Äiti vähän väsy - kuinka paljon isä auttaa?

En nyt tiedä tuonko mitään uutta kehiin, mutta pakko vaan vastata.Kuulostaa niin tutulta, liippaa läheltä omaa tilannetta. Eli meillä kaksi lasta 2v. ja 10 kk. Minä herään joka aamu lasten kanssa, myös vkoloppuisin. Teen myös kotityöt suurimmalta osin. Ei tässä siinä mielessä mitään, koska miehen työpvän aikana minä luonnollisesti hoidan hommat, MUTTA se mikä risoo on se, että tuntuu että saan tehdä kaiken itse. Pyytämällä tai käskemällä, neuvottelemalla toinen kenties tekeekin jotain. Tosin esikoisen iltarutiinit ja nukuttamiset hoitaa mieheni, siitä hänelle " papukaijamerkki" .

Tuntuu aika usein, että perheestämme löytyy 3 lasta.

Se mikä myös RISOO on se, että olisi ihana vkoloppuisin viettää perheen kanssa yhdessä aikaa ja tehdä jotain, mutta mies nukkuu pitkään ja valittaa usein väsymystä ( on myös mustasukkainen unistaan, on vihainen jos joutuu heräämään aikaisin...mitäs valvoo...) ja kohta onkin jo pvä menny ( toinen töllää tv:tä tai on tietsikalla)

Olen itse liian kiltti, pitäs laittaa varmaan hanttiin tai siis vaatia omaa aikaa ( aina kun olisin lähdössäjonnekin yksin, niin muut pukkaa mukaan). Tuntuu, että tässä saa olla koko ajan organisoimassa.



Tuntuu niin yksinäiseltä välillä...ymmärrän kyllä, että toisella on vaativa työ ja omaakin aikaa täytyy olla, mutta minäkin tarvitsen apua ja omaa aikaa....ENITEN varmaan harmittaa lasten puolesta, kun soisin isän olevan heidän kanssaan enemmän ja leikkivän, olla paikalla...eikä tarvitsisi kilpailla isin huomiosta esim.tv:n kanssa.Illatkin on niin lyhyitä töistä tulon jälkeen.



Nyt kun olen lukenu omaa kirjoitusta, niin huomaan, että tässä täytyy nyt vaan laittaa kovat panokset peliin ja laittaa homma rullaamaan, niin että kaikki olis tyytyväisiä..



Kiitos, että jaksoit lukea sekavan juttuni..

Meillä on kolme pientä tyttöä; esikoinen on 4v 4kk, kakkonen on 2v 8kk ja kuopus 6,5kk. Meillä mies tekee myös pitkää päivää, MUTTA hän venyttää päivää aamusta, että ehtii olla mahdollisiman paljon kotona. Mies menee arkisin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta jo klo 5-6 töihin ja tulee klo 16 kotiin. Tämä ylitöiden tekeminen aamuisin on ihan hänen oma ideansa; hän haluaa ehtiä olla lasten kanssa kun on itsekin huomannut miten tärkeä hän tytöille on.



Kotityöt hoidan suurimmaksi osaksi tässä päivän aikana lasten kanssa, koska minusta on mukavaa, että lapset saavat isin huomion kun hän tulee kotiin eikä silloin tarvitse alkaa siivoamaan tms. Täällä on ruoka valmiina kun mies tulee ja ruoan jälkeen lähdemme yleensä porukalla ulos tai sitten mies vie koko köörin pihalle ja minä saan mennä yksin kaupoille tms. Iltatoimiin mieheni osallistuu ihan siinä missä minäkin; joskus hän hoitaa pienimmän pesut ja puurot ja minä isompien pesut ja iltapalat ja joskus toisinpäin. Viikonloppuisin mieheni sitten osallistuu kaikkeen kodin pyöritykseen; tekee ruokaa ja siivoaa tai yleensä kyllä teemme nämä yhdessä.



Minä olen tyytyväinen meidän työnjakoomme. Mies on kyllä sanonut, että hän voisi arkisinkin siivoilla, mutta minusta on paljon kivempi, että isä voi töiden jälkeen keskittyä tyttöihin. Ainut missä miehestä ei ole apua, on vauvan yöheräämiset (2-4 kertaa yössä); hän kun on öisin yleensä vailla maitoa ja muutenkin minä olen herkkäunisempi ja olen joka tapauksessa hereillä. Meillä lapset menevät ajoissa nukkumaan, klo 20 kaikki ovat unessa, joten meille jää parisuhde/omaa aikaa joka ilta. Miehellä on viikossa yksi ilta, jolloin hän käy harrastamassa ja silloin minä luonnollisesti hoidan lasten iltapuuhat. Muuten mies ajoittaa harrastuksensa niin iltaan, että lapset ovat jo nukkumassa tai viikonloppuisin päikkäriaikaan.



Minusta teidän kannattaa ihan asiallisesti keskustella työnjaosta jos se tuntuu epäreilulta.

