia ulkonäössään.

Nimenomaan yleinen itsevarmuus, ja se, ettei ulkonäkö ole enää se määräävin kriteeri itsen suhteen, sitä voi alkaa arvostaa omaa kauneuttaan, vaikka ei esustaisi sitäprotyyppistä kasvovoidemainoksen siloiteltua parikymppistä kauneusihannetta.

Minusta nämä asiat ovat korrelaatiossa: Kun alkaa yhä enemmän arvostaa itsessään nimenomaan muita (sisäisiä) tekijöitä ja määrittää arvonsa yhä enemmän muiden kuin ulkoisten seikkojen kautta, ja kerää sitä ITSEVARMUUTTAS, silloin ulkonäköäänkään ei enää katso ulkopuoleisten kriteereiden tarkan, jopa mahdottoman, kauneuden määritelmän kautta ja voi nähdä oman ulkonäkönsä paljon parempana kuin ennen sitä itsevarmuuden tunnetta.



Monilla tämä itsevarmuus kehittyy nimenomaan iän myötä. Itsekin olin 18 vuotiaana aivan häikäisevän kaunis (nyt kun katson vanhoja valokuvia), mutta en pitänyt itsestäni tai ulkonäöstäni lainkaan. Nyt kolmekymppisenä, kun se ulkonäkö ei ole enää ollenkaan niin tärkeää, ja todennäköisesti yleisten kriteereiden puitteissa mennyt huonompaan suuntaan, pidänkin itseäni tosi hyvännäköisenä!

että puhun ap:sta?? Häh?



13