Aina kun mä meen ulos kolmen lapseni kanssa
otan hoitolaukun mukaan. Siellä on vaippoja, vettä, kosteuspyyhkeitä, vaihtovaatteita ja välipalaa lapsille. En vaan jaksa juosta edestakaisin rappusissa tässä hissittömässä kerrostalossa. Yleensä kerran päivässä jaksetaan lähteä ulos. Takaisin kotiin tullaan parin tunnin kuluttua tai vasta iltapäivällä. Nuorin voi nukkua päikkärit rattaissakin. Kun lähden ulos en yleensä tiedä, että kuinka kauan tulen siellä viipymään. Täytyy siis varustautua hyvin. Jos nälkä yllättää voimme syödä ulkona muutakin kuin eväitä tai käydä kaupassa.
Olen huono lähtemään ulos ja kun sinne kerran pääsen, en heti jaksa tulla sisällekään. Elämämme on hyvin epäsäännöllistä, mutta eivät lapset siitä tunnu kärsivän tai ei ainakaan niinä päivinä kun pääsevät ulos eli yleensä.
Ihmettelen naapuria miten hän jaksaa mennä ulos ilman hoitolaukkua.