Onko alle 3-vuotiaan paikka kotona vai hoidossa?

Toivottavasti Jari Sinkkonen ehtisi tähänkin vastata! Perheiden tilanteet ovat erilaisia, eikä varmasti ole yhtä oikeaa tapaa. Mutta itse kotiäitinä saan usein kuulla, kuinka lapsi jo pärjäisi hoidossa hyvin. Jotenkin kotiinjäämistä saa koko ajan perustella - kun taas yhtälailla töihin palaavat leimataan "huonoiksi äideiksi" kun eivät ole kotona. Usein kuulee, että aikaisemmatkin sukupolvet olivat pienestä pitäen hoidossa ja hyvin ovat pärjänneet. Onko olemassa mitään tutkimustietoa siitä, miten elämään vaikuttaa pitkään kotona oleminen tai aikaisin hoitoon vieminen? Varmasti on hyvin lapsikohtaista, mutta jos jotenkin voisi kommentoida. Kiitos!

Kysymys alle kolmevuotiaan "oikeasta" hoitopaikasta nousee usein esille. Asiaa on ajateltava lapsilähtöisesti, ts. siitä näkökulmasta, mikä on lapselle mahdollista, ja mikä hänelle on hyväksi. Joudumme myös kysymään, millaisesta päivähoidosta me puhumme. Olen paljon tekemisissä päivähoidon ammattilaisten kanssa, ja he tuovat systemaattisesti esille huoltaan liian suurista ryhmistä ja vaihtuvista työntekijöistä. Sitten on päiväkoteja, joissa henkilöstö on motivoitunutta, vaihtuvuus on vähäistä ja ryhmät siedettävän kokoisia. Erot voivat olla todella suuria, mikä varmasti heijastuu lasten viihtymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Kovin pienellä - esim. yksivuotiaalla - lapsella on olemattomat valmiudet käsitellä suurta ja vaihtuvaa ihmisten joukkoa. Hän siis tarvitsisi joko oman äidin tai isän tai päivähoidon, jossa hänen ei tarvitse taistella reviiristään, ja jossa aikuisilla on aikaa myös hoivata häntä. Pieni lapsi ei tarvitse "kasvattamista" vaan mahdollisuuden muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita muutamaan pysyvään aikuiseen.

Äidin ja isän pitäisi kuunnella omaa sydäntään - mitä se sanoo siitä, onko lapsen paikka kotona vai hoidossa. He ovat kuitenkin lapsensa parhaita asiantuntijoita. Paljon lapsen tilanteesta selviää myös kun katselee oman kullannuppunsa nassua ja muuta olemusta kun hänet hakee hoidosta.