Tytöt! Jälleen yksi LOISTO mies menetetty - toisille miehille!

Miksi ei voi olla ihmisiä? Ahdistavaa.

Sulle tämä on rankkaa, koska ystävän miessuhde ravistelee sun omaa identiteettiä, sinun maailmankuvaasi. Sinä suret rikkoutunutta ideaalista kuvaasi " täydellisestä" miehestä, jonka " luonnollinen" paikka on hyvä naisen rinnalla. Sinä olet ihastunut tähän ystävääsi, turha väittää muuta. Ihastunut juuri kuten sanoit, et ehkä ymmärrä, että tunteesi ovat juuri sitä suurinta laatua, mitä ihminen voi toista kohtaan tuntea. Tässä piilee myös kokemuksesi kipeys: sinä rakastat häntä syvästi, mutta hän rakastaakin nyt toisin. Hän on liikkunut alueelle, jonne sinä et voi mennä. Te ette voi enää jakaa tuota luonnollisen heteroperheen unelmaa.



Musta sun kannattaisi ottaa tästä hyöty irti. Miettisit vähän omaa naiseuttasi, seksuaalisuuttasi, käsityksiä maailmasta, parisuhteesta. Ja tunteitasi tätä ystävääsi kohtaan. Sinun kirjoutuksista tihkuu niin selvästi se, että tämä on henkilökohtaista sinulle. Ei tämä ole vain homofobiaa, vaan tämä vavisuttaa SINUA naisena ja heterona. Kenties pahin pelkosi on, että sinussa itsessäsi saattaa olla jotain sellaista, minkä vuoksi et voi olla onnellinen miehesi kanssa. Tässä on kyse sinusta.

On mielenkiintoinen näkökulma tähän " ongelmaan" :-) - ylikansoituksen ehkäiseminen. Silti MIKSI ne parhaat miehet? Eikö lajin evoluution kannalta olisi " järkevää" , että ne parhaat (voimakkaammat yksilöt) miehet jatkaisivat sukuaan - siirtäisivät geenejään tulevien sukupolvien eduksi?



Ap.

Asutko kenties jossain landella kun tämä homoasia on sinulle niin outo? Vai oletko saanut vanhoillisen kasvatuksen, etkö tunne muita homoja tai lesboja?



Mä en ymmärrä yhtään mitään haikeutta tai kaihoa paitsi jos ap on ollut ystäväänsä ihastunut. Jos ei, sillä, kumpaan sukupuoleen ystävä rakastuu, ei pitäisi olla mitään merkitystä. Kuulostat ap ahdasmieliseltä. Ei ihme, että tämä tulee yllätyksenä: selkeästi ystäväsi (?) ei ole uskaltanut puhua sinulle homoudestaan kun on tiennyt sinut vanhoilliseksi.

Kiitos kauniista viestistäsi, ja syvääluotaavista ajatuksistasi - olet ihan asian ytimessä sanomalla, että tässä on nyt kysymys minusta ja minun tunteistani - siitä, MIKSI tämä asia on minulle näin vaikeaa kestää.



Jos tarkoitat sitä, että en ehkä ole itse sinut seksuaali-identiteettini kanssa, niin minun täytyy sanoa, että olen pohtinut sitä omalta kohdaltani paljon - jo ennen ystäväni " uutisia" . Olen käynyt bi- ja lesbopaikoissa viihteellä yhdessä ystävättäreni kanssa, nähnyt sitä maailmaa sisältä päin - ja lopputulos on aina ollut se, että olen varma heteroudestani ;-). Nainen ei sytytä minua samalla tavalla kuin mies; olen itse hyvin naisellinen nainen, sellainen joka nauttii miesten huomiosta. En voisi kuvitella itseäni naisen kanssa - tai mitään seksuaalista siihen välille. Totta silti on sekin, että hyvin harva ihminen on varmaankaan luonnostaan täysin 100% hetero - suuri osa ihmisistä on jotakin siltä väliltä - jos seksuaalisuutta ajateltaisiin janana, jossa toinen pää on hetero ja toinen pää homoseksuaalisuus; usea on jossakin siinä niiden ääripäiden välillä. Tiedostan tämän hyvin, olen asiaa omalta kohdaltani pohtinut ja olen hyvin sinut sen asian kanssa, että minä olen lähellä heterouden ääripäätä.