..ja arki varmasti näyttäytyy aivan erilaisena kuin mitä sitä näin etukäteen ajattelee... Mutta nyt ajattelen niin, että tekisin sen verran kotitöitä kun vauvan kanssa jaksan ja ehdin päivän aikana, lähinnä varmaan pyykki- ja tiskikoneen pyörittämistä ja ruoka, iltaisin ja viikonloppuisin sitten molemmat tekisimme sekä kotitöitä että lasten hoitoa yhtä paljon. Ajatuksena siis se, että sekä äidin kotona oleminen että isän työssä käyminen olisi " yhtä raskasta" . Olemme ajatelleet myös antaa toisillemme yhden vapaaillan viikossa omaan harrastukseen ja toivottavasti isovanhemmat ja kummit antaisivat meille myös yhteisen vapaaillan silloin tällöin. Mielestäni ei ole kohtuullista, että kotiäitiyteen kuuluisi se, että äiti tekee kaikki kotityöt, koska tuskin niitä siinä lapsen hoidon sivussa päivisin ehtii kaikkia tehdä, etenkään suurempaa siivousta ym. Nytkin, kun molemmat olemme päivisin töissä, teemme kotitöitä yhtä paljon iltaisin ja viikonloppuisin. No, saa nähdä, miten lopulta käy... Ja täytyy pitää mielessä, että siisteyskriteereistä voi vähän luistaakin, tuskin kotimme enää vuoden kuluttua pysyy yhtä siistinä kuin nykyisin.

heinäjoulu sen sanoikin jo, meillä nimittäin sama tilanne: tv ja netti vie meillä miehen kotonaoloajasta yhtään liioittelematta varmaan 90%.

Meillä siis yksi lapsi, pian 2kk ikäinen. Vauva syö 2-4 tunnin välein öisin, mies korkeintaan kääntää kylkeä jos edes herää.. Noh, tässä asiassa ei voikaan auttaa koska täysimetän eikä vauva juuri muuta öisin kaipaa kuin tissiä.

Aamulla mies nousee kuuden aikaan ja lähtee töihin. Me jäämme vauvan kanssa nukkumaan vielä pariksi tunniksi, jonka jälkeen nousemme. Vauvan aamupesujen ja syöttöjen jälkeen vauva yleensä " seurustelee" pari tuntia, jonka jälkeen nukahtaa pariksi tunniksi. Tämä hetki on minulle " omaa aikaa" jonka aikana käyn suihkussa, syön sekä teen tarvittavat kiireellisimmät kotityöt kuten tiskaamisen, pyykinpesun, imuroinnin..

Vauvan kanssa menee sitten loppupäivä ulkoillen vaunulenkillä ja samalla kaupassa käyden jne.

Mies käy töiden jälkeen urheilemassa melkein päivittäin ja tulee kotiin päivästä riippuen klo 18-20. Heti kotiuduttuaan hän istahtaa sohvalle ja alkaa tuijottaa telkkaria tai selata nettiä, tai molempia yhtaikaa.. Vauvan hän kyllä haluaa syliinsä ja seurusteleekin vauvan kanssa " siinä ohella" mutta keskittyy samalla yhtä paljon telkkariin ja kannettavaansa (noh, imetänhän minäkin nyt samalla tätä kirjoittaessani..).

Kotitöihin mies ei oma-aloitteisesti osallistu ollenkaan.

Jos/kun vauva nukkuu illalla ja meillä olisi hetki aikaa toisillemme, samoin viikonloppuisin, niin mies on niin uppoutunut nettiin ja telkkariin että minä vaan " olen" siinä jonakin sivutuotteena - mies ei ikään kuin huomaa tilaisuutta ollenkaan. Seksiä emme ole vielä harrastaneet synnytyksen jälkeen ja minusta se ei ainakaan ole kiinni - olisi mukavaa saada mieheltä jo läheisyyttä ja vaikka mitä mutta netti ja telkkari näyttävät olevan tärkeämpiä... :( Lisäksi mies suuttuu tai ottaa itseensä jos ihan leikilläkin jotain huomauttaa netin ja telkkarin viemästä ajasta...

Että mitä tähän avuksi?

Meillä mies on kanssa niin aamu-uninen, että en tosiaankaan saa nukkumisvuoroja itselleni. Ei herää esim. yöllä vauvan (10kk) itkuihin...

Ei ole myöskään aktiivinen kotitöissä. Muuta neuvoa en osaa sanoa kuin ota aikaa pelkästään itsellesi. Näe ystäviä tai lähde yksin ostoksille tms.Itse olen alkanut käydä YKSIN läheisessä ABC-huoltoaseman kahvilassa kun siltä tuntuu kahvilla ja lukemassa päivän lehden...Piristää kummasti.Tsemppiä!

Kuten niin moni ennen minuakin jo kirjoitti, niin vaikka äiti on kotona ja mies töissä, niin jää siinä iltaa ja viikonloppua jolloin kotityöt voi (mun mielestä pitäisi) jakaa.

Meillä ollut se onnellinen tilanne, että mies jo ennen mun äitiyslomaa hoiti arkena kaupassa käynnit ja arkiateriat (kotiutui omista töistään huomattavsti aikaisemmin kuin minä). Mun äitoiysloman aikana jatkui vielä tuo kaupassa käynti, ruuuan tein kyllä minä, mutta sitten taas monet muut hommat jaettiin (ei kuitenkaan yösyöttöjä koska neiti oli rintalapsi ekat 7 kk, ja kun siirty pullolle, jäi yösyönnit).

Ei se rahan tekeminen päivätöissä ole mikään este sille etteikö illalla ja viikonloppuisin jaa kotitöitä ja lastenhoitoa vaimon kanssa - sitähän se lapsiperheen elämä on! Ja ihan normaalia huomaavaisuutta ja rakkauden elettä on auttaa toista joka on väsynyt - kuten tässä tapauksessa Tuike.

