Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten avata keskusteluyhteys miehen kanssa?

Vierailija
24.10.2007 |

Viime keväänä riideltiin rajusti miehen kanssa. Työajoista, kotitöistä, lasten kasvattamisesta, rahankäytöstä, mustasukkaisuudesta. Riidat kärjistyivät tosi pahaksi ja erään riidan jälkeen yhdessä todettiin, että asioiden on muututtava. Lupasimme, että yritämme avata puheyhteyden ja ylläpitää jatkuvaa dialogia kaikesta; arkisista asioista ja tunnekokemuksista.



No, se jäi lupaukseksi. Tilanne on ollut kauhun tasapaino sen jälkeen. Emme riitele pahasti, olemme kai molemmat tajunneet, että tarvitsemme toisiamme. Kumpikaan ei pärjäisi yksin lasten kanssa. Mutta olen koko ajan tyytymätön. Puhumme vain välttämättömimmät. Välillämme on paljon sanomattomia asioita ja sotku vain pahenee kun aikaa kuluu.



Olen yrittänyt yrittämästä päästyänikin, mutta mitään pysyvää ei tapahdu. Mies välttelee kaikkia vähänkin itselleen vaikeita puheenaiheita ja vaikenee asioita kuoliaaksi.



Onko vielä jokin tapa yrittää avata solmuja?

Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sit sanotaan että omaisuus suojaa avioerolta? Ihmiset ei halua erota niin helposti jos on ulkoiset asiat kivasta.



On elämäntilanteita missä käytännön asioiden vaikeutuminen on niin suurta että siksi sinnitellään. mitä hyötyä on lapsille äidistä joka eron jälkeen masentuu, putoaa köyhyysloukkuun jne.



Ja ne lapset. Jotkut haluavat pitää lapsillaan kodin kasassa- vaikka ei rakkautta juuri oliskaan enää.



On niin paljon erilaisia tilanteita ja ihmisiä.

Vierailija
22/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kyllä ottavat mukaan vaikkei seurakuntaan kuuluisikaan, jos paikkoja on vain vapaana. Tälläinen leiri voisi olla hyvä vaihtoehto, jotta keskusteluyhteys lähtisi käyntiin.



Toisaalta, olen kuullut että jotkut miehet pakenevat näiltäkin leireiltä, jottei tarvitse puhua tuntemattomien kuullen omista asioista :-(.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Viimeiset pari vuotta vain tuntui etten enää jaksa miehen onnetonta luonnetta. Sitä ennen mentiin vähien onnen hetkien voimalla eteenpäin.



12

Vierailija
24/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulipa niin surullinen olo puolestasi :(



Yritä saada vielä miehesi puhumaan t.18

Vierailija
25/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhdessä ollaan oltu kymmenen vuotta.



Luulen, että mies yhä kuvittelee rakastavansa minua, vaikka tuskin enää tunteekaan vaimoaan. Ja minäkin jaksan sinnitellä, koska toivon, että tämä voisi muuttua. Ja ne käytännön syyt ovat nyt tosi vahvat. Ei mulla ole oikein syytä erota, ei pelkkä puhumattomuus oikein riitä syyksi, edes yhdistettynä väsähtäneeseen tunnesuhteeseen.



Mies kyllä hoitaa kotitöitään ihan kiitettävästi, nykyään itse asiassa tosi paljonkin.



Puhumattomuuteen liittyy paljon esim. sellaista, että tajuan miehen olevan vaikka vihainen minulle, mutta mies ei pysty sitä ääneen sanomaan. Tai että minä pahoitan mieleni jostain, ja mies vain kuuntelee vuodatustani sanomatta mitään, ts. ottamatta vähäisintäkään vastuuta käytöksestään puheessaan, pahoittelematta, osoittamatta ymmärtävänsä minua jne. Korkeintaan mies alkaa " vastavuoroisesti" syyttää minua jostain, jotta ei tarvitsisi keskustella hänen virheistään. Ja kun asioista ei keskustella, niitä ei voida suunnitella. Ja kun niitä ei suunnitella (esim. lomat, juhlapyhät), ne menevät " jotenkin" omalla painollaan eikä lopputulema välttämättä ole kummankaan mieleen.



-ap

Vierailija
26/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhteiseloa yli 10 vuotta,mutta mies ei osaa puhua.



Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla,mutta tilanne ei muutu míksikään.



Höpöttää kyllä tyhjänpäiväisiä asioita,mutta mistään vakavammasta vaietaan kuin seinään.

Kärsin tavattomasti tilanteesta ja tukahdetuista tunteista.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

28, mitähän me tän jutun kanssa tehtäis? Mä en ole vielä valmis laittamaan kantapäitä vastakkain, mutta aika keinoton alkaa olla olo. Jostain tollasista leireistä olisin itse kiinnostunut, mutten ole ollenkaan niin varma, että mies olisi.



No, kohta menen nukkumaan. Sanotaan miehen kanssa hyvää yötä ja käännetään selät toisillemme.



-ap

Vierailija
28/28 |
25.10.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tavallaan olen jo luovuttanut ja yritän sopeutua siihen,ettei mieheni osaa keskustella mistään perusteellisesti eikä sano,jos jokin asia vaivaa hänen mieltään.



Meillä on muuten hyvä suhde,yksi lapsi ja seksiäkin harrastetaan.

Miestäni puhumattomuutensa ei vaivaa eli kait se kuuluu hänen luonteeseensa että on sulkeutunut.



Joten olenkin ajatellut,että onko miehet ja naiset vaan niin erilaisia?

Että miehet ei jaksa vatvoa asioita samoin kuin naiset?



Meillä ei siis mitään pahoja riitoja tms asian suhteen ole ollut,asiasta on juteltu rauhalliseen sävyyn ja mies toteaa,ettei osaa keskustella...



Koitetaan jaksaa!



t.28