Ennemmin saatan olla ihastunut ystävääni - TIEDÄN olevani ihastunut ystävänä, mutta en haluaisi uskoa olevani muutenkin :-/. Rakastan kuitenkin aviomiestäni, minun paikkani on hänen luonaan huolimatta siitä mikä on tämän ystäväni " mieltymys" . Olen ehkä aina kuvitellut suhteen perustana olevan seksuaalinen ihastus - voiko se olla ystävyyteen pohjaava ihastus? Sillä tunnen tätä ystävääni kohtaan ennen kaikkea ystävyyttä; silti joka kerta, kun vietän hänen kanssaan aikaa, olen yhtä yllättynyt siitä miten IHANA hän on ihmisenä. Miten paljon hänestä tykkään - ja koska pidän hänestä niin paljon, haluaisin hänelle kaikkea hyvää. Nyt koen hänen jäävän niin monesti tärkeästä ja isosta asiasta paitsi :-(.



Vaikeata.



Antaa ajan kulua - kyllä tästä tulee helpompaa, kunhan saan rauhassa sulatella tätä asiaa - toivottavasti.



Ap.

En asua " landella" - suuressa kaupungissa. Eikä homous / lesbous ole minulle outoa tai vierasta; ystävä- ja tuttavapiirissä on homoja ja bi-seksuaaleja, koen sen olevan hyvinkin " tuttua" .



Vanhoillinen saatan sitten olla, ja ehkä kriittinen / analyyttinen asioiden suhteen muutenkin - siksi hänen on voinut olla vaikea kertoa tätä asiaa minulle :-/. Ehkä hän arvasi, ettei sen sulattaminen tule olemaan helppoa - näin me ymmärrämme toisiamme.



Ap.

Nuo ajatukset vahvoista miehistä ja suojeltavista naisista ja siitä, että homous on " menetys naisille" ... En ymmärrä, miksi sinulle on niin iso juttu, että ystäväsi onkin homo. Eihän hänessä ole mitään menetetty, päinvastoin, nythän hän voi olla vahva ja suojeleva ystävä sinulle ja ehkä muillekin naispuolisille ystäville - toisin kuin heteroparisuhteessa, jossa se yksi nainen väkisinkin olisi tärkein ja ystävät jäisivät syrjemmälle.



Enkä ymmärrä ollenkaan tuota vahvuuden/naisellisuuden jakoa. Ei miehen oel pakko olla kahuean vahva, ja tuo suojelevuus kuulostaa minusta jopa vähän ahdistavalta holhoukselta. Saa mies tietysti avata ovia ja kantaa painavia kasseja, kivaahan se on, mutta en kaipaa kyllä yhtään sen enempää suojelua. Perhettäkin minun mieheni suojelee kaikkein parhaiten olemalla hoivaava ja läsnäoleva isä ja hellä ja ymmärtävä aviomies. En ymmärrä, mitä enempää pitäisi tai voisikaan olla. Rakentaa talo omin käsin ilman apuvoimia? Raivata suo pelloksi?

Kiitos kun vastasit, ja kerroit tuntemuksistasi - olen kanssasi tiettyyn pisteeseen saakka kyllä samaa mieltä; tarkemmin kun ajatellaan, en minäkään pidä ahtaista määrittelyistä ja ihmisten lokeroinneista. En varmastikaan itsekään ole mikään " perinteinen nainen" - puhumattakaan heikosta ;-). Silti (mielestäni) parisuhteessa nimenomaan se on ihanaa, kun SAA olla naisellinen - ja mies on miehekäs. On ihanaa, kun miehen miehekkyys mahdollistaa minun naiseuteni - miehinen huomio tuo esille naisellisuutta. Mielestäni näitä molempia tarvitaan. Ja mielestäni tämä kyseinen ystäväni osaa ottaa naisia huomioon hienosti - mikä on mielestäni (havaintojeni mukaan) aika epätavallista tyypillisille homoille. Siksi(kin) varmaankin olen tästä uutisesta niin sekaisin.



En usko, että tämä muuttaa meidän ystävyyttämme mihinkään suuntaan - ainoastaan niin, että mieheni on nyt helpompi hyväksyä tämä miespuoleinen ystäväni; ei hän aikaisemminkaan ole ollut (kovin) mustasukkainen, mutta varmasti hänellä on saattanut olla sen suuntaisia ajatuksia / ahdistuksia tms.



Kiitos, kun otit kantaa! Helpotti tätä omaa ajatusprosessia, kun sain jakaa tätä asiaa :-).



Ap.

Joka toinen mies, ja usemmiten vielä juuri ne parhaat kasvavat homoiksi ihan biologisista syistä - jottei enää tulisi jälkeläisiä maailmaan!



Naiset eivät halua lapsia luuseriheteroiden kanssa, jolloin lapsia tulee yhä vähemmän!



Eli homous on ratkaisu ylikansoittumiseen.

ehkäpä kaikki odottivat sinun paljastavan jonkun julkkiksen nimen.

pellolle silloin kun puoliso tulee mustasukkaiseksi ja pakottaa tekemään niin. Ja oikeasti. Kohtelias ja mukava mies... HALOOOOOO ihanko luulit että olisi muka ollut hetero??!!!