Ja jos mikään muu ei avaa iskän silmiä, niin voin lämpimästi suositella äidin paluuta työelämään lapsen ollessa 10 kk, ja isän jäämistä hoitovapaalle - eipä ole tarvinnut meidän perheessä juurikaan keskustella työnjaosta sen jälkeen (ts. mies ymmärtää että lapsen- ja kodinhoito on työ siinä missä palkkatyökin!).

Meillä vauva 8+kk ja minä vielä kuukauden kotona. Ennen vauvaa kotityöt jakautuivat suht tasaisesti, nykyään kaikki tuntuu jäävän mulle. Vauvan olemassaoloajan on ollut käynnissä myös oman kodin rakennus joten miehen lähes kaikki vapaa-aika on uponnut siihen. Tämä toki on myös " kotityötä" mutta ei mitenkään vähennä niiden ihan perusjuttujen vaativuutta ja uuvuttavuutta. Mies on matkatyössä ja kotona vain viikonloput, mikä kärjistää tilannetta. Olen palaamassa työhön vanhempainvapaan loppuessa ja mies jää pitämään isäkuukautta. Odotan että tämä avaa hänen silmänsä! Yöheräämiset on olleet toistaiseksi vain mun heiniä ja nyt kuukauden päivät on ollut yhtä hulinaa vauvan motoristen taitojen kehittyessä hurjaa vauhtia. Mies ei yleensä edes herää vauvan yöllä karjuessa ja jos herää niin totuus on että " vain äiti kelpaa" vauvalle koska mies on niin paljon poissa. Tässäkin suhteessa toivon isäkuukauden tekevän tehtävänsä. Ko. kuukauteen on siis jo hirvittävästi odotuksia - saa nähdä miten toteutuvat! Oman jaksamisen vuoksi olen nyt kuitenkin päättänyt tinkiä kotitöistä ja nukkua päiväunet aamupäivisin vauvan nukkuessa jos vähänkin nukuttaa. Tänäänkin ajattelin ettei uni tule ja kas kummaa heräsin kaksi tuntia myöhemmin kun itkuhälyyttimestä alkoi kuulua heränneen vauvelin pulinaa :-) Pitkästä aikaa tuntui kivalta eikä " voi ei, joko se nyt heräs, en taaskaan ehtinyt kaikkia töitä mitä piti..." . Eli armahtakaa äidit itseänne - minulta ainakaan ei kukaan muu odota niin paljon kuin minä itse!

En ehtinyt koko ketjua läpi vielä selata. Osui vain silmiini, koska meillä menossa " epänormaalinpi elämäntilanne" , kun mies on tällä hetkellä 2 viikon keikalla ulkomailla - ja minä siis totaalisen väsynyt. (Tulee jo ens pe iltana, joten voiton puolella ollaan, jes!) Kyllä tänä aikana on taas itsellä silmät avautuneet, kuinka paljon mies onkaan apuna ja tukena täällä! Itsellä kun ehkä tulee usein ajateltua, että " voisi se mies enemmänkin auttaa" ... Mutta olipa hyvä herätys ja opetus tämä 2 viikkoa! Voin kertoa, että yh:t tarvitsisivat jonkin pokaalin vanhemmuudestaan..!

Mutta asiaan:

Kyllä minusta isän TÄYTYY töidensä jälkeen osallistua lapsen ja kodin hoitoon. Se kuuluu vanhemmuuteen, yhtä paljon isälle kuin äidillekin. Eipä meiltä äideiltäkään työpäivä lopu kello neljän jälkeen, puhumattakaan sen päälle jatkuvista yövuoroista ;) Vuorotyöstä emme siis voi edes puhua, kun ei koskaan ole vuoroa, mikä vaihtuisi :o) Eli niissä perheissä, joissa isä ei osallistu lapsen/kodinhoitoon, voisi isältä kysyä, että " milloin on äidin omaa aikaa??? milloin äiti voi istahtaa tv:n tai netin ääreen??? milloin äiti voisi mennä harrastuksiin??? milloin äiti saisi nukkua rauhassa, edes 3 tuntia???" Eikös? Ja kyllä meillä mies osaa pyykinpesukonetta käyttää kumman hyvin viimeistään siinä vaiheessa, kun sukkakori onkin tyhjä, heh heh! (Minäkö laiskimus kotihommissa...eeeii.. ;D)

Meillä mies ehtii olla arkisin kotona iltasella n. 4h vauvan ollessa hereillä, ja sinä aikana ehtii hyvin hoitaa poikaa ja tehdä tarvittavia kotiaskareita (lähinnä niitä " miehisiä" tosin). Syöttää, leikkii, tekee iltapesut, ottaa ulos " miesten hommiin" mukaan jne. Öisin herään minä, koska mies ei pojan ääniin herää - vaikka nukkuisi meidän välissä, saati nyt kun nukkuu omassa huoneessa. Tunnen jaksavani nämä yöherätykset, koska saan viikonloppuaamuisin ottaa univelkoja kiinni - mies kun on aamuvirkku (onneksi!), ja hoitaa mielellään pojan silloin. Harrastuksissa molemmat käyvät aina kun halutaan, näistä ei ole koitunut mitään konflikteja.

