Inhooko kukaan muu elämäänsä?

Yritä pinnistellä ja yritä tehdä elämääsi päivärutiini. Helpompi arkea pyörittää! Yritä opetella nauttimaan elämän pienistä asioista ja askareista. Keksi välillä jotain mukavaa ja palkitsevaa itsellesi, niin kyllä se elämä alkaa taas luistaa!



Ja varmsti sinunkin elämään mahtuu kohta niitä aurinkoisempiakin hetkiä! Usko pois!

vihaan kaikkee siivoomista ja ruoanlaittoa koska se ei lopu ikinä ja koska mulla ei ole yhtään mitään muuta elämää!! kaikki toistaa itseään joka päivä. yök..

inhoa, mutta kun yhtenä päivänä töiden jälkeen seisoskelin pihalla, jossa lapseni leikki onnellisena hiekkalaatikolla, niin kyllä mullekin tuli mieleen, että tämä ei ole mitään toive-elämää. Mulla on periaatteessa kaikki hyvin: kiva työ, ihana lapsi, hyvä mies, kaunis koti ja taloudellisesti hyvä tilanne, mutta mä en vain meinaa jaksaa tällaistä " arkea" ...

Oikeasti elämä maistuu hyvältä, kun elää silleen kevyesti, ohuesti ja vähällä kamalla, satsaa rahansa mielummin palveluihin, elämyksiin ja laatuun. Jätä sinäkin vähintään puolet asioista ostamatta, laita vanhat kieroon kaikki mitä et aktiivisesti käytä ja palkkaa siivoaja. Pian rakastat itseäsi, taloasi ja elämääsi. Trust me.

Turha se on itseään kiusata asioilla, jotka vaan ei luonnistu vaan aiheuttaa ahdistusta.

Päivästä toiseen tätä samaa. Mulla ei oo enää elämää, eikä taida olla enää minuakaan, olen vain äiti joka siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa lasta. Mies tekee kolmivuorotyötä ja tuntuu, että ollaan AINA vaan lapsen kanssa kahdestaan... Yök todellakin!

Vaikka lasten kanssa oli (yleensä) kivaa, niin kaikki muu tökki. Ei sitten auttanut muuta kuin tinkiä omista siisteysvaatimuksista ja yrittää vaan kestää. Mutta hyvä idea on hävittää KAIKKI turha roina, ei varastoida vaan kylmästi luopua kaikesta mitä ei tarvitse. Yllättävän isoja lasteja vein Punaisen Ristin kirpparille ja kyllä jotain meni ihan roskiinkin. Helpotti kummasti! Ja lehdet kannattaa viedä keräykseen mahd. nopeasti, vanhat lehdet siellä täällä lojumassa tekevät epäsiistin vaikutelman. Voimaa sulle. Ja tosiasiahan on, että kodissa ei voi koskaan olla täysin siistiä, aina kuitenkin jossain repsottaa (esim. jossain on pölyä!), paitsi ehkä jonkun siivoushullun citysinkun asunnossa.

Ei niin suuresti vituta siivoaminen ja ruoanlaitto, vaikka ei ole mielipuuhaani. Onneksi on pieni asunto, jonka siivoaa aika nopeasti. Miestä minulla ei ole. Jotenkin kuitenkin kaipaan ja tarvitsisin miestä, sitä ei vaan minulle suoda. Inhoan tätä yksinoloa! Inhoan sitä, että minun pitää tehdä itse kaikki " miesten työt" ! En osaa, en jaksa, en halua opetella! Mutta pakko se vain on. Arki tuntuu tylsältä, mitättömältä, ankealta. Kaipaan vaan miestä viereeni. Monta vuotta jaksoin olla ilman miestä, olin ylpeä, että pystyn elämään ilman miestä. Nyt olen vain surullinen. Koko ajan tiukkaa rahasta ja lapsikin toivoisi jo isompaa perhettä. Tuntuu, että koko ajan yritän vaan pinnistää vielä vähän, kyllä kaikki on pian paremmin, mutta kun koskaan ei ole, huijaan itseäni. Mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin, tätä samaa latua.