Meillä ainakin mies luikkii aina mun helmoihin jos näyttää siltä, että kohta menee fyysiseksi.

Sori; omaa elämääni vain tässä puin ;-).. ei tullut kyllä mieleenikään, että joku luulisi noin!



Ap.

Olen 176 cm pitkä, aviomieheni on lähemmäs 2 m - tämä ystäväni on hieman alle 190 cm. Eli en ole lyhyt / " pieni" , mutta eivät ole kyseiset miehetkään ;-).



Mielestäni miehen tietty maskuliinisuus (fyysinen vahvuus) suojelee naisen oikeutta olla naisellinen (heikko kuvaa tätä huonosti - naisellinen pitää sisällään sen, mitä tarkoitan).



Ap.

mihinkään ole. Jos vasara ei pysy kourassa ja 100kg turvesäkki ei nouse niin on tekemättä sitten. Ei sitä kukaan mies ainakaan tule tekemään puolesta.

Vierailija:

Olen 176 cm pitkä, aviomieheni on lähemmäs 2 m - tämä ystäväni on hieman alle 190 cm. Eli en ole lyhyt / " pieni" , mutta eivät ole kyseiset miehetkään ;-).

Mielestäni miehen tietty maskuliinisuus (fyysinen vahvuus) suojelee naisen oikeutta olla naisellinen (heikko kuvaa tätä huonosti - naisellinen pitää sisällään sen, mitä tarkoitan).

Ap.

Olet tavannut sitten vääriä miehiä ;-) - eivät nuo ole edes minun mittapuuni mukaan MIEHIÄ; kiertäisin tuollaiset jurpot kaukaa.



Ap.

" Mielestäni se on ihan päivän selvää - hetero parisuhteissa ainakin hyvin usein menee niin, että nainen saa olla suhteessa se nainen isolla N:llä - ja mies on " iso" ja suojelee :-). Kummallista kyllä - tämä kaverinkin on hyvin suojelevainen meistä naispuoleisista kavereistaan; muut tuntemani homomiehet eivät todellakaan edes HALUA suojella naista. Eivät ole siinä mielessä edes kohteliaita naisia kohtaan.



Ap."



Ehkä meillä on sitten vähän eri käsitys siitä, mitä on olla nainen isolla N:llä. Minulle Naisena oleminen ei ole sitä, että voin tuudittautua perinteisiin rooleihin, jos ne eivät minulle sovi. En odota, että mies on " iso" ja suojelee minua (miltä muuten?), vaan minusta molempien tulee olla toisilleen turvana ja suojana. En minä halua olla mikään heikko suojeltava objekti, enkä muutenkaan sen mukaan, millainen naisen " pitäisi" olla, vaan haluan olla sellainen kuin olen. Minä en sitten ehkä ole sellainen kuin naisen " kuuluisi olla" . Minä olen aina inhonnut sanontoja kuten nainen isolla N:llä jne, sillä ne minusta ne ihannoivat tietyntyyppistä naiseutta, joka ei sitten välttämättä ole sen parempi malli kuin muutkaan, oikeasti. Monet voivat tuntea olonsa hyvin epämukavaksi sellaisten roolipaineiden alla. Kerran sain kuulla etten ole " todellinen nainen" kun en kuunnellut todellisten naisten musiikkia, jne. Jaa että kenellähän se määrittelyoikeus sitten on? Mikä minä sitten olen?



En halua riidellä asiasta, mutta sanon vaan mitä mieltä olen. Harmi, jos sinusta tuntuu kurjalta tuo asia, mistä alunperin kirjoitit. Toivottavasti se ei vaikuta sitten kuitenkaan ystävyyteenne negatiivisesti tulevaisuudessa:)

naisten kanssa kaveeraavat ovat usein homoja, ihan kuin Bb-Saulikin.

Siis niin kauan bi-seksuaalisia, kunnes uskatavat myöntää itselleen ja muille että ovat 100% homoja.

Niin, sitä minäkin pelkään - olet varmastikin oikeassa :-/.



Hän vaikutti jotenkin niin varmalta siitä, että tämä on " hänen juttunsa" .



Mutta oikeasti - minua ärsyttää tässä koko kuviossa sekin, että miksi sen täytyy olla niin, että nämä stereotypiat elävät niin voimakkaina? Miksi ei hän voinut olla SE todella mukava mies, joka pystyy kaveruuteen naisten kanssa - ja olla silti hetero.



Miksi se seksuaalisuus on niin suurelta osin ihmisen luonnetta muokkaava tekijä?



Ap.

tunnen heteromiehiä jotka osaavat olla ystäviäkin naisten kanssa, mutta eivät niin että nukkuvatkin samassa sängyssä ihan kaveri pohjalta.