Ennen kaikkea miehen ja naisen vastuu kodin töistä ja lapsenhoidosta on sovittelukysymys: toki, jos mieheni töistä tullessaan on väsynyt, voi hän mennä " päikkäreille" . Sama homma, jos minä olen väsynyt, kun hän tulee töistä. Ja nämä ovat meillä oikeastaan tälläisiä sanattomia sopimuksia - huomaamme, jos toinen tarvitsee omaa aikaa ja lepoa, ja silloin tottakai siihen annetaan mahdollisuus. Jos sattuu päivä, että molemmat ovat väsyneitä, niin ensin lepää toinen, sitten toinen.

Eli TASAPUOLISESTI KAIKKEA, on minusta oikein.



Kenen etu sekään on, että äiti on jatkuvasti lopen uupunut??? Ei kenenkään... Joten nyt äidit keskustelemaan isien kanssa - pitäkää oppitunti asiasta " mitä kuuluu isyyteen ja hyvinvoivaan parisuhde- ja perhe-elämään" =) Jollei puhe mene perille, lykätkää lapsi isin syliin, ja " karatkaa" ovesta ulos :D Eivätköhän siellä hetken pärjää :)

Ymmartavatkohan teijan miehet miten ihanat vaimot niilla on, kun ootte noin kauan jaksaneet hoitaa kaikki tai lahes kaikki kotityot!!! Meilla olen enintaan vahan kotitoita puuhastellut kotona vauvan kanssa ollessani, en ymmarra miten jotkut pystyivat siivoamaan ym. itse sain juuri ja juuri vain valtamattomyydet (aina en edes niita) hoidettua. Mies yleensa joka aamu siivosi keittion ennen toihin lahtoa, yo syotot hoidin mina, kun miehelta ei maitoa heru... Itse laitan enemman ruokaa, koska teen sita mielellani vastaavasti mies hoitaa paaosin pyykin pesun, autan vain lajittelussa ja valilla pyykkien kaappiin laittamisessa. Mun mielesta kotona olevan aidin tehtava on hoitaa lapsia, jos kerkee voi siina sivussa vahan hoidella kotia. Me siivotaan aina yhdessa. Tietysti pitaa olla yhtenainen siivouskasitys, kylla muakin arsyttaa jos mies valittaa kun en ole siivonnut. Ennen vauvaa tuli valilla sitten aika pitkia siivousvaleja, ei ollut niin tarkkaa eika kumpikaan jaksanut ryhtya hommaan. tarkeinta kuitenkin on etta jos nakee toisen siivoavan niin pitaa sen verran alya olla etta tajuaa toinen auttaa. Nykyaan sovitaan valilla etta toinen vie vauvan ulos niin saa mukavan nopeasti imuroitua. Kylla normaali mies tajuaa, etta ei vauvaa voi laittaa likaisella lattialla liikkumaan, nehan syo kaikki roskat ja polyt. Nykyaan olen toissa ja hoidan kodista ihan yhta paljon kuin kotona ollessakin, eli puolet. Aina mun mielesta raskas tyo ei ole mikaan syy olla tekematta kotitoita. Joskus raskas tyo on oma valinta. Itse olen miehen kanssa samassa tyossa han vain tekee pari tuntia kauemmin, itse olen priorisoinut vauvan, en kyllakaan tee vahempaa toita sen takia etta voisin tehda enemman kotitoita!!!! Mun mies tietaa itsekkin sen etta nimen omaan haluaa tehda tata raskasta tyota ja voisi saada paremman palkan helpommasta tyosta. Aina se raha ei kuitenkaan ole tarkeinta. Joo ja niin kuin joku jo mainitsikin yksin huoltajien parjaamista ei voi muuta kuin ihailla.

Päivisin tulee mulla siivottua, mitä siivoan. En ota niistä hommista hirveästi paineita.

Kerran viikossa siivoan kunnolla, silloin mies pesee vessanpöntön.. =) Eli eniten siivoan minä. Tiskikoneen tyhjennys on oikeastaan ainoa asia, mihin mies alkaa ihan itsekseen.



Viikonloppuisin mies tekee ruuat (mä oon niissä hommissa surkee, tekee ihan mielellään) ja jos haluan, saan nukkua pidempään aamulla. Itse olen kanssa kauhean aamu-uninen ja ennen olin hyvinki äkänen aamusin. Nykyään ei enää auta, pakkohan se on antaa myös miehen nukkua! Samaa mieltä olisin teidän miesten kanssa (joilla siis äkäsiä aamulla), että se nyt ei vaan auta enää olla itsekäs kun on perheen perustanut.



Yöheräilyt on ollu mun vastuulla, tästä asiasta ollaan viime aikoina miehen kans keskusteltu. Nyt tehdäänki niin että mies herää toisena yönä viikonloppusin.



Yhteistä aikaa meillä ei tällä hetkellä ole. Pienempi menee nukkumaan 23-24, joten mies on yleensä jo nukkumassa siinä vaiheessa.



