Mulla on ikävä mun villiä vapaata nuoruutta
Kommentit (6)
sillä nyt olen itsevarmempi
T: kolmekymppinen juuri uudestaan sinkuksi tullut
nyt kun olen saanu sen mitä aina oon halunnu en enään tiedä haluanko sitä sittenkään. Kaipaan aikaa jolloin olin vapaa ja sain tehä mitä huvitti, millon huvitti kenen kanssa huvitti. Mulla oli sillon elämä. nyt kökötän vieraalla paikkakunnalla yksin, ilman ystäviä, mies juoksee omissa jutuissaan, odotan vauvaa ja oon täällä ku vankilassa. mulla ei ole mitään omaa tekemistä, päivän kohokohta on salikset. kyllä itkettää. oikeesti. anteeksi ruikutus, mut pakko tätä on johonki purkaa.
Itsekin muutin toiselle paikkakunnalle raskaana ollessani, esikoista odottaessani. En kuitenkaan jäänyt kökkimään kotiin. Mies oli ulkomailla töissä (sieltä muutin takaisin Suomeen), joten olisin ollut todella yksin, jos olisin jättäytynyt kotiin.
Menin kansalaisopiston kurssille, ihan vaan huvikseni. Kävin jossain marttojen toiminnoissa jne. Ihan vaan tapaamassa ihmisiä.
Minä sain esikoiseni 21-vuotiaana, villiä nuoruutta en ole koskaan kaivannut. Baarit ovat mielestäni ikäviä, eivätkä lapset estä nauttimasta elämästä ystävien kanssa.
Lapset 2 ja 3v. Kyllä lapsetkin voi jättää hoitoon ja käydä kaverien kanssa yhä bilettämässä silloin tällöin. Saan myös vapautta salilla, ja opiskelemassa, matkustellessa. Autolla ajaessa. Oikeasti, se villi ja vapaa nuoruus oli sen verran hurjaa, että nyt arvostaa tätä vähän aikuismaisempaa rauhallisempaa touhua. Joo, kyllä välillä iskee kun uuvuttaa, että voi kun pääsis nyt heti johonkin edes päiväksi.
Se kyllä menee ohi, kun miettii että mihin hakoteille sitä joutuis ja mitä sillä nyt sitten saisi. Kunnon juoksulenkistäkin saa paremmat fiilarit.