Lue keskustelun säännöt.
Jos isä huolehtii nyt eka kertaa ikinä lastensa asioista, niin kestääkö se?
10.04.2023 |
Lapset jo yläasteikäisiä. Isä ei ole ollut milläänlailla osallistuva. Ei ole auttanut arjessa, eikä muutenkaan ole osallistunut ei harrastuksiin, ei tunne kavereita jne jne.
Nyt sitten eron myötä pullistelee miten hän kyllä hoitaa kaiken omalla viikollaan. Voiko tämä kestää? Hoitaako oikeesti tästä eteenpäin osansa? Lopahtaako innostus? Jaksaminen?
Mitä veikkaatte, tai mikä on oma kokemuksenne?
Ei sillä ole edes lasten wilmaa vielä hankittuna.
Kommentit (15)
Ja tästä ei ole kuin Ap:n näkemys asiasta.
Luultavasti mies hoitaa jopa paremmin lapsiaan, ei nipota turhasta kuten Ap mitä suuremmalla todennäköisyydellä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistu. Jos Wilmaa ei ole hankittuna ennestään niin miksi hankkisi nytkään?
Todennäköisesti lapset huomaavat muutamassa kuukaudessa ettei isä osallistu eikä ole kiinnostunut lapsista. Sellainen, joka ei ole osannut huolehtia rakkaista vapaaehtoisesti niin ei osaa huolehtia pakollakaan. Näkyy sitten siinä, kun lapset eivät halua mennä isälleen.
Kokemusta on. Ex jäi lähihuoltajaksi eikä hoitanut mitään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ja tästä ei ole kuin Ap:n näkemys asiasta.
Luultavasti mies hoitaa jopa paremmin lapsiaan, ei nipota turhasta kuten Ap mitä suuremmalla todennäköisyydellä tekee.
Näinhän se yleensä on.
Pelko tukien menettämisestä ja oman totuuden murskaantumisesta saa AP:n kaltaiset ex:ät tekemään mitä mielikuvituksellisimpia tekoja ja tarinoita viranomaisille.
Ei ole kerta tai kaksi, miesparka on syytettyjen penkillä mitä ihmeellisimmistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei onnistu. Jos Wilmaa ei ole hankittuna ennestään niin miksi hankkisi nytkään?
Todennäköisesti lapset huomaavat muutamassa kuukaudessa ettei isä osallistu eikä ole kiinnostunut lapsista. Sellainen, joka ei ole osannut huolehtia rakkaista vapaaehtoisesti niin ei osaa huolehtia pakollakaan. Näkyy sitten siinä, kun lapset eivät halua mennä isälleen.
Kokemusta on. Ex jäi lähihuoltajaksi eikä hoitanut mitään asioita.
Tätä minäkin pelkään.
Tsemppaa kyllä varmasti jonkin aikaa. Kunnes huomaa paljonko kaikkea huolehdittavaa on. Minä hänelle olen välittänyt harrastus ja wilma viestejä, aikautauluja. Siinäpä huolehtii. Paljon kysyy neuvoa, kun ei tajua mitään. Autan kyllä. Ihan lasten vuoksi.
Jospa se saisi wilman hommattua. Ja huolehtisi harrastuskuskaukset sun muut asiat.
Mutta, kuten sanoin, pahoin pelkään ettei kauan jaksa. Toki, saahanhan levätä joka toinen vk. Silti, omat menot on menneet aina kaiken edelle. Ei niitä ole perheen menojen mukaan mietitty.
Ja alkoholia on saatava joka viikonloppu. Mutta, ehkä elämä eron myötä paranee niin, ettei enää tarvitse alkoholiakaan. Ja saa rauhassa olla lasten kanssa, niin hommat on vaan tehtävä, ei voi olettaa että joku muu tekee. Ja lapset oppii samalla, kun laittaa ne tekemään.
Ehkä hän yllättää, ja hänestä vihdoin tulee osallistuva ja huolehtiva isä. Ja alkaa myös näkyä, että lapset ovat tärkeitä. Tähän asti se on ollut pelkkää sanahelinää.
Minä en mitään tukia kaipaa. Ja oikesti toivoisin isän ja lasten välien paranevan. Ei oo multa pois, jos lapsilla hyvä isäsuhde, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan isä oikeasti ryhdistäytynyt ja hoitanut asiat kunnialla? Siis semmonen joka ei oikeesti ole aiemmin huolehtinut.
Semmoset jotka aina osallistuneet ja olleet kiinnostuneita on eriasia.
Tämä ei ole aina edes vastannut jos lapset sille puhuneet.
Tosin, sekinhän on ollut vain minun syy. Niinku kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Ja tästä ei ole kuin Ap:n näkemys asiasta.
Luultavasti mies hoitaa jopa paremmin lapsiaan, ei nipota turhasta kuten Ap mitä suuremmalla todennäköisyydellä tekee.
Isä itse saattaa olla sitä mieltä, mutta totuus voi olla toinen. Oma kokemus on se, että lapset selviävät hyvin isän luona, mutta arjen organisointi on aina pielessä. Esim. kouluasiat hoidetaan viimetipassa tai myöhässä, harrastuskuskauksia aletaan miettiä siinä vaiheessa kun pitäisi olla jo matkalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se ei minua haittaa jos organisoinnissa on ongelmaa. Kunhan hommat hoituisi.