Itse olen miehelle lähteny aina selittään näitä asioita siten, että ensin kerron ymmärtäväni että mieskin on väsynyt jne. Sitten kerron omasta väsymyksestä ja sanon että tarvin hänen apua. En pärjää enkä jaksa yksin. Se ainakin meillä on tehonnut.. =)



Niin ja vielä tosta telkkarista ja tietokoneesta. Mä en kyllä siihen muuta keinoa tiedä, kun keskustella aiheesta. Meilläkin mies on välillä meinannu unohtua koko illaksi koneelle, olen vaan sanonu sitten että meki halutaan sen aikaa.. =)



Toivotaan, että kaikkien meidän väsymykset pian helpottaa!

Haluamatta mitenkään vähätellä heidän työmääräänsä lapsen ja kodin hoidossa, täytyy sanoa, että välillä on käynyt mielessä että yksin olisi helpompaa: pienempi pyykki- ja tiskimäärä, pienempi koti ja vähemmän sotkijoita, ei turhia odotuksia, joiden toteutumattomuus harmittaa eniten jne. Meillä kun mies on kotona vaan viikonloput niin siihen aikaan kohdistuu usein ihan kohtuuttomiakin odotuksia eikä parissa vuorokaudessa mitenkään voi ehtiä niin montaa juttua kuin on suunnitellut. Viikonloppuisin vauvankin rytmit heittävät ihan häränpyllyä kun isän kotonaolo on jotain niin arjesta poikkeavaa! Joten välillä sunnuntaisin tuntuu että huomenna onneksi palataan taas arvattavaan arkeen, jossa asioilla on aikansa ja paikkansa :-)



Tasapuolisesti jaksamista kaikille perheille!

Hurjasti kiitoksia mielenkiintoisista ajatuksista! Tuntuu tosiaan, että ehkä tässä on ollut liiankin kiltti ja huomaavainen miestä kohtaan. :) Sitä olen kyllä ajoittain miettinytkin, että tuntuu, että itse on aina se osapuoli, joka huomioi toisen. Joskus miehen kommentit voivat olla sellaisia, että itsellä loksahtaa suu auki - et eihän toiselle voi noin sanoa!

Joku teistä kertoi aloittavansa keskustelut sillä, että ymmärtää miehen väsymyksen, mutta tarvitsee itsekin apua, koska on väsynyt lasten kanssa. Joskus, kun olen tällaista keskustelua yrittänyt aloittaa, mies on kommentoinut, että kyllähän se ja sekin jaksaa, vaikka heillä on isompi perhe, et miten minä en. Ja sanoo sitten, että pitää laittaa lapset hoitoon, jos et jaksa (ja tässä kommentissa on tietty sävy). En odota tuollaista kommenttia, vaan YMMÄRTÄMISTÄ ja avun tarjoamista! Selvästikään mieheni ei tiedä, mitä lasten hoitaminen 24h/vrk on. Tosin olen viimeiset kuukaudet hoitanut myös talon remontoimisen (seinien maalaukset yms) samalla. Aikamoista taiturointia, kun sitä tekee lasten ehdoilla.



Ei mieheni mikään kamala ole, toki olemme ajoittain keskustelleet asiasta myös asiallisesti ja mieheni on tarjonnut apua. Valitettavasti se avun anto vain tuppaa unohtumaan parin päivän jälkeen ja kaikki jatkuu entiseen malliin. Mieheni kotitaustalla on tietysti myös merkityksensä - heillä äiti on hoitanut kaiken lähes tulkoon yksin, ainakaan lapsilta ei ole vaadittu osallistumista, joten missä se mies sitten olisi kotitöihin oppinut!



Joku ehdotti myös työlistan tekemistä. Erittäin hyvä idea, mutta EN JAKSA! Olen niin pettynyt siihen, ettei mies itse huomaa tällaista. Kuten jo aiemmin sanoin, on äärimmäisen turhauttavaa olla itse aina se, joka organisoi.



Olo on kieltämättä aika väsynyt. Toivottavasti tämä sepostus ei ole ihan sekoa. Huomaan, että olen SYVÄSTI loukkaantunut miehelleni. Tuntuu todella, että elämme HÄNEN elämäänsä. Kun tarkemmin ajattelen, emme koskaan edes puhu MINUN asioistani. Kaikki keskustelu liittyy lapsiin tai hänen työhönsä, jossa kyllä on erittäin vaativa vaihe menossa. Minun asiani kuitataan muutamalla lauseella. Elämme pikkaisen eri sfääreissä tällä hetkellä. Edellisen " rakentavan" keskustelun aikana sanoinkin miehelleni, että minulle se, että joku muu viikkaa pyykkivuoren kaappeihin voi olla yhtä tärkeää kuin hänelle se, että isot neuvottelut sujuvat hyvin. Kyllä hän ainakin yritti ymmärtää. :)



Olen nyt ottanut seuraavan askeleen ja hakenut lapsille osa-aikaista päivähoitopaikkaa. Voi olla, että olen masentunutkin - ainakin koen tarvitsevani jonkinlaista apua jostain. Ehkä tämä tästä vielä kirkastuu.



Voimia teille kaikille ja halaus!

Olen sitä mieltä, että lasten hoito on useimmiten myös sitä " raskasta työtä" ja siinä työaikakin on useimmiten 24h, joten ei ole ihan reilua jos vain isällä on aikaa rentoutua ja levätä. Lasten kanssa nyt ainakin pitäs olla kotona ollessa niin paljon kuin mahdollista. Aivan naurettava ajatus, että aamulla ei voi herätä aikaisin lasten kanssa kun on niin ärtynyt, jos joutuu herään aikasin. Huhhuh! Kyllä lasten kanssa joutuu tekemään aika paljon juttuja mitkä ei välttämättä aina oo niin hohdokkaita, mutta se nyt vaan kuuluu elämään lapsiperheessä. Ei voi tehdä lapsia ja elää niiden kanssa vain ne hyvät hetket, kyllä se on kokonaisvaltainen juttu. Sekä äidille että isälle!

