Äiti vähän väsy - kuinka paljon isä auttaa?
Äiti on nyt vähän väsynyt ja päätin muutaman rivin kirjoittaa, kun sain juuri lapsen nukkumaan.
Nuorimmaiseni on 11kk ja tähän asti syönyt 3kertaa yössä. En edes muista, millaista on nukkua kokonainen yö (en ole varmasti ainoa täällä). Olo on oudon väsynyt, ajatus pätkii jne. Pikkuhiljaa pitäisi päästä takaisin elämään, mitä se nyt sitten onkin.
Saatan olla turha valittaja, mutta olen usein miettinyt, päästänkö mieheni liian helpolla. Miehelläni on vaativa työ, joten olen katsonut kotitöihin osallistumista läpi sormieni. Siihen, mikä on kohtuullista, toivoisin kommentteja teiltä.
Meillä systeemi on sellainen, että minä teen käytännössä kaikki kotityöt ja mies käy töissä. Mies laittaa tiskit noin kerran kuussa, kun pyydän. Muitakin töitä tekee (vastahakoisesti) jos pyydän, mutta oma-aloitteisesti ei mitään. Esikoisen iltapesu ja nukkumaan laitto on hänen juttunsa, joka on toiminut hyvin.
Jotenkin tuntuu, että meillä eletään liikaa miehen työn ehdoilla. Arki-iltoina menemme nukkumaan heti kun saan vauvan nukutettua, eikä omaa aikaa illasta jää (vaikka se olisi niiiiiin tärkeää). Kelaan päivän tapahtumat iltapesun aikana, jotta saan nollattua tilanteen ennen nukahtamista. Viikonloppuisin annan miehen nukkua pitkään, että hän saa ladata akkunsa (se tekisi tosin joskus itselleki hyvää). Olen esittänyt toivomuksen, että saisin toisen viikonloppuaamuista itselleni, mutta se ei käytännössä onnistu, koska mieheni on niin aamu-uninen ja on sitten todella huonolla tuulella, jos joutuu heräämään.
Mikä on teidän mielestänne kohtuullista? Mieheni tulee yleensä töistä väsyneenä kuuden aikoihin illalla, joten siinä ei montaa tuntia jää. Kuitenkin haluaisin jotenkin jakaa nämä kotihommat.
Kiitollisena otan vinkkejä vastaan.
Tuike, muutosta tarvitaan, se on varma! Mutta miten sen aikaansaisi ilman että " käskyttää" . Tätä olemme pohtineet jo kauan ystäväni kanssa, jolla on 4 lasta. Minulla vain yksi. Mutta molemmat meistä tekevät käytännössä melkein kaikki kotityöt ja lasten hoidon, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Meillä homma loppuu viimeistään parin kuukauden päästä, kun menen itse töihin. Mutta miten, ilman että tulee valtataistelu. Ystävälläni on käynyt niin, eli hän jatkuvasti käskyttää ja mies pitää häntä nalkuttavana vaimona. Suhde ei ole hyvässä kunnossa, eikä kotikaan.
Siivoojan palkkaaminen on siinä mielessä hyvä heitto, että voit saada hyvän, rakentavan keskustelun miehesi kanssa aikaan, jos ensin harmittelet kuinka vaativa työ hänellä on, eli annat empatiaa hänen rankoista päivistään, ja sitten kerrot kuinka olet nyt niin väsynyt, että te tarvitsette apua. Niinpä esität ratkaisuksi kodinhoitoapua, au-pairia, siivoojaa tms. Ehkä mies tämän pohjalta itse ehdottaisi voivansa auttaa? Jos niin käy, niin nopeasti excel-kaavioon kaikki kotityöt listattuna ja niihin keskimäärin viikossa menevä aika, ja sitten jakamaan. Oikeasti mustaa valkoisella, ja molemmille dokumentti aiheesta. Niin ei tule subjektiivista " mun mielestä ei tarvitse imuroida vielä, kun just 2 viikkoa sitten on imuroitu tms." .
Tässä yksi kommunikaatioehdotus, tsemppiä! Energiaa ja hyvää parisuhdetta sinulle toivotellen, Sporttari : )