Olen raskaana ja synnytyspelkoinen. Pelkään, että kuolen synnytykseen.
Muutenkin kammoksun synnyttämistä ja nyt tähän lisäksi vielä tämä sairaanhoitajien irtisanoutuminen. En käsitä, miten selviän!
Kommentit (20)
Itellä vähän samaa vikaa. 4 vuotta sitten synnytin esikoiseni ja kehoni ei todellakaan hoitanut sitä lapsen syntymää oikein hyvin. Supistukset alkoi ihan lupaavasti, 12 tunnin kuluttua paikat oli auki muttei mitään ponnistamisen tarvetta tullut, supistukset heikkeni. Tuli vaan semmonen olo etten tiedä mitä tässä pitää tehdä. Kätilökin lähti " ponnistamisen" ainana välillä omille teilleen ja tivasi multa että " mitä sä oikein sinä yrität" . Loppu olikin sitten paniikkia, imukuppia ja yhtä hässäkkä. Kun vauva oli lopulta mun sylissä niin en ollut siitä sillä hetkellä yhtään onnellinen. Olin onnellinen siitä että se saakelin synnytys olis ohi. Sillon päätin että tässä on meidän perheen lapset. Toisin vaan kävi...
Ehkäisy petti, abortttiin en kyennyt ja helmikuussa pitäs lähtä taas synnyttään ja arvaa vaan pelottaako!?!
voisi estää sinua jännittämästä ja panemasta siten lihaksilla vastaan vauvalle.
Oletko normaaliluustoinen? Siroluinen? Yleensähän silloin puudutteen laitto on helpointa, kun nikamien välit ovat normaalit ja on sirot luut (ei muuten koskenut paljoa, kun laitettiin). Sirot naiset muuten synnyttävät helpoiten. Minullekin sanottiin, että 4 kg lapsi sopii huoletta lantiostani ulos:) Kysy lääkäriltä omasta lantiostasi.
Minulle ainakin saatiin nuo puudutteet menemään oikein hyvin. Avautuminen alkoi sujumaan, kun en pannut vastaan ja ponnistusvaihe oli ihana, melkein kivuton molemmissa synnytyksissäni. Ekassa ponnistus vaan kesti kauemmin (45 min), mutta puudute auttoi kokoajan.
Synnytin puoli-istuvassa kylkiasennossa. Kävin pelkopolilla ja seillä ei painostettu altiesynnytykseen. Sain siltä lupaukset, että puudutetaan heti jos pyydän ja niin tehtiinkin. Molemmat vauvani syntyivät alakautta. Esikoinen 3200g ja toinen 3970g. Toinen oli helpompi, vaikka olikin isompi (ponnistus 5 min). Ponnistusvaihe ei ollut se pahin. Vaikeinta oli aika ennenkuin puudutettiin, mutta senkin ajan keston valitsin ihan itse.
Nyt on jo pelkokin ITSEKÄSTÄ. Kaikki on aina itsekästä, itsekästä ja itsekästä. Voi vitun ääliö, me ollaan ihmisiä. Me kaikki ollaan itsekkäitä joskus.
Jopa sinäkin.
Kivut taitavat yleensä koveta 4-5 cm tietämillä, niin minullakin ja silloinpa minä pyysinkin puudutetta ekassa synnytyksessäni. Tokassa synnytyksessä hieman myöhemmin. Mutta tosiaankin lupasivat, että puudutetaan, vaikka olisin täysin aukikin (jolloin spinaalipuudute on nopeavaikutteinen).
17.
Minäkin lähdin hyvin mielin synnyttämään, kun kaikki oli mennyt hyvin siihen asti. Mutta sitten tulikin niin vakavat komplikaatiot, että olin hyvin lähellä kuolemaa. Hätäleikkaus pelasti minut.
Tähän asti ajattelin, että huonot asiat eivät tule omalle kohdalle, mutta niin vain ne tulevat.
Toivottavasti lakon aikana ei menetetä ihmishenkiä synnytyksissä.
Ja eikö synnytykset ole luvattu hoitaa? Kai siellä on sitten enemmän lääkäreitä paikalla.
Jos tulee lakko, niin voi toki olla, ettei pelkopoli ole toiminnassa. Mutta jos lakkoa ei tule, niin synnytyspelko sulla lienee sittenkin... eli yhteys sinne!