Pakko minunkin vielä sen verran palata aiheeseen, että näitä viestejä lukiessa on monessakin kohtaa tullut tunne, että aika monelle miehelle vapaa-aika = aika, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Mutta eihän se voi perheessä näin olla; toinen tekee töitä 24/7 ja toinen rentoutuu oman työpäivänsä jälkeen. Onhan se kuitenkin vapaa-aikaa, että ei tarvitse olla siellä työpaikalla, vaikka sitten " joutuisi" jotain kotihommia tekemään tai lasten kanssa olemaan! Yhdessä se perhe on pystyyn laitettu ja yhdessä sitä myös on minun mielestäni hoidettava.

Meillä on 8v, 3v ja tuplat 9kk, kaikki poikia. Mies tekee 6-18 päivää ja minä kolme päivää viikossa töitä. Jos en pääsisi töihin lepäämään, niin olisin varmaan jo hullujenhuoneella :-). Mies keskittyy kyllä täysin lapsiin illalla ja tekee korvikkeet valmiiksi ja siivoaa keittiön ja tiskikoneen illalla. Silti sitä siivoamista ja pyykkiä jää aika paljon minun harteille. Ongelmana on oikeastaan aika, kun mieluummin viettäisin sen lasten kanssa kuin kotihommia tekemässä.. Väsyneeksi tekee varsinkin nuo yöt, jotka on minun hommaa, kun mies kuorsaa niin kovasti. Nukun siis kaksosten kanssa yksin ja siinä sivussa hoidan 3vn joka on melkoinen yöhuutaja. Univelkaa on jo aika paljon... Tuplien yösyötöt hoidettiin kyllä miehen kanssa yhdessä silloin kun pieniä olivat.

Minä hattua nostan teille, jotka jaksatte pyörittää kotia ilman miehen suurempaa tukea. Mutta ehkä se on niin, että niille jotka sen jaksaa yksin hoitaa, suodaan itsekkäämpiä miehiä ja tälläiset kuin minä, saavat sitten ne ahkerat miekkoset :-).

Tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti saat tilanteeseen muutosta!



t. muksuja4

Meillä nuorin myös 11kk ja herää edelleen tissille kolmisen kertaa yössä. Kun siihen lisää kahden " isomman" (4v ja 2½v) yöheräilyt, nukun edelleen maksimissaan kolme tuntia kerrallaan. Yleensä kahden tunnin pätkäunia. Ajatus pätkii, puhun mitä sattuu ja pinna katkeaa olemattomasta. Tätä " unikierrettä" on jatkunut esikoisen syntymästä.



Meillä lapset 98% minun " projektini" . Mies auttaa toisinaan, mutta hänellä vaativa työ ja lisäksi rakentaa. Eli on kotonakin tosi vähän. Hän ei ole koskaan herännyt viikonloppuisin, jotta itse saisin nukkua. On siis myös tosi aamu-uninen ja " mustasukkainen" unestaan. Toisinaan tekee jotain kotihommia omatoimisesti, mutta yleensä on enemmänkin vain tiellä, kun on kotona.



Olen itse järkeillyt, että kun mies käyt töissä, tekee pitkää päivää perheen eteen ja tuo rahaa taloon, niin hänen on saatava levätä ja rentoutua. Minun oma aikani on tämä netti näin öisin (alkuillasta vaivaa unettomuus/nukahtamisvaikeudet). Vaikka lapset ovatkin rakkaita ja haluan heidät itse hoitaa, niin toisinaan kaipaisi pienen hetken katkaisemaan jatkuvan " käytössäolon" . En muista, milloin olisin ollut ilman lapsia missään.



Mielestäni sinulla on oikeus vaatia miestäsi tekemään kotona enemmän. Keskustelua hyvässä hengessä. Lapset ja koti ovat sinun työsi, mutta onko sinulla kahvi- tai ruokatauot lomista (tai sairauslomista) puhumattakaan. Jospa miehesi saisi valita, mitä töitä hän kotona mieluiten tekisi? Ei siis suorannaista jakamista, vaan niin, että muutos miellyttää molempia. Kun siis tekeminen on " mieluista" sen tekeminen ei tunnu työltä :)



Sanonta, " Kun äiti jaksaa ja voi hyvin, voivat kaikki hyvin" pitää paikkansa!

Kiitos viestistäsi. Tuntui " mukavalta" lukea, että on muitakin samassa tilanteessa. Tuosta töiden valitsemisesta - taitaa vain olla niin, että kaikki työt ovat yhtä epämiellyttäviä. Kyllä mies tietysti jotain tekee, kun pyydän, mutta en jaksaisi koko ajan olla se organisoija (ja huomauttelija)! Tuntuu, että mies ei itse edes huomaa imuroimisen tarvetta tms. Joskus olen kokeeksi jättänyt siivoukset tekemättä parhaimmillaan viikoksi ja sitten alkaakin kuulua ihmettelyä et miksi täällä on tämän näköistä. Olen jo vuosia yrittänyt " hiljaisesti" saada esimerkiksi viikkosiivouksen toimimaan ilman tulosta. Nyt sitten ilmoitin miehelle, että palkkaan meille viikkosiivoojan. Hän tyrmäsi ajatuksen heti ja sanoi, että hän voi kyllä osallistua. No, siitä on jo muutama viikko aikaa eikä mies ole ottanut asiaa puheeksi saatika tehnyt mitään asian eteen.