Aiemmin jos hän olisi vienyt harrastuksiin, sai aina jonkun riidan aikaiseksi ja perui harrastukseen menon ihan kalkkiviivoilla. Ja todella, hän aikuinen sai omalla käytöksellä riidan aikaiseksi lastensa kanssa. Jne jne...
Miksi, jos mies on myös viinaan menevä eikä ole koskaan huolehtinut lapsen asioista, miksi suostuit viikko-viikko systeemiin? Ja kysyikö lapsilta kukaan, tiedäthän että jo 12 v kuullaan, missä hän haluaa asua.
Yleensä miehet haluaa sen vuoroviikot, ettei tarvitsisi maksaa niin paljon elatusmaksuja. Tuskin tietää edelleenkään, milloin joku harrastus on tai missä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi, jos mies on myös viinaan menevä eikä ole koskaan huolehtinut lapsen asioista, miksi suostuit viikko-viikko systeemiin? Ja kysyikö lapsilta kukaan, tiedäthän että jo 12 v kuullaan, missä hän haluaa asua.
Yleensä miehet haluaa sen vuoroviikot, ettei tarvitsisi maksaa niin paljon elatusmaksuja. Tuskin tietää edelleenkään, milloin joku harrastus on tai missä.
Ap tekee viisaasti, kun suostuu vuoroviikkoihin. Mies saa kokeilla ja huomata itse pärjääkö. Eipähän pääse väittämään. Ap:ta vieraannuttajaksi.
Lapset on jo niin isoja, että joku päivä jättävät vain menemättä isälleen. Huomaavat missä välitetään.
Mun eksä kyllä ryhtyi entiseen verrattuna kiitettävästi huolehtimaan lasten asioista. Meillä oli kyllä se tilanne että lasten ollessa pieniä (päiväkoti-ikäisiä), huolehti ja hoiti asioita. Sitten jotenkin lipsui omien ongelmiensa sekaan niin syvälle että taantui ja kaikki alkoi kaatua minun niskaan lasten mentyä kouluun. Erottiin lasten ollessa 18, 16, 12 ja 11v ja pakko sanoa että teki melkoisen ryhtiliikkeen siinä kohtaa. Nyt huolehtii omalla viikollaan läksyt, lääkärit, kouluhommat, kaverit ja harrastukset moitteettomasti.
Kai se paljon on ihmisestä kiinni miten hommat menee. Tietää ei voi ennen kuin kokeilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa hänellä on nyt syy olla juopottelematta. Jos vaan ottaa pari saunakaljaa kotona.
On aina omasta mielestään osallistunut paljon, jospa todellisuus saisi hänen silmänsä aukeamaan siihen, kuinka vähän oikeasti on tehnyt.
Lasten elämässä olen aina läsnä ja lähellä. Voivat tulla luokseni milloin tahansa. Ovat jo isoja, ja voivat itse liikkua. Eli tuki ja turva on, jos isän kanssa ei toimi.
Meillä meni yhden lapsen koulunkäynti ysillä ihan hunningolle isä-viikoilla. Ajattelin että en puutu, kun lupaili itse ja lapsi lupasi että hoitavat koulun. Isä-viikoilla viihde-elektroniikka pääosassa. Koululta alkoi tulla kirjeitä opettajilta kun Wilmaakaan ei luettu. Keväällä minun oli pakko puuttua asiaan kun näytti että ehdot tulee ja numerot romahti.
Seuraa ainakin koulunkäyntiä tehostetusti omilla viikoillasi. Ja kotiintuloajoista voi tulla vääntöä kahden kodin välillä.
Muuten vuoroviikkosysteemi on lopulta ihan jees, yrittäkää vanhempina pitää välinne asiallisina 👍Nauti omasta ajastasi lapsettomilla viikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi, jos mies on myös viinaan menevä eikä ole koskaan huolehtinut lapsen asioista, miksi suostuit viikko-viikko systeemiin? Ja kysyikö lapsilta kukaan, tiedäthän että jo 12 v kuullaan, missä hän haluaa asua.
Yleensä miehet haluaa sen vuoroviikot, ettei tarvitsisi maksaa niin paljon elatusmaksuja. Tuskin tietää edelleenkään, milloin joku harrastus on tai missä.
Ap tekee viisaasti, kun suostuu vuoroviikkoihin. Mies saa kokeilla ja huomata itse pärjääkö. Eipähän pääse väittämään. Ap:ta vieraannuttajaksi.
Lapset on jo niin isoja, että joku päivä jättävät vain menemättä isälleen. Huomaavat missä välitetään.
No minä en suostunut enkä antanut hänen "kokeilla" lasten kustannuksella. Jos olisi osoittautunut jotenkin todella osallistuvaksi, olisin antanut sitten enemmänkin periksi. Mutta hän otti nokkiinsa, ei nähnyt lasta vuoteen, ei vienyt lomille vaan vietti niitä festareilla ja uuden sen kertaisen naisen luona. Joten päättelin, että ei ollut vilpitöntä se väite, että alkaa nyt oikein osallistuvaksi isäksi kun minä en ole siinä tiellä.
Voi. Mut en välttämättä laskisi sen varaan.