NIIN miksi se olisit JUURI sinä
Älä anna pelon hallita
Kyllä ne hoitsut ja kätilöt työnsä hoitaa
Ne joutuu tuomiolle jos jättää synnyttäjät tms hoitamatta
VÄITÄN että sinun ei tarvitse pelätä etteikö siellä henkilökuntaa olisi
On keskusteltu ja olen kuunnellut rentoutuslevyjä ja olin jo hieman saamassa pelkoa hallintaan, mutta sitten tuli vielä nämä sairaanhoitajien joukkoirtisanoutumiset ja pelko on yhä kauheampi ja realistisempi nyt kuin koskaan ennen.
Onko jossakin päin Suomessa yksityisiä synnytyssairaaloita? Olisin valmis maksamaan synnyttämisestä paikassa, jossa on varmasti apu lähellä. Tililläni on 6000 euroa. Riittäisiköhän se?
ap
Katsos kun vaikka pelkään synnyttämistä, haluan silti lapsen. Se on aika normaali halu ihmisillä. Ja jos sinulla ei ole parempaa sanottavaa niin sulje kone ja mene katsomaan vaikka telkkaria niin olet vähemmän vahingollinen kanssaihmisillesi. Kiitos.
ap
Sitä paitsi vauvalle se on vaarallisempaa kuin äidille. Pahinta mitä sulle voi tapahtua on se että istukka ei irtoakaan kunnolla tai kohtu ei supistu, mutta nekin on hoidettavissa olevia komplikaatioita. Vauvalle pahin on hapenpuute kun on siinä puristuksilla synnytyskanavassa, mutta siksipä niitä vauvan sydänääniä seurtaaankin.
Kiva, kun toit oikein tarjottimella kaikki muutkin pelkoni reaalikuvaan tähän nenän eteen. Auttoipa paljon :(
ap
Stressaat ihan turhaan itseäsi ja tulevaa lastasi. Anna niiden synnytyspelkojen jäädä johonkin taka-alalle ja mieti niitä ihania hetkiä tai ihania asioita!
Ei kannata murehtia sellaista, josta ei ole henk. kohtaisia kokemuksia!
Et kuole eikä mitään muutakaan pahaa tapahdu. Siitä tulee hyvä kokemus.
pieleen ja minusta niin kannattaa asennoitua. sektiokaan ei kyllä ole mikään ns. turvallinen ratkaisu! alakautta vaan..
Kaikilla meillä on pelkomme, sinulla se on synnyttämiseen liittyvä pelko. Pyydä päästä uudelleen sinne pelkopolille. Lämpimin ajatuksin täältä jostain!
sain onneksi pelkosektion. Ymmärrän synnytyspelkoa täysin. Ekaa synnytystä en osannut pelätä, toista sitten pelkäsinkin tosissaan. En osaa antaa mitään neuvoa, koska minun synnytyspelkoni ratkesi sektiolla, joka oli ihana ja sitten sillä että lapset on nyt suurella tod näk tehty. Pelkäsin synnytystä niin paljon että pelkäsin jäädä raskausaikana kahdestaan kätilön kanssa samaan huoneeseen. Siinä kaikille tehyläisille hieman hupia !
Täällä siis ap uudelleen.
En käsitä ollenkaan noita puheita, että synnytspelko on itsekäs pelko. Mitä eroa sillä on itsekkyyden suhteen esim. korkeanpaikan pelkoon tai esiintymispelkoon tai mihin muuhun pelkoon tahansa?
Pelko on tunne muiden tunteiden joukossa. Se ei ole rationaalinen tila, joka menee pois sillä, että joku " ystävällisesti" sanoo sitä itsekkääksi tai tyhmäksi. Pelon mekanismi ei ole rationaalinen. Siten minusta on kovin loukkaavaa, että joku nonsaleeraa koko pelon huitaisemalla, että ei kannata pelätä tai laita pelko taka-alalle tai lupaamalla, että mitään pahaa ei voi tapahtua.
Kukaan teistä ei tiedä varmuudella, mitä synnytyksessäni tulee tapahtumaan. Voi tapahtua kamalia asioita. Voi olla, että kaikki menee hyvin ja sitä tietenkin toivon.
Mutta itseäni kiukuttaa eniten nuo arvostelijat, jotka yhtään perustelematta kieltävät synnytyspelon olemassaolon oikeutuksen. Tulen tosi vihaiseksi ja tekisi mieleni raadollisesti laittaa tuollainen ihminen omien pelkojensa eteen ja sitten käkättää vieressä, että äläs nyt nyhverö pelkää...
ap