Että kai minun on se siivooja hommattava, jotta jäisi itselle vähän muutakin aikaa, kun rättirobottina oleminen.

Ymmärrän turhautumisesi ja mietteesi siitä, kuuluuko miehen auttaa töiden jälkeen sinua kotitöissä vai ei??



Itse olen ajatellut asian niin että jos mies on töissä vaikka 8-18 ja sinä hoidat lapset ja kodin sillä välin, niin miehen tultua töistä alkaa " yhteinen" kodinhoitoaika. Olethan sinäkin tehnyt töitä miehen ollessa töissä. Ja onhan lapset teidän yhteisiä ja teillä nyt sattuu olemaan järjestely että sinä kotona ja mies töissä. Minusta tuntuu, että monet miehet eivät tosiaan tiedä ettei lasten kanssa oleminen kotona ole mitään laiskottelua vaan päinvastoin.



Silloin kun molemmat osallistuu kodin järjestelyyn ja arkisiin askarroihin, niin tulee tehtyä itsestään kompromisseja toisen kanssa. Esimerkiksi: Jos miestä väsyttää töiden jälkeen paljon, niin voit hyvin mielin sanoa, että anna minä hoidan imuroinnin ja pöydän korjauksen, ota sinä rauhassa. Tai vastaavasti, että jos lapset ollut villillä päällä ja olet normaalia väsyneempi, niin mies voi vapauttaa sinut tehtävistäsi.



Kauan ajattelin tavalla, että jos mies hoitaa rahan taloon, niin naiselle kuuluu koti, mutta esikoisen jälkeen en enään ajattele niin. Kun palasin työelämään ja päivät olivat välillä toisinpäin eli minä olin pitkän päivän töissä ja mies lapsen kanssa kotona, niin oli inhottavaa mennä töistä kotiin, kun siellä odotti sekamelska. Kun huomautin asiasta, niin mies sanoi että kun hän ei yksinkertaisesti kerkeä hoitamaan kaikkea. Vielä vähemmän sen jälkeen kun tuli toinen lapsi. Silloin mieskin huomasi ettei se ole ihan helppoa hoitaa päivän askarreita tuosta vaan kun lapsi tai lapset kotona.

Itse en voi valittaa miehen osallistumisesta kotitöihin, koska mies tosiaan auttaa minua 100%sti, mutta aina näin ei ole ollut. Jos saisit miehen pariksi päiväksi kotiin lasten kanssa ja olisit itse päivän pois ja palaisit illalla uuvuksissa, niin luulen että miehesi huomaisi arjen rankkuuden.



Ymmärrän mietteesi aivan täysin. Arjen pyörittäminen ja organisointi ei ole helppoa. Toivottavasti saat miehesi tajuamaan, että tarvit apua. Ja sitten kun auttamisesta tuleekin ennemminkin tapa kuin poikkeus, niin välillä miehesi raskaan työpäivän jälkeen teet mieluusti hänenkin " osan" arjen askarreista.

Se mitä aamuherämisiin tulee, niin voisit sinäkin olla hurjan pahalla päällä aamuisin, jos et saa nukkua. Vähän niinkuin sitä saa mitä tilaa- tyyliin. Ei mitenkään kostoksi vaan ihan sen takia että miehesi ymmärtäisi miltä sinusta tuntuu.



Teidän ongelmat eivät varmasti ole epänormaalit vaan päinvastoin.

Ihan normaalin lapsiperheen kompastuskiviä :).

Voimia sinulle arkeen ja eihän sen siivoojan palkkaaminen ole huono juttu ;).

Olen paljon miettinyt samaa asiaa. Kun esikoiseni oli vauva, hoidin kaiken itse. Mies oli silloin paljon pois ja minä rättiväsynyt. Osan yövalvomisista kyllä jaoimme miehen kanssa, jos tuntui että kuolen pystyyn. Olin tässä välillä töissä pari vuotta kunnes esikoinen syntyi. Kun olin töissä tein silloinkin 95 % kotitöistä siitä huolimatta että tein lähes 10 tuntista työpäivää (itselläkin vaativa työ). Nyt jäin taas kotiin uuden vauvan synnyttyä. Nyt en enää päästäkään miestä niin helpolla. Kun olin töissä siitä huolimatta tein kaikki ne samat kotityöt, jotka teen nytkin. Ja jaksoin, kun oli pakko jaksaa. Mies oli paljon iltoja pois kotoa.



