Miten selviydyn 3-vuotiaan kanssa, joka kieltäytyy totaalisesti syömästä " tavallista" ruokaa?

Kerropa enemmän tilanteesta. Saako välipaloja? Miten reagoit kieltäytymiseen jne...

Eli jos ruoka ei maistu, pöydästä pois, seuraavan aterian ja viimeistään sitä seuraavan luulisi jo maistuvan.

meillä on ihan sama juttu. Eihän lasta voi pakottaa, muuten siitä tulee vielä vallanväline.



Jännä juttu neuvolassa asiasta mainitsin niin th vaan sanoi että ei pidä antaa lapselle sitten niitä makeita vanukkaita niin paljoa. Huh heijaa meillä ei edes poika tykkää mistään vanukkaista.

Ei mitään muita välipaloja kuin ehkä raakaa porkkanaa ja omenaa tms vihanneksia.



Päivällisellä sama juttu, ruoka pöytään, kaikki syövät ja lapsi istuu ainakin paikallaan, syö mitä syö. Jos ei syö se on oma asia. Lasta ei pakoteta, mutta kehutaan valtavasti jos syö. Tunnelma pöydässä tulisi olla rento ja iloinen, eli esim vanhemmat juttelevat hyvällä mielellä keskenään tai lasten kanssa, mutta syömättömyyttä ei huomioida. Maistamisestakin jo kehutaan.

Vierailija:

Jännä juttu neuvolassa asiasta mainitsin niin th vaan sanoi että ei pidä antaa lapselle sitten niitä makeita vanukkaita niin paljoa. Huh heijaa meillä ei edes poika tykkää mistään vanukkaista.

riittävästi elääkseen. Millään ruokasysteemeillä ei kannata lahjoa. Sen sijaan voi lahjoa esim. tarroilla onnistuneesta ruokailuhetkestä ja sitten tehdä jotain kivaa tai hankkia jotain kivaa, kun tarroja on kerätty sopiva määrä.

i, kun suorilla antavat ruokaohjeita. Vattu sentään olen koulutuksessanikin oppinut hyvät ruokatottumukset.

Meillä 3 veellä on kausia ettei syö juuri mitään ja sitten taas maistuu. Turha alkaa temppuilla puolin tai toisin.

ja nyt kaikki ruoka on yäk. Olemme sortuneet ehkä liikaa myönnytyksiin ja välipaloihin. Myönnän :-( Viikonloppuna oltiin mummolassa ja siellä sitten piisasi keksiä ja pullaa, vaikka yritimme sanoa, että ei niitä liikaa pojalle antaisi. Haluaisi siis syödä oman mielen mukaan... eli nyt tuli riitaa ja hirvikäristykset lensivät, kun herra olisi halunnut vain jogurttia... just. Mutta oikeastaan mikään tavallinen lautasella oleva ruoka ei kelpaa. Kuulostaa varmaan kamalalta. Ihan oikein ei olla itsekään tehty ja tässä nyt tulos :-(



ap

ja edelleenkin on niin, että pitää olla oikea nälkä, ennenku maistuu. Erittäin mieluusti kiipeää itse hakemaan kaapista keksiä tms. jos en ole ehtinyt ajoissa laittaa oikeaa ruokaa tarjolle.

Kyllä lapsi voi olla syömättä useita tunteja (jos haluat tuntimäärän, heitän, että 5 tunnissa tulee jo kova nälkä) ja sitten useimmilla maistuu jo tavallinenkin ruoka. Jos ei maistu hirvittävän hyvin, verrattuna sisaruksiin, naapurin lapsiin tms, ei se ole mielestäni mikään ongelma, jos lapsi kuitenkin kasvaa ihan ok.

ruoka ei ole uponnut ikinä 4 vuotiaallemme. Jo vauvasta hän on yökännyt maistaessaan lihaa. On erittäin nirso ja valikoiva. On syömättä vaikka koko päivän, jos lähdetään kiristämään ruuan syömisellä. Itselläni on tapana laittaa lapselle samaa ruokaa lautaselle kuin muut ja korkeintaan ruisleipää saa ruuanlisäksi. Jos ruoka ei maita (harvoin maittaa) niin sitten odottaa seuraavaa ateriaa. Lapsi syö kyllä muuten mielellään kuitupitoisia puuroja ja leipiä ja hedelmiä. Vihanneksista kelpaa vain porkkana ja kurkku. Juustot ja jotkin makkarat saattavat kelvata. Jos lapsemme saisi valita niin hän söisi vain herkkuja ja niitä todellakin rajoitan.



Nirson ja vahvatahtoisen lapsen kanssa ei toimi erityisemin kiristys eikä lahjonta. Toisaalta en anna lapsen tehdä ruokailusta vallankäyttönmeroa eli jos ei syö, niin saa olla syömättä ja pöydästä sitten pois. Myöskään neuvo siitä, että seuraavalla kerralla nälkäisenä ruoka maittaa ei toimi nirsoilijamme kohdalla. Toinen lapsemme taas on erittäin kaikkiruokainen eli kokemusta löytyy kahdesta eri ääripäästä.

Lapsi 3v eikä syö paljon mitään. Lihapullat ja jauhelihakastikekaan ei aina kelpaa, vaikka nuorempana söi niitä hyvin. Annan ruuan jälkeen leivän, söi ruokansa tai ei. Mitään herkkuja tai välipaloja en ole antanut. Seuraavaksi saa ruokaa seuraavalla aterialla. Meillä menee parhaiten alas nakit ja kananmuna. Aikaisempi suosikkiruoka kala ei ole parina viime kertana kelvannut.



Neuvolassa sanottiin, ettei saisi lupaamalla jälkkäriä, lahjoa lasta syömään. Nyt en ole lahjonut kun taas aikaisemmin lahjoin esim. lupaamalla keksin, jos söi kaikki ruokansa.

Ei mitään hössötystä ja lahjomista. Kunnon ruokaa nenän eteen kolmen tunnin välein. Nälkään se ei itseään tapa. Syö sitten kun hyväksyy, että jäätelö on loppu.

Ei varmasti tapa itseään nälkään, vaan syö kyllä joskus jotain.

Viekää kaikki kaapeissa olevat keksit ym. herkut muualle.



Tarjotkaa kunnon ruokaa noin kolmen tunnin välein tekemättä asiasta sen kummempaa numeroa. Lapsi syö, jos haluaa. Jos ei halua, niin on syömättä. Jos kaapeissa ei ole mitään herkkuja, niin ei tule kiusausta antaa lapselle niitä. Kyllä nälkä pitää huolen siitä, että lapsi rupeaa syömään.

olemaan syömishäiriö isona! Ensin annatte sen puljata, sitten siirrytään psykologiseen sodankäyntiin, kun ei enää huvita antaa periksi - lopulta ruokaan liittyy niin paljon tunteita, että sen kanssa aletaan puljaamaan isompanakin.



Rauhoittakaa ruokatilanteet ja antakaa mitä annatte. Aloittakaa tavallisista perusruuista, sitä joko syödään tai ei.



Kyky erotella tuntemuksia kuten nälkä ja kylläisyys opitaan hyvin nuorena. Vääränlainen kasvatus voi vaikuttaa tähän. Vaikutukset huomataan usein vasta myöhemmin elämässä.



Rauhaa, rakkautta ja terveellistä ruokaa. Sillä se lähtee.