Nyt kun meille on syntynyt vauva en enää suostu siihen, että mies pääsee selkeästi vähemmällä -- itse koin työssäkäynnin lepona verrattuna kotona olemiseen. Siellä saa kiitosta hyvin tehdystä työstä, voi suunnittella päivän, näkee työnsä jäljen .... Tämän miehenikin tietää. Olen kertonut hänelle, että kun olin töissä, olin myös yhtä väsynyt kuin hän. Siitä huolimatta tein lähes kaikki kotityöt. Nyt on hänen vuoronsa auttaa ja osallistua. Olemme sopineet, että hän hoitaa esikoisen nukkumaan menemiset, illallisen jälkeen siivoo keittiön ja illalla järjestelee talon. Viikonloppuisin toinen saa nukkua toisena ja toinen toisena aamuna. Lisäksi sunnuntaina voin ottaa kahden tunnin päiväunet ja hän hoitaa lapset. Tämän lisäksi olemme sopineet, että saan käydä 4 kertaa viikossa jumpassa -- aika sovitaan etukäteen. Jos hänelle tulee pitkiä matkoja (varsinkin harrastuksiin liittyen), hän hommaa minulle kotiin apua.

Kuulostaa varmasti siltä, että mieheni auttaa paljon. Teen kuitenkin edelleen valtaosan kotitöistä mutta paljon paremmalla mielellä kuin aikaisemmin.



Ei kannata väsyttää itseään, jos tuntuu ettei jaksa. Eriasia on silloin, jos oikeasti haluaa tehdä ja kokee jaksavansa. Mielestäni vaikututat (ap) väsyneeltä ja asiasta kannattaa keskustella. TYössäkäynti on oikeasti kevyttä kotona olemiseen verrattuna. Kello 18 kummallakin on yhtä pitkä työpäivä takanaan, sen jälkeiset kotityöt jaetaan. Voisit kysyä mieheltä mitkä hommat hän haluaa hoitaa. Ja kun hän itse valitsee, hän myös hoitaa ne. Jos ei sovi työnjakoa, tulee ehkä kokoajan vähän nalkutettua. Tutkimusten mukaan ne miehet ovat tyytyväisimpiä seksielämäänsä, jotka auttavat eniten kotitöissä. (Eli kiitosta voi tulla myös makuuhuoneesta)

Vaikea tietysti suoraan kommentoida ap:n tapaukseen, kun en tiedä tarkemmin miehesi töistä ja teidän lapsia edeltäneen ajan järjestelyistä. Mutta voin kertoa miten meillä kotihommat hoituu :)



Mies on alkuvuodesta ja kesällä käynyt vähän kauempana töissä, ja usein vielä iltavuorossa. Olen ollut viitenä päivänä viikossa lapsen kanssa 10h kahdestaan, esimerkiksi siten, että neljänä päivänä 12-22 ja yhtenä vaikkapa 9-19.30. Itse koin tuolloin ongelmaksi sen, ettei mies jaksanut tehdä mitään ennen työvuoroaan. Hän valitti, että menee työpäivä pilalle, jos on jo ennen työvuoroa pitänyt kauheasti tehdä kotitöitä. Tuollaisina päivinä jouduinkin tekemään lähes kaiken itse. Paitsi sen verran hyödynsin miehen iltavuoroa, että edeltävänä yönä hän sai hoitaa oman osansa lapsen yöheräilyistä. Jos kerran voi nukkua aamulla vähän pitempään, jaksaa kyllä heräillä.

Tuollaisina viikkoina isommat siivoukset tehtiinkin miehen vapaapäivinä, tahtoi hän tai ei.



Nyt syksyn ajan mies on ollut töissä sitä normaalia 8-16 rutiinia, ja työmatkatkin ovat vieneet vain vartin suuntaansa.

Mielestäni meillä on nyt kiva rutiini kotihommien suhteen.

*Minä hoidan yöllä ne pahimmat heräämisajat (00-05), mies auttelee ennen keskiyötä ja viiden jälkeen aamulla (voi sitten jäädä hereille, jos lapsi sattuukin heräämään niin aikaisin).

*Päivän mittaan yritän saada pääosan kotitöistä tehtyä - tosin teen vain ihan välttämättömät.

*Miehen tullessa töistä hän on lapsen kanssa sillä välin, kun minä teen ruokaa. Ruoan jälkeen olemme kaikki yhdessä sen pari tuntia, kun lapsi on hereillä. Siinä vaiheessa mies täyttää tiskikoneen tai imuroida, jos on tarvetta. Jos olen aivan poikki, saatan nukkua alle puolen tunnin päiväunet. Muuten pyritään siihen, että omaa aikaa vietetään sitten lapsen nukkuessa.

*Kahdeksalta lapsi on yleensä unessa, ja sitten meillä alkaa oma aika. Silloin ei tehdä kotitöitä, vaan löhötään :)



Meillä miehen kyllä " herätti" kuukauden jakso, jolloin hän oli kotona lapsen kanssa. Sen jälkeen hän on ihmetellyt ainostaan sitä, miksen nuku päikkäreitä lapsen kanssa. Kotitöiden tekemättömyydestä ei mainitse sanallakaan, koska huomasi itsekin, että tiettyjä juttuja vaan ei saa tehtyä lapsen kanssa.



Niin ja viikonloppuisin meillä vuorotellaan heräämisestä siten, että nukkumisvuorossa olija saa nukkua reilun tunnin pitempään kuin toinen. Sitten vaihdetaan. Esimerkiksi jos lapsi herää kuudelta, mies on hänen kanssaan vartin yli seitsemään, sitten herättää minut ja menee itse nukkumaan, ja puoli yhdeksältä herätämme lapsen kanssa isin viettämään yhteistä aikaa. Näin kumpikin saa vähän joustoa viikonloppuisin.



Näin meillä!